Lasten kanssa tehtävä tutkimus alkaa luottamuksen rakentamisesta

Luottamuksen rakentaminen on keskeinen, mutta osin ennakoimaton osa lasten kanssa tehtävää tutkimusta. Children & Society -tiedelehdessä julkaistu tutkimus avaa, miten luottamusta lasten kanssa rakennetaan tieteellisessä tutkimuksessa.

Luottamuksen rakentamisella tutkimukseen osallistuvien lasten kanssa on ratkaiseva merkitys eettisesti kestävälle tutkimukselle. Tuore tutkimus osoittaa, että luottamus ei synny automaattisesti, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa tutkijoiden, lasten ja lasten elämässä toimivien aikuisten välillä.

– Jos lapset eivät luota tutkijoihin tai tutkimustilanteeseen, he eivät voi toimia aktiivisina osallistujina eivätkä tuoda esiin omia kokemuksiaan. Luottamus on edellytys sille, että lapsen oikeus osallistua toteutuu tutkimuksessa, lapsiasiavaltuutetun toimiston erikoistutkija Terhi Tuukkanen kertoo.

Tutkimus tarkastelee luottamuksen rakentumista lasten kanssa tehtävän tutkimuksen alkuvaiheissa ja perustuu kolmeen Suomessa toteutettuun tutkimusesimerkkiin: viisi kertaa toteutettuun Lapsibarometriin sekä romani- ja saamelaislapsia koskeviin selvityksiin, jotka tehtiin lapsiasiavaltuutetun toimistossa vuonna 2022.

Pienet teot vahvistavat luottamusta lasten kanssa

Tutkimus korostaa, että tutkija ei voi täysin hallita luottamuksen rakentumista mutta voi omalla toiminnallaan edistää sitä merkittävästi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi selkeää ja lapsiystävällistä tiedottamista, tutkimustilanteen tekemistä turvalliseksi ja mukavaksi, lasten näkemistä oman elämänsä asiantuntijoina sekä sitä, että lasten näkemyksiä hyödynnetään aidosti tutkimuksen suunnittelussa.

– Luottamus syntyy usein pienistä asioista: siitä, miten tutkija asettuu lasten tasolle, kuuntelee heitä ja antaa heidän vaikuttaa tutkimuksen kulkuun. Lapsille on tärkeää kokea, että heidän osallistumisellaan on merkitystä, Tuukkanen kertoo.

Lasten osallistuminen edellyttää luottamusta myös aikuisten välillä

Lasten huoltajilla, lähiyhteisöillä ja muilla niin sanotuilla portinvartijoilla on valta päättää lasten osallistumisesta tutkimukseen, ja heidän suhtautumisensa tutkimukseen vaikuttaa suoraan myös lasten luottamukseen. Erityisesti vähemmistö- ja alkuperäiskansayhteisöissä luottamusta voivat osaltaan muovata historialliset epäoikeudenmukaisuuden kokemukset. Tutkimusten huolellinen valmistelu ja toteuttaminen tiiviissä yhteistyössä yhteisöjen kanssa on välttämätöntä.

-Lasten osallistuminen tutkimukseen rakentuu usein aikuisten varaan. Kun huoltajilla ja muilla portinvartijoilla on riittävästi tietoa ja ymmärrystä tutkimuksesta, heidän on helpompi tukea lasten mahdollisuutta osallistua tutkimuksiin, korostaa Tuukkanen.

Artikkeli tarjoaa konkreettisia välineitä tutkijoille, jotka työskentelevät lasten kanssa eri tieteenaloilla.

*******

Att bygga upp förtroende är en central, men delvis oförutsägbar del av forskning med barn. Undersökningen som publicerats i den vetenskapliga tidskriften Children & Society beskriver hur förtroendet för barn byggs upp inom vetenskaplig forskning.

Att bygga upp förtroendet med de barn som deltar i en undersökning har en avgörande betydelse för en etiskt hållbar forskning. En färsk undersökning visar att förtroende inte uppstår automatiskt, utan bygger på växelverkan mellan forskare, barn och vuxna i barnens liv.

– Om barnen inte litar på forskarna eller forskningssituationen kan de inte vara aktiva deltagare eller lyfta fram sina egna erfarenheter. Förtroende är en förutsättning för att barnets rätt att delta ska tillgodoses i undersökningen, berättar specialforskare Terhi Tuukkanen vid barnombudsmannens byrå.

Undersökningen granskar uppbyggnaden av förtroendet i början av undersökningen med barn och grundar sig på tre forskningsexempel som genomförts i Finland: Barnbarometern som genomförts fem gånger samt utredningarna om romska och samiska barn som gjordes vid barnombudsmannens byrå 2022.

Små handlingar stärker förtroendet med barn

Forskningen betonar att forskaren inte helt kan hantera uppbyggnaden av förtroendet, men genom sitt eget agerande kan främja det avsevärt. I praktiken innebär detta till exempel tydlig och barnvänlig information, att göra forskningssituationen trygg och bekväm, att se barnen som experter på sitt eget liv samt att barnens åsikter utnyttjas genuint i planeringen av en undersökning.

– Förtroende uppstår ofta av små saker: hur forskaren placerar sig på barnens nivå, lyssnar på dem och låter dem påverka undersökningens förlopp. Det är viktigt för barnen att uppleva att deras deltagande har betydelse, berättar Tuukkanen.

Barnens deltagande förutsätter förtroende även mellan vuxna

Barnens vårdnadshavare, närgemenskaper och andra så kallade portvakter har rätt att besluta om barnens deltagande i undersökningen och deras inställning till undersökningen påverkar också direkt barnens förtroende. I synnerhet i minoritets- och urfolkssamhällen kan förtroendet för sin del formas av historiska upplevelser av orättvisa. Det är nödvändigt att noggrant förbereda och genomföra undersökningarna i nära samarbete med samfunden.

– Barns deltagande i forskning är ofta beroende av vuxna. När vårdnadshavarna och andra portvakter har tillräcklig kunskap om och förståelse för forskning är det lättare för dem att stödja barnens möjlighet att delta i undersökningarna, betonar Tuukkanen.

Forskarna hoppas att artikeln erbjuder konkreta verktyg för forskare som arbetar med barn inom olika vetenskapsområden.