VATT: Julkisen talouden tasapainotukseen tarjolla sekä verojen kiristyksiä että menojen leikkauksia – kohteina veroasteikot, yritystukijärjestelmä ja sote-rahoitusmalli

VATT (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) vastasi valtiovarainministeriön lausuntopyyntöön, jossa toivottiin näkemyksiä julkisen talouden tasapainottamiseen. VATT:n lausunnon ovat koonneet ylijohtaja Tuulia Hakola-Uusitalo ja tutkimusjohtaja Tuomas Matikka. Lausunnossa kaikkiaan neljätoista VATT:n asiantuntijaa tarkastelee julkista taloutta kahdeksalla eri politiikkalohkolla.

Tuloveroasteikon kiristäminen olisi tehokas sopeutustoimi

Pohjaltaan laajimpien verojen pienetkin korotukset tuottavat merkittävästi lisää verotuloja. Esimerkiksi ansiotulovero tuottaa vuosittain valtiolle 21 miljardia euroa, joten veroasteiden pienikin kiristäminen näkyy merkittävänä valtion tulojen lisääntymisenä.

”Valtion ansiotuloveroja on tällä vuosituhannella joko kevennetty tai pidetty ennallaan, mikä on laskenut valtion verotuloja suhteessa bruttokansantuotteeseen. Verotuksen keventäminen ei ole johtanut veronmaksajien verotettavien tulojen lisääntymiseen. VM:n laskelmien mukaan valtion ansiotuloverotuksen kiristäminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaisi mekaanisesti noin 1,2 miljardia euroja lisää verotuloja. Ansiotuloverojen kiristämistä sopeutustoimena on vaikea jättää huomiotta”, kirjoittaa verotusta arvioinut tutkimusprofessori Tuomas Kosonen VATT:n lausunnossa.

Esimerkiksi keskituloisten maltillinen ansiotuloveron kiristys näyttäisi johtavan suureen verotulokertymän kasvuun, muttei työllisyyden tai talouskasvun kannalta suuriin negatiivisiin vaikutuksiin, arvioi Kosonen.

Alennetut arvonlisäverokannat ovat kallis verotuki

Arvonlisäveroista valtiolle kertyy noin 23,7 miljardia euroa. Verotuet eli alennetut arvonlisäverokannat tekevät noin neljän miljardin euron mekaanisen aleneman verotuloihin.

”Alennettujen verokantojen nostaminen pääkannalle olisi miljardiluokan sopeutustoimi. Korotusten tulonjakovaikutuksia voisi kompensoida esimerkiksi kohdentamalla tulonsiirtoja pienituloisille, mikä kustantaisi vain pienen osan verojen korottamisella saatavista tuloista”, arvioi Kosonen.

Yritystuet pitäisi kohdentaa nykyistä tarkemmin

Suomen yritystukijärjestelmässä on myös säilyttäviä yritystukia, jotka eivät edistä innovaatioita eivätkä talouden kokonaistuottavuutta. Säilyttävät tuet hidastavat talouskasvua ja lisäävät julkisia menoja.

”Säilyttävien yritystukien vähentäminen on erityisen tehokas sopeutustoimi.  Suomessa tukijärjestelmä perustuu valikoiviin suoriin tukiin. Ne voidaan parhaimmillaan kohdentaa tehokkaasti, mutta niissä on myös riski huonolle kohdentumiselle, jolloin ne heikoimmillaan toimivat säilyttävän tuen tavoin”, summaa johtava tutkija Elias Einiö Suomen yritystukijärjestelmän riskit.

Yritystukijärjestelmän kehittäminen vahvistaisi julkista taloutta monella eri tavalla. Innovaatiokannustimien tehokas kohdentaminen ja säilyttävien tukien vähentäminen lisäisi talouskasvua ja talouskasvu mahdollistaisi muiden kasvua tukevien julkisten panostusten, kuten koulutuksen ja tutkimuksen, ylläpidon tai lisäämisen.

Ympäristöpolitiikan näkökulmasta julkista taloutta tarkastellut tutkimusprofessori Marita Laukkanen nostaa kielteisenä esimerkkinä esille hallituksen viime vuodelle myöntämän vihreän siirtymän innovaatiotuen, joka ehtojensa takia näytti kohdistuvan pitkälti hankkeisiin, jotka olisivat toteutuneet ilman valtion tukieurojakin.

Sote-rahoitusmalli ei kannusta alueita tehokkuuteen

Hyvinvointialueiden rahoitus määräytyy sote-uudistuksen myötä siten, että valtio voi määrittää sote-menojen tason hyvinvointialueiden rahoituksen tasoa säätämällä. Hyvinvointialueiden talouden ohjaus ajaa alueiden nettomenot rahoitusta vastaavaksi ajan myötä.

Hyvinvointialueiden rahoitusmallin tavoitteena on mahdollistaa samantasoiset palvelut eri alueilla ja tukea kustannusten kasvun hillintää. Sote-uudistuksen väliarviointiraportin mukaan rahoitusmalli toteuttaa näitä tavoitteita heikosti. Rahoituksen jakautuminen alueille ei ole tasapuolista suhteutettuna palvelutarpeisiin ja paikalliseen kustannustasoon.

”Julkisen talouden kannalta rahoitusmallin keskeinen ongelma on heikot kannusteet. Alueilla, joille rahoitusmalli on muita anteliaampi ei ole kannusteita sopeuttaa menojaan rahoituksen mukaisen tason alle, sillä ylijäämä olisi kuitenkin kulutettava sote-palveluihin. Hyvinvointialueiden verotusoikeus parantaisi kannusteita, kun sote-menojen säästöt voitaisiin jakaa alueen asukkaille alemman veroprosentin muodossa”, tiivistää sote-rahoitusmallin ongelmat tutkimusprofessori Teemu Lyytikäinen.