Suomen ensimmäinen katastrofilääketieteen dosentuuri Oulun yliopistoon

Nimitys vastaa kasvavaan tarpeeseen vahvistaa tutkimusta ja koulutusta sään ääri-ilmiöiden, luonnonkatastrofien ja niiden terveysvaikutusten alueella. Aiheen merkitys on kasvanut nopeasti ilmastonmuutoksen myötä.

Äärilämpötilat merkittävä terveysriski

Äärilämpötiloihin liittyvät kuolemat eivät ole vähentyneet samaan tahtiin kuin monien muiden luonnonkatastrofien aiheuttamat kuolemat, mikä korostaa ennakoinnin ja varautumisen merkitystä.

Lämpötilaan liittyvä kuolleisuus on maailmanlaajuisesti huomattava. Vuonna 2021 julkaistu laaja 750 kaupungin tutkimus arvioi, että noin 9 prosenttia maailman kaikista kuolemista liittyy ulkolämpötilaan. Toinen monikansallinen tutkimus vuodelta 2021 osoitti, että keskimäärin 37 prosenttia helteeseen liittyvistä kuolemista on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta.

Maailman ilmatieteen järjestön mukaan äärilämpötilat ovat yksi merkittävimmistä sää- ja ilmastokatastrofien kuolinsyistä. Euroopassa niiden osuus on noin 93 prosenttia sää- ja ilmastokatastrofeihin liittyvistä kuolemista.

Vuoden 2003 helleaalloissa Euroopassa kuoli yli 70 000 ihmistä, ja kesällä 2022 hellekuolemia arvioitiin olleen noin 62 000. Vaikka varautuminen ja sopeutumistoimet ovat vähentäneet kuolleisuutta verrattuna tilanteeseen ilman niitä, suurten helleaaltojen aiheuttama kuolleisuus ei ole kääntynyt selvään laskuun. Myös kylmiin lämpötiloihin liittyvä kuolleisuus pysyy globaalisti korkeana.

Suomi varautuu sään ääri-ilmiöihin

“Katastrofilääketieteen merkitys kasvaa, koska maailma muuttuu nopeammin kuin järjestelmämme sopeutuvat. Eri toimijoiden, teknologioiden, tietojärjestelmien ja datan yhteensopivuutta rakennetaan yhä, samalla kun uudet uhkat kehittyvät. Sään ääri-ilmiöt ja suuret häiriötilanteet eivät ole vain kaukaisten alueiden ongelma, ne koskettavat myös Suomea. Tarvitsemme vahvempaa tutkimusta, parempia ennustemenetelmiä ja toimivaa yhteistyötä terveydenhuollon, viranomaisorganisaatioiden ja teknologiatoimijoiden kesken”, Niilo Ryti painottaa.

Hän toimii asiantuntijana sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka valmistelee kansallista toimintasuunnitelmaa helteen terveyshaittojen ehkäisemiseksi.

Monipuolinen kokemus kliinisestä työstä ja terveydenhuollon kehittämisestä

Rytillä on laaja kliininen ja akateeminen tausta. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 2015 ja väitteli lääketieteen tohtoriksi vuonna 2018 Oulun yliopistosta. Hänellä on entuudestaan epidemiologian dosentuuri Helsingin yliopistossa (2023).

Ryti on anestesiologian ja tehohoidon (2023) sekä terveydenhuollon (2025) erikoislääkäri. Kliinistä kokemusta hän on kartuttanut muun muassa HUSissa, Helsingin lääkäriambulanssissa ja päivystystyössä eri puolilla Suomea.

Kansainvälistä kokemusta hänellä on Etelä-Afrikan Chris Hani Baragwanath Academic Hospitalista sekä ensihoitotehtävistä Johannesburgissa ja Durbanissa.

Ryti on toiminut ylilääkärinä Helsingin kaupungilla sekä ylilääkärinä ja kehittämisylilääkärinä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Hän on työskennellyt myös terveydenhuollon digitalisaation, matemaattisen mallinnuksen ja järjestelmätason kehittämisen parissa yhteistyössä suurten teknologia- ja konsulttitoimijoiden kanssa. Lisäksi hän on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijana muun muassa kansallisen TKI-mallin valmistelussa.

Tutkimus kansainvälisellä huipulla

Ryti on toiminut yli kymmenen vuoden ajan kansainvälisen ympäristöepidemiologian tutkimuksen eturintamassa. Hän on Suomen edustaja Multi-Country Multi-City (MCC) Collaborative Research Network -verkostossa, joka on alan laajin kansainvälinen tutkimuskonsortio.

Rytin tutkimusjulkaisuihin kuuluu yli 70 vertaisarvioitua artikkelia johtavissa kansainvälisissä lääketieteen ja ilmastotutkimuksen lehdissä, ja useita hänen tutkimuksiaan on palkittu kansainvälisesti. Julkaisuja on hyödynnetty myös ilmasto‑ ja terveyspolitiikan valmistelussa sekä kansainvälisissä arviointiprosesseissa, kuten hallitustenvälisessä ilmastopaneelissa.

Dosentti on yliopiston myöntämä akateeminen arvonimi, joka osoittaa henkilön korkeaa tieteellistä pätevyyttä ja asiantuntemusta omalla tieteenalallaan. Dosentilta edellytetään tohtorin tutkintoa, merkittävää tieteellistä julkaisutoimintaa sekä hyvää opetustaitoa.