Puutuoteteollisuuden Matti Mikkola: Energiatehokkuussääntelyn kansallinen toteutus uhkaa puurakentamista

EU:n energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) kansallinen soveltaminen voi nostaa massiivirakenteisten talojen rakentamisen kustannuksia 20 prosentilla. – Uudistus on ristiriidassa sekä rakentamisen ilmastotavoitteiden että rakennusalan suhdannetilanteen kanssa. Vaikka uudistus koskee kaikkea massiivirakentamista, puurakentamisen näkökulmasta tilanne on poikkeuksellisen kriittinen, sanoo Puutuoteteollisuuden toimitusjohtaja Matti Mikkola.

–Vaikka rakennusala ei vastusta ympäristöministeriön valmistelussa olevaa säädöstä vähentää rakennusten energiantarvetta kymmenellä 10 prosentilla, huolemme kohdistuu tavoitteen toteutustapaan. Suomen valmistelussa oleva malli painottaa voimakkaasti rakenteiden lämmönläpäisyä eli U-arvoa, mikä on ongelman ydin.

Mikkolan mukaan malli tarkoittaa käytännössä sitä, että energiatehokkuutta haetaan lisäämällä eristeitä ja kasvattamalla rakenteiden paksuutta. –Tämä on vanhakantainen lähestymistapa. Mennään takaisin “hölmöläisten touhuun”, että lisätään eristettä joka paikkaan ja pienennetään ikkunoita.

–Rakennusten energiatehokkuutta voidaan mitata myös E-luvulla, mikä mittaa rakennuksen ostoenergian kokonaiskulutusta. Se ohjaisi vähentämään energian käyttöä ja ottaisi huomioon modernit ratkaisut, kuten esimerkiksi aurinkosähkön ja taloautomaation, muistuttaa Mikkola.

Riskirakenteiden paluu huolettaa

Jos energiatehokkuuden ohjauksessa painotettaisiin energian kokonaiskulutusta, Mikkolan mukaan Suomessa pärjättäisiin nykyisillä ratkaisuilla. – Tavoitteiden saavuttamiseksi voitaisiin lisätä talotekniikkaa ja aurinkopaneeleita. Tämä lähestymistapa huomioisi paremmin nykyaikaiset energiaratkaisut ja vähentäisi tarvetta lisätä materiaalia rakenteisiin. Nyt ollaan lisäämässä materiaalin käyttöä, mikä kasvattaa päästöjä ja rakentamisen kustannuksia.

–Muissa EU-maissa painopiste on selkeämmin energiatehokkuuden kokonaismittarissa, kun Suomessa korostetaan seinän paksuutta. Sääntely ohjaa markkinaa. Esimerkiksi Tanskassa Suomea selvästi tiukemmat vähähiilisen rakentamisen raja-arvot ovat lisänneet puurakentamisen osuutta, muistuttaa Mikkola.

Erityisen ongelmalliseksi U-arvoon perustuva energiatehokkuuden kiristäminen muodostuu massiivipuurakentamisessa. –Hirsirakenteet ja muut massiivipuuratkaisut ovat perinteisesti yksiaineisia ja kosteusteknisesti turvallisia. Kun yksiaineiseen massiivipuurakenteeseen lisätään eristekerroksia, syntyy helposti riskirakenteita. Me tiedämme 1970-luvulta, mihin tällainen voi johtaa, Mikkola varoittaa.

– Massiivipuurakentaminen on lähtökohtaisesti riskitön tapa rakentaa. Meillä kiristetään nyt väärää ruuvia ja ollaan pakottamassa rakentamiseen ratkaisuja, jotka lisäävät riskejä.

Suomi on maailman johtavia maita teollisessa hirsirakentamisessa. Toimiala on varoittanut valmistelussa olevan mallin koituvan hirsirakentamisen kuoliniskuksi. Kontiotuotteen toimitusjohtaja Mika Rytkyn mukaan energiatehokkuutta ei saavuteta yksittäisiä rakenteita viilaamalla, vaan varmistamalla, että koko rakennus toimii tiiviinä kokonaisuutena.

 –Rakennuksen todellinen energiatehokkuus ratkaistaan liitoskohdissa, ei laskennallisissa seinäpaksuuksissa. Energiatehokkuuden kiristäminen voi johtaa tilanteeseen, jossa kustannusten, päästöjen ja vientiteollisuudessa toimiva puurakentaminen vaikeutuu Suomessa juuri silloin, kun sen kansainvälinen kysyntä on kasvussa, sanoo Rytky.

Ilmastotavoitteet, suhdannetilanne ja sääntely ristiriidassa

Sääntelyn ajoitus osuu Mikkolan mukaan rakennusalalle herkkään hetkeen. –Kun uudisrakentaminen on ollut usean vuoden ajan matalalla tasolla ja alan elpymistä yritetään parhaillaan vauhdittaa, ei pitäisi luoda uusia kustannuksia. Kustannusten nousu tappaa rakennusalan orastavan nousun.

–Nyt yritetään samaan aikaan lisätä rakentamista ja vähentää päästöjä, mutta esitetyt keinot ovat ristiriidassa molempien kanssa.  Rakentamisen kustannuksia ei pidä nostaa sääntelyllä. Julkisessa rakentamisessa kuten kouluissa, päiväkodeissa, sote-kohteissa ja korjausrakentamisessa on puurakentamisella paljon käyttämätöntä potentiaalia, muistuttaa Mikkola.

Mikkolan mielestä riski on siinä, että rakentaminen siirtyy vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ilmastotavoitteiden ja vähähiilisen puurakentamisen kustannuksella.  –Tilanne on erityisen ristiriitainen Suomessa, jossa 90 prosenttia pientaloista rakennetaan puusta, ja massiivipuun osuus on kasvanut jopa 25–30 prosenttiin. Silti tulkitsemme EU-direktiiviä tiukemmin kuin muut.

Vaikka vähähiilinen puurakentamisen merkitys ilmastopolitiikassa on laajasti tunnustettu, Mikkolan mukaan nykyinen sääntelylinja voi hidastaa sen yleistymistä. – Puurakentaminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää rakentamisen päästöjä nopeasti. Ratkaisut ovat jo olemassa. Vaikka betoni ja teräs kehittyvät vähähiilisempään suuntaan, se tapahtuu hitaammin, kun puu tarjoaa valmiin ratkaisun nyt.

Ukraina tarjoaa mahdollisuuden – mutta Suomi epäröi

Mikkola näkee Ukrainan jälleenrakennuksen merkittävänä markkinana, jossa suomalaisella osaamisella olisi annettavaa. – Puutuoteteollisuus on luonteeltaan vientivetoinen ja valmis kansainvälisille markkinoille. Kun ala koostuu suurelta osin pk-yrityksistä, niillä ei yksin ole resursseja laajentua uusiin markkinoihin. Yritykset tarvitsevat “reppuselän”, jossa valtion tulisi ottaa aktiivisempi rooli esimerkiksi Team Finlandin kautta,

– Hallinto on pelännyt auttaa teollisuutta tässä asiassa. Puhutaan pommisuojista, vaikka voitaisiin puhua kouluista, päiväkodeista ja asunnoista. Puu on kevyt materiaali ja sitä voidaan kuljettaa pitkiä matkoja. Voisimme viedä valmiita puurakentamisen tuotteita ja osaamista, ja myöhemmin siirtyä paikalliseen tuotantoon, kuvailee Mikkola.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi