Greenpeace luo virheellistä kuvaa metsätaloudesta

Suomalaista metsäkeskustelua vaivaa virheellisten tietojen yleisyys. Oman panoksensa virheellisiin käsityksiin antaa Greenpeace, joka on vuosikymmenten ajan osallistunut metsäkeskusteluun ja metsäpolitiikan tekemiseen. Viimeisin blogi herättää huolen järjestön tietojen tasosta metsätaloudesta ja metsäsektorista.

GP muun muassa väittää, että ”Suomen metsäpolitiikka suosii hakkuita suojelun sijaan, koska se rakentuu ensisijaisesti metsäteollisuuden taloudellisten tarpeiden ympärille” ja että ” Nykyinen järjestelmä asettaa lyhyen aikavälin voitot luonnon pitkäaikaisen hyvinvoinnin edelle”. Näissä kahdessa lauseessa puhutaan itse asiassa eri asioista. Puhutaan metsäpolitiikasta, metsäteollisuudesta ja metsätaloudesta sujuvasti ristiin. On totta, että metsäteollisuuden ansiosta kertyy jopa viidennes Suomen bruttokansantuotteesta ja sen pitääkin vaikuttaa metsäpolitiikkaan. Ilman kannattavaa metsäteollisuutta Suomi olisi edelleen kehitysmaa. Kun taas puhutaan metsien käytöstä, puhutaan metsäteollisuuden sijasta metsätaloudesta, joka perustuu pitkän aikajänteen kehitykseen metsissä. Metsäammattilaiset suunnittelevat ja toteuttavat toimia talousmetsissä pitkäjänteisesti. Toimien seuraukset tulevat hyvin yleisesti tulevien sukupolvien hyödyksi.

Greenpeace kuvailee blogissaan syitä metsäpolitiikan tilalle tavalla, joka on jokapäiväistä kaikessa politiikassa. Myös luonnonsuojelupolitiikassa. Ihmiset siirtyvät tehtävistä toiseen. Mutta väitteet, joissa metsäkoulutus olisi vain taloudellisen tavoittelun koulutusta tai että Metsähallituksella taloudelliset paineet ohittaisivat luonnonsuojelutavoitteet, ovat yksinkertaisesti virheellisiä ja perusteettomia kärjistyksiä. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen ja arvokkaiden luontokohteiden tunnistaminen ja turvaaminen ovat olleet kiinteä osa metsäkoulutusta jo vuosikymmenten ajan. Greenpeacessa tämä kyllä tiedetään, vaikka muuta esitetään. Salaliittoteorioiden maalailu ehkä edistää Greenpeacen varainhankintaa, mutta ei metsäkeskustelua tai metsäpolitiikkaa.

Ketkä hyötyvät nykyisestä metsätaloudesta

GP kuvaili nykyistä metsänkasvatusta tuhoavana ja kärsimystä aiheuttavana, sekä esitti jälleen kerran virheellisiä olettamia jatkuvan kasvatuksen hyödyistä. Se myös väitti, että ” Metsäammattilaiset, jotka työskentelevät kestävän metsänhoidon parissa, joutuvat toimimaan järjestelmässä, joka pakottaa lyhytnäköisiin ratkaisuihin.” Tosiasiassa suomalainen metsätalous perustuu toistasataa vuotta pitkään metsäntutkimukseen, maailman parhaaseen metsävaratietoon ja kokemukseen. Metsäammattilaiset saavat onneksi työskennellä järjestelmässä, jossa kunnioitetaan luontoa ja monimuotoisuutta, sekä tehdään pitkäjänteistä työtä metsänhoidon parissa.  

Avohakkuuton metsätalous kuvailtiin maailman pelastajaksi. Tosiasiassa avohakkuiden kieltäminen olisi kohtalokasta sekä metsien omistajille, luonnolle, ilmastolle ja suomalaisille. Se romauttaisi metsien kasvun ja kolminkertaistaisi vuosittaiset hakkuualat. Pitkällä aikajänteellä se johtaisi metsäteollisuuden kutistumiseen Suomessa ja hakkuiden siirtymisen maihin, joissa ne aiheuttavat enemmän vahinkoa luonnolla. Kärsijöinä olisivat nykyiset ja tulevat sukupolvet. Negatiiviset vaikutukset olivat siinä määrin merkittäviä, että eduskunta hylkäsi yksimielisesti Avohakkuut historiaan -lakialoitteen, jossa myös Greenpeace oli mukana. Haitalliset vaikutukset ovat siis järjestön tiedossa.

Greenpeacen maalailemat kuvat metsien ilmastokestävyydestä ja muusta ovat täysin tieteen ja terveen järjen vastaisia. Niiden osalta ei voida olettaa tietojen olevan puutteellisia, sillä aiheesta on käyty jo vuosia aktiivista keskustelua kaikilla kuviteltavissa olevilla kanavilla. Kyse on siis jostain muusta. Tähän palataan myöhemmin kirjoituksessa.

Avohakkuiden seurauksena maisemat muuttuvat. Se on selvä. Jotkut voivat kokea sen myötä hetkellistä ahdistusta, kun tuttu kasvatusmetsä uudistetaan. Useimmiten kyseessä on metsä, joka on istutettu muokattuun maahan ja siihen on tehty taimikonhoidot ja harvennukset. Nykyisin yhä useammin myös erilaisia luonnonhoitopanostuksia. Tavoitteena laadukkaan tukkipuun kasvattaminen ja tulojen saaminen. Kiertoaika on yleisesti sadan vuoden luokkaa.

Greenpeacen olisi hyvä tutustua 2000 -luvun metsätalouteen

Greenpeace esittää kaikenlaisia väittämiä suomalaisesta metsätaloudesta, jotka ovat täysin vanhentuneita. Suomen metsien hoitoon on jo 1990 -luvulla juurtunut metsien monimuotoisuuden vaaliminen, vesiensuojelu ja arvokkaiden luontokohteiden suojeleminen. Jokainen metsänhoidon parissa työskentelevä ihminen on koulutettu luonnonhoidon tehtäviin ja tunnistamaan arvokkaat luontokohteet. Alalle hakeutuukin yleensä ihmiset, joilla on jo ennestään vahva luontosuhde, ja joka vain vahvistuu osaamisen kasvaessa. Metsien tilan jatkuva seuranta (Valtakunnan Metsien Inventointi) osoittaa, että metsät ovat rakennepiirteiltään viimeisten vuosikymmenten aikana kehittyneet koko ajan monimuotoisuuden kannalta suotuisammiksi. Metsät ovat puustoisempia, puusto kasvaa paremmin, puusto on järeämpää, sekapuustoa on enemmän, luonnonsuojelualueiden määrä on räjähtänyt, lahopuun määrä kasvaa, maanmuokkaukset ovat kevyempiä, vesiensuojeluun panostetaan, säästöpuiden (tulevat ikihongat ja lahopuut) määrä kasvaa ja menetelmät luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi monipuolistuvat. 2019 julkaistu Uhanalaisten lajien Punainen kirja osoitti, että vaikka muissa kasvuympäristöissä lajikato on todellisuutta, talousmetsissä lajien väheneminen on saatu lähes pysähtymään. Nämä ovat faktoja.

Samanaikaisesti, kun järjestö hyökkää metsien hakkuita vastaan esittäen avohakkuilla uudistetut metsät monimuotoisina kohteina, se luo toisaalla vaikutelmaa, ettei avohakkuiden jälkeen menetettyä biodiversiteettiä saa takaisin. Eli käytännössä järjestö itse vesittää omat väitteensä. Vanhoiksi metsiksi kuvaillaan nippa nappa uudistusiän saavuttaneita metsiä ja jopa 1960 -luvulla aurattuja ja istutettuja harvennusmetsiä halutaan säästää. Toiminta kertoo siitä, ettei järjestön metsävastaavilla ole edes perustiedot metsätaloudesta hanskassa.

Greenpeacen kuvailut avohakkuiden ja metsätalouden toiminnasta, sekä sen vaikutuksista ovat pahasti ajastaan jäljessä. Järjestön näkemykset luovat mielikuvan sotien jälkeisestä ajasta, jolloin sodista palanneille miehille piti löytää töitä ja Suomi jälleenrakentaa. Greenpeacelle sekapuustoisuuden suosiminen, puulajimäärän säilyttäminen, säästöpuiden ja säästöpuuryhmien jättäminen, tekopökkelöiden tekeminen, suoja- ja riistatiheikköjen jättäminen, vesiensuojelun huomioiminen metsänkäsittelyssä, vaihettumisvyöhykkeiden jättäminen soiden reunamille, luonnonhoidon huomioiminen maanmuokkauksissa, vaikeakulkuisten ja puuntuotannollisesti vähäarvoisten kohteiden kiertäminen, monimuotoisuuden edistäminen peltojen reunavyöhykkeillä, palaneen puun lisääminen kulotuksilla, lajiesiintymien turvaaminen ja monimuotoisuudelle tärkeiden luontokohteiden turvaaminen ovat ihan uusia asioita. Vaikka ne ovat olleet metsätalouden arkea jo vuosikymmenten ajan. Sinänsä vaatimus kestävästä metsätaloudesta ja ekosysteemien kunnioittamisesta on hyvä, mutta pahasti ajastaan jäljessä.

Metsäkeskustelun polarisointi tuo rahaa

Metsäammattilaiset kyllä ymmärtävät, ettei Greenpeace Nordenin kymmenien miljoonien eurojen liikevaihto synny pysymällä totuudessa. Tutkitusti ihmisten kukkarot avautuvat parhaiten, kun luodaan mielikuva eksistentiaalisesta uhasta ja lupaamalla uhan poistamista. Jos suomalaiset tietäisivät, kuinka heitä johdetaan harhaan ja että Suomen metsätalous on maailman kestävintä, vaikutukset olisivat murskaavia Greenpeacelle. Vastuullisen ja rehellisen toiminnan seurauksena tulot, kannatus ja uskottavuus romahtaisi. Sen vuoksi järjestö tekee kaikkensa, jotta oikea tieto ei tavoittaisi suomalaisia.

Avohakkuiden kieltäminen Suomessa olisi sekä planeetan luonnolle, että ilmastolle vahingollista. Puun tarve ei vähene markkinoilla sillä, että me Suomessa romutamme metsien kasvun ja puun tuottamisen. Hakkuut vain siirtyvät muihin maihin, joka johtaa luonto- ja metsäkadon pahenemiseen ja hidastaa myös fossiilisista irtautumista. Hinta Suomen yhteiskunnalle olisi mittava, joka näkyisi yhteiskunnan tuottamien palveluiden rapautumisena, työttömyytenä ja kurjuutena.

Metsäammattilaiset toivovat, että metsäkeskusteluissa ja metsäuutisoinnissa pysytään totuudessa. Rakentavaa metsäkeskustelua ehkäisee tehokkaasti virheelliset väitteet, joita pidetään totuutena. Metsäammattilaiset tekevät sydämellään työtä metsäluonnon hyväksi, minkä ansiosta on saatu merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Ei metsäammattilaisten työn aiheettomalla mustamaalaamisella edistetä metsä- tai luontopolitiikkaa Suomessa tai EU:ssa, koska seurauksena yleensä on, ettei alan asiantuntijat ja osaaminen ole mukana niiden kehittämisessä.