Biologiasta turvallisuusteknologiaan – Moona Huttunen rakentaa monitieteistä tekniikan osaamista

Moona Huttunen on kotoisin Jäppilästä, ja tuli opiskelemaan biologiaa Jyväskylän yliopistoon vuonna 2004. Jo varhain hän tiesi olevansa kiinnostunut solu‑ ja molekyylibiologiasta, ja lopulta väittelikin tohtoriksi kyseiseltä alalta vuonna 2014.

Väitöksen jälkeen tie vei akateemiselle tutkijanuralle ulkomaille. Huttunen työskenteli postdoc‑tutkijana Lontoossa University College Londonissa (UCL), jossa hän jatkoi virologian alan tutkimusta ja perehtyi erityisesti korkean riskin viruksiin. Koronapandemia muutti kuitenkin suunnitelmia yllättävällä tavalla.

- Pandemian alussa lensin Suomeen ainoastaan käymään rajojen mennessä kiinni. Lopulta en koskaan enää palannut Britanniaan, muistelee yliopistonlehtori Moona Huttunen Jyväskylän yliopistosta. 

Seuraavat kaksi vuotta Huttunen työskenteli Turun yliopistossa COVID‑19‑tutkimuksen parissa. Vuonna 2022 hän palasi virologian tutkijaksi Jyväskylään. Vaikka tutkimus on ollut Huttusen uran ytimessä, ovat opetus ja ohjaus kulkeneet mukana koko ajan. Uusi Jyväskylän yliopiston turvallisuusteknologian diplomi‑insinöörikoulutus tarjosi Huttuselle mahdollisuuden tehdä tutkimusta ja opetusta uudella tavalla.

Mitä turvallisuusteknologia oikeastaan on?

Turvallisuusteknologia tieteenalana herättää monenlaisia mielikuvia, ja pakottaa katsomaan ilmiöitä monesta eri näkökulmasta yhtä aikaa. Juuri tämä tekee siitä Huttusen mielestä kiinnostavan.

- Kun puhun työstäni ystäville, kollegoille tai vanhemmilleni, huomaan, että turvallisuusteknologia tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jollekin se on puolustusteollisuutta, toiselle terveyttä, kolmannelle työturvallisuutta. Kaikki nämä ovatkin täysin totta, kertoo Huttunen. 

Huttunen painottaa, ettei turvallisuus ole vain sääntöjä, varoitusmerkkejä tai valmiita ohjeita.

- Turvallisuustutkimus on oma tieteenalansa, jossa turvallisuutta käsitellään monesta eri näkökulmasta. Voidaan esimerkiksi keskittyä vaaratilanteiden ennaltaehkäisyyn ja riskien hallintaan. Lisäksi voidaan ottaa oppia jo sattuneista onnettomuuksista.  Suomessa turvallisuustutkimusta tehdään esimerkiksi TUKEsissa, Työterveyslaitoksessa, STUKissa ja THL:ssä. Myös Jyväskylän yliopistossa tutkitaan esimerkiksi turvallisuuskulttuuria, sanoo Huttunen. 

Luonnontieteet turvallisuusteknologian diplomi-insinöörikoulutuksen perustana

Jyväskylän yliopistossa turvallisuusteknologian diplomi-insinöörikoulutus rakentuu vahvalle luonnontieteelliselle pohjalle. Koulutus todistaa myös sen, ettei tieteenalat ole siiloja vaan toisiaan täydentäviä, joilla ymmärretään maailmaa paremmin. 

- Meillä on erityisen vahvaa osaamista fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja nanotieteissä. Näistä ammennetaan ymmärrystä esimerkiksi materiaaleihin ja eri ilmiöihin, joihin turvallisuuskysymykset usein liittyvät, Huttunen sanoo. 

Diplomi‑insinöörikoulutuksen aikana luonnontieteelliseen ydinosaamiseen liitetään turvallisuustutkimuksen näkökulmia eli riskien arviointia, inhimillisiä tekijöitä, turvallisuusjohtamista ja lainsäädäntöä. Turvallisuutta ei voida tarkastella vain teknisenä kysymyksenä, sillä mukana ovat aina myös ihmiset, päätöksenteko ja johtaminen.

- Turvallisuus on kaikkien huulilla, eikä syyttä. Teknologian kehittyessä turvallisuuskysymykset monimutkaistuvat, ja siksi tarvitaan osaajia, jotka ymmärtävät ilmiöitä laajasti ja pystyvät yhdistämään tieteen, teknologian ja ihmisen, sanoo Huttunen. 

Yhteistyötä työelämän kanssa

Vierailuluennot ja yritysyhteistyö ovat keskeinen osa tekniikan koulutusta. Tavoitteena on, että diplomi-insinööriopiskelijat tekevät opinnäytetyönsä yrityksen tai organisaation kanssa. Tämä auttaa myös opiskelijoita kartuttamaan työelämätaitoja ja työllistymään. 

- Haluamme opiskelijoille vahvan yhteyden työelämään. Olemme koko ajan aktiivisesti yhteydessä yrityksiin ja organisaatioihin. Etsimme yhteistyökumppaneita ja kysymme heiltä, millaista osaamista alalla tarvitaan ja miten monitieteisyys näkyy heidän toiminnoissaan, painottaa Huttunen.