Timo Furuholm: Asevientiä koskeva valvonta on ulotettava myös aseiden tuontiin

– Tässä on kysymys nykyisten aseviennin käytäntöjen ulottamista myös tuontiin ja puolustushankintoihin. Puolustushankinnat sitovat Suomen turvallisuuden toimittajamaihin jopa vuosikymmeniksi ja siksi on tärkeää, että myös ne arvioidaan perusteellisesti. Suomen turvallisuus ei saa olla riippuvainen epävakaista ja ihmisoikeuksista piittaamattomista toimijoista, Furuholm sanoo. 

– Valiokunnan kuulemisissa asiantuntija toivat esiin myös sen oleellisen seikan, että  maalle, josta hankinta on tehty, syntyy mahdollisuus painostaa asehankinnan tehnyttä maata. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset riskit on siis oleellista kartoittaa, Furuholm painottaa.

Räikeimmät esimerkit puolustushankintojen ihmisoikeusongelmista liittyvät Israelista tehtyihin hankintoihin. Suomi on kuitenkin viime vuosina tiivistänyt puolustusyhteistyötään Israelin kanssa merkittävästi. Suomen Israelista ostamat asejärjestelmät tulevat olemaan Puolustusvoimien käytössä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ja niitä pitää myös päivittää ja huoltaa säännöllisesti. 

–  On aivan selvää, että kaikki asekauppa Israelin kanssa pitäisi lopettaa. Tällainen riippuvuussuhde sotaa käyvään maahan, joka rikkoo toistuvasti ihmisoikeuksia ja jonka valtiojohtoa syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan, on vastoin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, Furuholm sanoo.

------

Kansanedustaja Furuholmin vastalause kokonaisuudessaan:

VASTALAUSE

Perustelut

Vasemmistoliitto tukee kansalaisaloitetta puolustushankintojen sääntelystä, jossa esitetään, että Suomen puolustushankintoja tehdessä huomioitaisiin jatkossa kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen. Näin säännellään nyt jo vientiä.

Aloitteessa esitetään nykyisten viennin käytäntöjen ulottamista myös tuontiin ja puolustushankintoihin. Näin olisi mahdollista tuoda keskustelu sotarikoksista ja muista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista Suomen puolustushankintoihin sen sijaan, että turvallisuuspolitiikalla perustellen hankintoja voidaan tehdä mistä tahansa maasta.  Vasemmistoliitto on esittänyt vastaavanlaista lakimuutosta jo aikaisemmin:  vuonna 2021 tehdyssä lakialoitteessa (Kontula ym., LA 23/2021 vp) esitettiin lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) muutettavaksi siten, että hankinnoissa huomioidaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen.

Kuten kansalaisaloitteen tekijät tuovat lausunnossaan esiin, puolustushankintojen nykyistä monialaisempi valmistelu vahvistaisi Suomen huoltovarmuutta ja siten Suomen turvallisuutta. Puolustushankinnat sitovat Suomen turvallisuuden toimittajamaihin jopa vuosikymmeniksi. Siksi on selvää, että hankintoja on tarkasteltava Suomen kokonaisturvallisuuteen, ulkopolitiikkaan ja ihmisoikeussitoumuksiin vaikuttavina poliittisina päätöksinä, ja niiden taustalla olevaan virkamiesvalmisteluun on perusteltua sisällyttää usean hallinnonalan asiantuntemusta. 

Aloitteen tekijät painottavat, että Suomen puolustuksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomella on käytössään paras mahdollinen materiaalinen puolustus. Teknisen suorituskyvyn lisäksi puolustushankinnoissa on näin ollen arvioitava monialaisesti toimittajien luotettavuutta, hankintojen kautta syntyviä riippuvuuksia ja niiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Lisäksi hankintamenettelyn on tarkasteltava puolustushankintojen ihmisoikeusvaikutuksia, jottei Suomen turvallisuus enää vastaisuudessa nojaa epävakaisiin ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomiin toimijoihin.

Valiokunnan kuulemisissa SaferGlobe tuki aloitetta ja katsoi, että laaja-alaisen viranomaistiedon systemaattinen hyödyntäminen vahvistaa Suomen puolustushankintojen päätöksentekoa ja tukee siten Suomen turvallisuutta. Lisäksi se katsoi, että aloitteessa ehdotettu ihmisoikeusperustainen harkinta puolustushankintoja koskevassa lainsäädännössä on tärkeä askel kohti tulevaisuuteen katsovaa, riskiperusteista, tehokasta, nopeaa ja yhdenvertaista lupahallintoa. 

Väitöskirjatutkija Kari Paasonen katsoi, että lakia on tarkoituksenmukaista muuttaa aloitteen ehdotuksen mukaisesti siten, että puolustustarvikehankintoihin sisältyisi ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio, joka olisi luontevaa tehdä ulkoministeriössä. Hänen mukaansa ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio olisi tarpeellista tehdä, sillä puolustustarvikehankinnoilla on ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Paasonen toi esiin, että puolustusministeriö ei ole vuosina 2001–2025 pyytänyt ulko- ja turvallisuuspoliittista arviota ulkoministeriöltä puolustustarvikehankintoja valmistellessaan kuin yhdessä tapauksessa. Paasonen toi myös esiin, että puolustustarvikehankinnat liittyvät ulkopolitiikkaan myös sikäli, että maalle, josta hankinta on tehty, syntyy mahdollisuus painostaa asehankinnan tehnyttä maata. 

Myös Amnesty International kannatti aloitteen hyväksymistä, sillä kuten Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson toi lausunnossaan esiin, siten voisimme ennalta estää sellaisten tilanteiden syntymistä, jossa Suomea voidaan syyttää kansanmurhan välillisestä edistämistä. Räikeimmät esimerkit puolustushankintojen ihmisoikeusongelmista liittyvätkin Israelista tehtyihin hankintoihin. Asekauppa Israelin kanssa on viime vuosina jakanut EU:n jäsenvaltioita ja aiheuttanut keskustelua. Slovenia ja Espanja ovat esimerkkejä valtioista, jotka ovat jo jäädyttäneet tai kieltäneet puolustustarvikkeiden tuonnin Israelista. 

Paasonen toi myös esiin, että ulkoministeriö on ainoassa vuodelta 2002 olevassa lausunnossaan esittänyt kielteisen kannan asehankintaan Israelista. Kantaansa ulkoministeriö perusteli sillä, että ”kauppa saattaa tehdä puolustusvoimat tärkeän asejärjestelmän osalta riippuvaiseksi konflikteille herkästä, tosiasiassa sotaa käyvästä maasta.” Asia tulee esille myös esimerkiksi Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tekemistä päätöksistä, joissa todetaan, että Israelista hankittuihin tuotteisiin liittyviä lisähankintoja, varaosia ja päivityksiä voidaan tehdä ainoastaan Israelista.

Suomi kuitenkin tekee yhä tiiviimpää yhteistyötä ja on myös yhä riippuvaisempi Israelista, maasta, jonka sotatoimet Gazassa täyttävät useiden eri YK-elinten ja asiantuntijoiden mukaan kansanmurhan tunnusmerkistön ja jonka johtajista on annettu Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys. Tämä alleviivaa sitä ongelmaa, joka syntyy, kun Suomen puolustuksen kannalta olennaisia ratkaisuja tehdään nojaten epävakaisiin ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomiin valtioihin.

Vasemmistoliiton mielestä on oleellista myös huomioida, että puolustustarvikehankintoihin olisi laskettava kaikki tarvikkeet – ei ainoastaan raskaat asejärjestelmät, vaan myös suojavarusteet, tiedusteluteknologia sekä muut järjestelmät ja komponentit, joita voidaan hyödyntää asevoimien toiminnassa.

Kansalaisaloitteen viesti on selkeä ja kannatettava: meidän on luotava lainsäädäntö, jossa kaikki puolustustarvikehankinnat arvioidaan ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden toteutumisen näkökulmasta. Arviointi vahvistaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden toteutumista. Muutos tukisi siirtymää kohti tulevaisuuteen katsovaa, riskiperustaista, tehokasta ja yhdenvertaista puolustushankintojen lupahallintoa sekä vahvistaa Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä uskottavuutta. Aloitteen edistäminen eduskunnassa on tärkeää tässä ajassa, kun kansainvälisen oikeuden puolustajia on yhä vähenevissä määrin. 

Vasemmistoliiton mielestä asevientiä koskeva valvonta on siis ulotettava myös aseiden tuontiin, ja ihmisoikeusarvioinnin ja humanitaarisen oikeuden tavoitteiden huomioimisen on oltava osa kaikkea asekauppaa. Asekauppoja ei tule tehdä sellaisten valtioiden kanssa, jotka rikkovat ihmisoikeuksia ja vastustavat kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Suorituskykyihin liittyvät vahvat riippuvuudet sellaisten maiden kanssa, joiden toiminta on ristiriidassa ulkopoliittisen linjamme kanssa, olisi minimoitava, jotta riskiä puolustuksellisen huoltovarmuuden näkökulmasta ei synny. 

Edellä olevan perusteella ehdotan, että 

eduskunta hyväksyy kansalaisaloitteeseen KAA 4/2025 vp sisältyvän ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä

ja että hyväksytään seuraava lausuma (vastalauseen lausumaehdotus)

Eduskunta edellyttää, että puolustushankinnoissa tulee huomioida kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteiden toteutuminen sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliittiset seikat. Asevientiä koskeva valvonta on siis ulotettava myös aseiden tuontiin, ja ihmisoikeusarvioinnin ja humanitaarisen oikeuden tavoitteiden huomioimisen on oltava osa kaikkea asekauppaa.

Helsingissä 8.4.2026

Timo Furuholm/ vas