Kuntaliitto: Perusopetuksen osaamistakuussa on onnistuttava

Perusopetuksen oppilaiden oppimistulosten luisuun on jo vuosia kiinnitetty huomiota. Vaikka Suomi on edelleen kansainvälisissä vertailuissa peruskoulutuksen kärkimaa, on tulosten heikentymiseen pystyttävä puuttumaan. Perusopetuksen oppimistulosten lasku on käännettävä nousuun määrätietoisilla toimilla. Kunnianhimoisiin osaamis- ja koulutustason noston tavoitteisiin ei päästä, jos perusopetukseen ei panosteta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen oppimistuloksia koskeva työryhmä luovutti loppuraportin 29.4. opetusministeri Anders Adlercreutzille. Raportti kokoaa ajankohtaista tietoa oppimistuloksia koskevasta kattavasta tutkimuksesta sekä esittää useita toimenpiteitä oppimistulosten kääntämiseksi.

Oppimistulosten kehitykseen vaikuttavat monet tekijät, eikä yksittäisiä nopeita ratkaisuja ole. Kuntaliiton mukaan oppimistulosten kääntäminen nousuun edellyttää pitkäjänteistä kehittämistyötä kansallisella tasolla, kuntatasolla ja kouluyhteisöissä. Koko yhteiskunnan tuki tarvitaan sille, että luottamus inhimillisen pääoman merkitykseen, koulutukseen ja sivistykseen säilyy.

”Tulevaisuudessa pienemmät ikäluokat vastaavat Suomen osaamisesta ja kantokyvystä. Meillä ei ole varaa siihen, että yksikin peruskoulunsa suorittanut jää potentiaalinsa alle tai ei pärjää toisen asteen koulutuksessa lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa”, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen.

Osaamistakuu vaatii muutakin kuin arvioinnin uudistamista

Tällä hallituskaudella saatetaan alkuun perusopetuksen osaamistakuu siten, että oppilaiden arviointia uudistetaan. Oppilaan arviointia koskevan lainsäädännön muuttaminen ei yksin riitä osaamisen vahvistamiseksi.   

”Osaamistakuussa on onnistuttava. Se ei saa jäädä pelkäksi arvioinnin täsmentämiseksi lakitasolla. Tarvitaan myös perusopetuksen opetussuunnitelman uudistamista siten, että oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään ja karsitaan”, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström.

”Jo aiemmin on päädytty kasvattamaan arvioinnin valtakunnallista ohjausta arviointikriteerein siinä onnistumatta. Niiden soveltaminen on hankalaa eikä arvosanat ole riittävän yhteismitallisia. Me kaikki tiedostamme, kuinka iso merkitys päättöarvosanoilla on oppilaan jatko-opinnoille”, jatkaa Sjöström.

Oppilaan tulisi myös saada realistinen kuva osaamisen kehittymisestä perusopetuksen aikana. Osaamistakuu edellyttää vähimmäisosaamisen määrittelyä: mikä on hyväksytty taso, jolla perusopetuksen yleinen oppimäärä voidaan katsoa suoritetuksi. Kuntaliitto korostaa, että vähimmäisosaamisen määrittely ei saa johtaa opetuksen vaatimustason madaltamiseen tai tasapäistämiseen.

”Osaamistakuussa kyse ei voi olla vain luokalle jättämisestä tai armoviitosten käytänteeseen puuttumisesta. Tärkeämpää on, että hyvällä koulun ja kodin välisellä yhteistyöllä vaikutetaan opiskelumotivaatioon sekä tuetaan oppimista ja koulunkäyntiä. Jos oppimistulosten kehitystä pohditaan laajalti, tarvitaan myös toimia, jolla hyvän osaamisen oppilaat pääsevät etenemään kohti erinomaista osaamista. Meidän pitäisi kokonaisvaltaisesti vaikuttaa oppimistuloksiin ja näin myös arvosanainflaatioon”, painottaa Sjöström.  

Kunnat ovat erilaisia perusopetuksen järjestäjinä. Olosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miten peruskoulujen arkea saadaan rakennettua toimivaksi.

”Pidämme tärkeänä, että muutosten toimeenpanossa jätetään myös liikkumatilaa kunnille pohtia, miten opetussuunnitelman mukaista opetusta voidaan toteuttaa paikallisesti. Yhdenvertaisuutta ei saavuteta nakertamalla joustavia toimintamalleja ja puuttumalla kuntien mahdollisuuksiin toteuttaa opetusta”, Sjöström tuo esille.       

Oppilasmäärät laskevat, mutta kustannukset eivät

Julkisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Suomi on jäänyt jälkeen muiden Euroopan maiden kelkasta perusopetuksen rahoituksessa. Kansallisesti tarkasteltuna perusopetuksen järjestämisen kustannukset ovat kasvaneet jo pitkään riippumatta siitä, kasvaako vai väheneekö oppilasmäärät kunnissa.  

Kuntien tehtävänä on ylläpitää saavutettavaa kouluverkkoa ja huolehtia laadukkaasta opetuksesta kaikkialla Suomessa. Opetuksen kustannus ei ole erillään muista kustannustekijöistä perusopetuksen järjestämisen kokonaisuudessa. Kunnat vastaavat opetuksen lisäksi mm. oppimisen olosuhteisiin vaikuttavista tekijöistä kuten opetuksen tiloista sekä koulukuljetuksista. Hieman yli puolet kustannuksista kohdistuu kuitenkin opetukseen.

Ikäluokkien kehitys konkretisoituu nopeasti. Noin 90 000 oppilaan väheneminen 2030-luvulle mentäessä tarkoittaisi laskennallisesti jopa 4 500 opetusryhmän vähenemistä. Käytännössä muutos ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti: suurin osa kunnista sopeuttaa toimintaansa väheneviin lapsimääriin samalla kun kasvavilla alueilla investointipaineet ovat merkittäviä. Tilannetta haastaa, että kustannukset eivät alene samassa suhteessa kuin oppilasmäärät.

Kuntaliiton mukaan osaamistason nostaminen ei ole mahdollista ilman, että rahoitus ja rakenteet tukevat näitä tavoitteita yhdessä. Valtion ja kuntien välinen rahoitusvastuu on keskeinen kysymys: jos kunnille asetetaan uusia velvoitteita, myös niiden rahoitus on turvattava.

”Osaamistason nostaminen on koko Suomen tulevaisuuskysymys. On tärkeää, että näin ennen eduskuntavaaleja käymme laajaa keskustelua siitä, miten perusopetus rahoitetaan ja toteutetaan tulevina vuosina. Kertaluonteiset lisärahoitukset eivät auta, jos toisaalla samanaikaisesti heikennetään kuntien mahdollisuuksia huolehtia opetuksen pitkäjänteisestä suunnittelusta ja toteuttamisesta väestömurroksen keskellä”, korostaa Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen.

”Perusopetuksessa on lisätty opetushenkilöstön määrää. Turvallisia aikuisia on enemmän kuin koskaan, jotka tekevät entistä vahvempaa moniammatillista ja monialaista työtä. Rahoituksen rinnalla tarvitaan rohkeutta tarkastella rakenteita eli opetuksen sisältöjä ja järjestämisentapoja”, lisää Sjöström.

Mitä perusopetukselta voidaan odottaa, jos lapsiperheiden hyvinvointi ja taloudellinen liikkumavara heikkenevät?

Oppimistulosten lisäksi lasten ja nuorten hyvinvointierot ovat kasvaneet ja sukupuolittuneet. Perheen sosioekonomisten taustan vahvistunut yhteys koulumenestykseen antaa viitteittä mahdollisuuksien tasa-arvon heikentymisestä. Osalla oppilaita mielenterveys on koetuksella. Myös lasten syntyperä heijastuu kouluhyvinvointiin ja yhteenkuuluvuuden kokemukseen. Perusopetuksessa lasten hyvinvoinnin kirjo on kokonaisten ikäluokkien osalta nähtävissä.

On ilmiselvää, että jos lapsiperheiden hyvinvointi heikkenee ja taloudellinen liikkumavara kapenee, tuo tämä perusopetuksen järjestämiselle lisää haasteita torjua yhteiskunnassa vallitsevaa segregaatiokehitystä.

”Lapsiperheiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta on kannettava huolta. Perheiden hyvinvointi vaikuttaa suoraan koulujen toimintaympäristöön ja lasten kykyyn oppia. Ymmärrystä politiikkatoimien yhteisvaikutuksista on valtakunnan tasolla lisättävä, jotta emme sysää entistä laajempia vastuita koulutusjärjestelmälle paikata ongelmia”, kiteyttää Huovinen.

Haastattelut ja lisätiedot:

Mari Sjöström, perusopetuksen erityisasiantuntija, Kuntaliitto, puh. +358 50 575 8622

Susanna Huovinen, varatoimitusjohtaja, Hyvinvointi ja sivistys -yksikön johtaja, Kuntaliitto, puh. +358 50 432 0731