VAS Andersson: EU:n sosiaalipaketti on jäämässä pelkäksi puheeksi

Euroopan unionin komissio on tänään julkaissut paketin, johon sisältyy EU:n historian ensimmäinen köyhyyden vastainen strategia, ehdotus asuntokriisin helpottamiseksi sekä tiedonannot lapsiköyhyyden torjunnasta sekä vammaisten ihmisten oikeuksien strategian vahvistamisesta. Paketti liittyy ennen kaikkea EU:n tavoitteeseen köyhyysriskissä olevien ihmisten määrän vähentämisestä sekä köyhyyden lopettamisesta vuoteen 2050 mennessä.

– EU:lla on köyhyyden vähentämiseksi ja ihmisten arjen parantamiseksi tärkeitä tavoitteita, mutta missä ovat konkreettiset keinot niiden tavoittamiseksi? Suositukset ja ohjeet eivät riitä. Myös ilman jäsenmaiden poliittista tahtoa ja riittävää rahoitusta ne ovat jäämässä kauniiksi sanoiksi. Komission tulee näyttää, että se on oikeasti tosissaan, Andersson sanoo.

EU on onnistunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää, mutta aivan liian hitaasti. Virallisena tavoitteena on 15 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä, mutta tuoreimpien lukujen perusteella olemme vasta nostaneet hieman yli 2 miljoonaa ihmistä pois tästä riskistä. 

– Eurobarometri toisensa jälkeen kertoo, että ihmiset toivovat helpotusta elinkustannuskriisiin ja tähän komission tulisi tosissaan tarttua. Sosiaalipolitiikka on kuitenkin uskottavaa vain, jos talouspolitiikka oikeasti tukee sitä. Käsittelemme tällä hetkellä EU:n tulevaa monivuotista budjettia, jossa sosiaalirahoituksen erityisasema ollaan lopettamassa ja samalla määrää leikataan – tämä on väärä suunta, Andersson sanoo.

Myös asumiskriisin ratkaiseminen ja asunnottomuuden vähentäminen on yksi Euroopan unionin keskeisiä tavoitteita, johon neuvosto on julkaisemassa suosituksen. Vaikka Suomi on yhä hyvässä asemassa Orpon hallituksen asunnottomuutta lisänneistä toimista huolimatta, on Euroopassa asumisen hinta noussut yli 60% viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ja asumiskelpoisia asuntoja ei välttämättä ole saatavilla ollenkaan.

– Monille erityisesti suurissa kaupungeissa asuville eurooppalaisille oma koti on liian kallis. Markkinaehtoiset asuntomarkkinat ovat epäonnistuneet. Tarvitsemme jäsenmaissa johdonmukaista politiikkaa edullisten asuntojen saatavuuden parantamiseksi erityisesti voittoa tavoittelemattomaan asuntotuotantoon panostamalla. Koti on jokaisen perusoikeus, Andersson toteaa.