Tela-blogi: Työeläkeyhtiöiden keskinäinen kilpailu – totta vai tarua?

Yksityisalojen työeläkejärjestelmämme yhdistää lakisääteisen eläketurvan ja hajautetun toimeenpanon. TyEL-vakuutuksen sisältö on vakuutetuille yhtenäinen, sillä etuudet ja maksut määritellään laissa. Tästä syystä työeläkeyhtiöiden välillä ei ole varsinaista tuotekilpailua. Kilpailua syntyy silti myös epäsuorasti. 

Työeläkeyhtiöiden välinen kilpailu näkyy seuraavilla osa-alueilla:

• Toiminnallinen tehokkuus eli kuinka hyvin ja millä kustannuksilla yhtiö pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä. Käytännössä tämä näkyy työeläkeyhtiökohtaisen hoitokustannusmaksun suuruudessa ja sitä kautta asiakkailta perityn työeläkemaksun tasossa.
• Sijoitustoiminnan hoitaminen – sama sääntely, mutta eri strategiat ja onnistumiset.
• Asiakashyvitykset, jotka heijastavat työeläkeyhtiön pitkällä aikavälillä saamia sijoitustuottoja. Työeläkeyhtiön asiakkailleen myöntämät asiakashyvitykset alentavat viiveellä lopullista työeläkemaksua.
• Asiakaspalvelu, neuvonta, digitaaliset ratkaisut ja työkykytoiminta, jotka voivat mahdollistaa erottautumisen toisista työeläkeyhtiöistä.

Onko kilpailu kiristynyt vai heikentynyt viime vuosina?

Yksi tapa arvioida työeläkeyhtiöiden välisen kilpailun kehitystä on tarkastella yhtiöiden välisiä vakuutussiirtymiä. Ne heijastavat työnantaja-asiakkaiden arviota yhtiön palvelun laadusta, toiminnan sujuvuudesta, kustannustehokkuudesta ja asiakashyvitysten tasosta. Näin ollen TyEL-vakuutusten siirrot toimivat yhtenä indikaattorina kilpailun kehityssuunnasta. 

Siirtymien merkitys kilpailun toimivuudelle perustuu myös siihen, että jo pelkkä uskottava mahdollisuus vaihtaa työeläkeyhtiötä luo kilpailupainetta. Työnantajat voivat määräajoin vaihtaa yhtiötä, mikäli he eivät ole tyytyväisiä nykyiseen palveluun ja maksutasoon. Vakuutusten siirtymistä yhtiöstä toiseen kutsutaan siirtoliikkeeksi. Sen kasvu voidaan tulkita merkiksi kilpailun voimistumisesta. 

Telassa kokoamiemme tilastojen*) mukaan TyEL-vakuutuskannan (vakuutusten lukumäärä) siirtoliike on kasvanut viime vuosina. Siirtoliikkeen keskiarvot olivat

• 5,2 prosenttia vuosina 2013–2016
• 5,6 prosenttia vuosina 2017–2022
• 7,8 prosenttia vuosina 2023–2025.

Vuonna 2025 siirtoliikkeen osuus nousi jopa ennätykselliseen 8,6 prosenttiin, vaikka toki kyseessä on vain yhden vuoden havainto. Tuoreimpien, vuoden 2026 tammi-maaliskuun tilastojen mukaan TyEL-vakuutuskannasta siirtyi 2,3 prosenttia (2,5 % vuoden 2025 tammi-maaliskuussa). 

Kokonaisuutena siirtoliikkeen kasvu viittaa siis kilpailun kiristymiseen, erityisesti viime vuosina.

Hoitokustannusosan muutos kilpailun kiristymisen taustalla

Yksityisalojen työeläkemaksuun sisältyy yhtenä osana hoitokustannusosa, jolla katetaan työeläkeyhtiön toiminnasta aiheutuvat kustannukset esimerkiksi vakuuttamisen toimeenpanoon ja tietojärjestelmiin liittyen. Sijoitustoiminnan kulut katetaan erikseen sijoitustuotoilla, joten ne eivät sisälly tähän kustannuserään.

Työeläkemaksun hoitokustannusosan keskimääräinen taso toimii eräänlaisena mittarina järjestelmän tehokkuudelle: matalampi hoitokustannusosa merkitsee keskimäärin alhaisempia toimintakuluja. Työnantaja-asiakkaan kannalta matalampi hoitokustannusosa merkitsee alhaisempaa työeläkemaksua.

Vuoteen 2022 saakka hoitokustannusosa oli kaikille työeläkeyhtiöille samansuuruinen. Mikäli yksittäisen yhtiön toteutuneet kulut jäivät kerättyä osuutta pienemmiksi, syntyi hoitokustannusylijäämää. Mitä tehokkaammin yhtiö pystyi toimimaan suhteessa kilpailijoihin, sitä enemmän se saattoi jakaa asiakashyvityksiä, joiden suuruuteen hoitokustannusosan ylijäämä keskeisesti vaikutti. Keskimääräinen hoitokustannusosa oli 0,75 prosenttiyksikköä vuosina 2013–2017 ja 0,61 prosenttiyksikköä vuosina 2018–2022.

Vuoden 2023 alusta alkaen hoitokustannusosa on määräytynyt yhtiökohtaisesti. Tämä muutos on pienentänyt jaettavien asiakashyvitysten määrää, koska hoitokustannusten taso huomioidaan jo perittävässä työeläkemaksussa. Samalla yhtiöiden perimä työeläkemaksu voi jatkossa vaihdella enemmän yhtiöiden välillä, mikä voi osaltaan lisätä kilpailua. Uusi järjestelmä on siis luonut mekanismin, jossa tehokkaampi toiminta siirtyy osittain asiakkaiden hyödyksi.

Vuosina 2023–2025 keskimääräinen hoitokustannusosa on ollut 0,25 prosenttiyksikköä. Sen taso on siis laskenut merkittävästi yhtiökohtaiseen hoitokustannusosaan siirtymisen myötä, mikä toisaalta on näkynyt asiakasyrityksille pienempinä asiakashyvityksinä mutta toisaalta matalampana työeläkemaksuna.

Yhtiökohtainen hoitokustannusosa on tuonut yhtiöiden toiminnan tehokkuuden aiempaa helpommin vertailtavaksi, kuten myös työeläkemaksun tason. Näin asiakkaat, jotka pitävät hintaa keskeisenä työeläkeyhtiön valintaa ohjaavana kriteerinä, pystyvät aiempaa helpommin tekemään valintansa ja halutessaan myös vaihtamaan sitä. On siten myös luonnollista, että muutos näkyy siirtoliiketilastoissa lisääntyneenä asiakkuuksien siirtyminä yhtiöstä toiseen.

Näkyykö kilpailun intensiteetin kasvu liiketoiminnan tehokkuudessa?

Kilpailun vaikutusten arvioiminen työeläkeyhtiöiden toiminnan tehokkuuteen on vaikeampaa kuin asiakassiirtymien tarkastelu, sillä taustalla vaikuttaa yleensä useita samanaikaisia tekijöitä. Yksi tapa arviointiin on tarkastella työeläkeyhtiöiden tuloslaskelmassa raportoitujen liikekulujen suhdetta vakuutettuun TyEL-palkkasummaan ja YEL-työtuloon yhteensä. 

Jos yhtiöiden operatiiviset kulut pienenevät suhteessa järjestelmän kokoon (palkkasumma + työtulo), voidaan puhua parantuneesta tehokkuudesta. Pitkällä aikavälillä laskeva kulusuhde viittaa siihen, että yhtiöt ovat onnistuneet tehostamaan prosessejaan, kehittämään järjestelmiään ja optimoimaan toimintaansa.

Telan tilastoissa tämä kehitys näkyy selvästi, kun katsotaan työeläkeyhtiöiden keskimääräistä liikekulujen suhdetta vakuutettuun TyEL-palkkasummaan ja YEL-työtuloon yhteensä: 

• 0,5 prosenttia vuosina 2013–2017
• 0,38 prosenttia vuosina 2018–2022
• 0,28 prosenttia vuosina 2023–2025.

Laskutrendi on merkittävä ja kertoo yhtiöiden toiminnan tehostumisesta. Vuoden 2025 kohdalla on huomioitava, että mukana on vain ne kolme työeläkeyhtiötä, jotka ovat jo julkaisseet tilinpäätöksensä.

Kilpailu poikkeaa tavanomaisista markkinoista, mutta on silti yhtä todellista

Työeläkejärjestelmä on sosiaalivakuuttamista, jossa vakuuttamisen ja järjestelmän vakauden turvaaminen on ensisijaista – työeläkeyhtiöiden välinen kilpailu ei ole itsetarkoitus. Tästä huolimatta kilpailu on todellista, vaikka kilpailun luonne on sääntelyn ja yhtenäisten etuuksien vuoksi toisenlaista kuin tavanomaisilla markkinoilla.

Vaikka kilpailun vaikutusten arviontiin liittyy haasteita, voidaan silti todeta, ettei kilpailu ole ainakaan ollut työeläkejärjestelmälle haitaksi. Siirtoliikkeestä, hoitokustannusosan muutoksesta ja liikekulujen suhteellisesta kehityksestä saadut havainnot viittaavat siihen, että kilpailu on tukenut tehokkuuden ja toimintatapojen parantamista.

Työeläkeyhtiöiden välinen kilpailu syntyy siis vertailtavuudesta ja suhteellisesta tehokkuudesta: yhtiöiden on pidettävä kustannukset kurissa, huolehdittava palvelun laadusta ja varmistettava, että ne kestävät vertailun kilpailijoihinsa nähden. Lisäksi kilpailulla on selkeä yhteys työnantaja-asiakkaan maksamaan työeläkemaksuun.

Juuri tämä keskinäisen kilpailun dynamiikka näyttää olleen yksi tekijä, joka on osaltaan tukenut työeläkeyhtiöiden toiminnan tehostumista viime vuosina.

*) Siirtoliiketilastoissamme on mukana TyEL-vakuutusten lisäksi myös yrittäjien YEL-vakuutusten siirtymät. Koska YEL:n hoitokustannusosa määräytyy kaikissa yhtiöissä samalla tavalla, eikä asiakashyvitykset koske YEL-vakuuttajia, on tässä blogissakin keskitetty tarkastelemaan kilpailua TyEL-asiakkuuksien näkökulmasta. 

***

Tutustu siirtoliiketilastoihin

Tela julkaisee neljästi vuodessa tiedot työeläkeyhtiöiden välisistä vakuutussiirroista. Tilastoinnin perusteet, uusin tilasto sekä aikaisemmat tilastot löytyvät Työeläkeyhtiöiden välinen siirtoliike -sivulta.