Toimiiko tutkimus- ja kehitystyön tuki? Johtopäätöksiä kirjallisuuskatsauksesta

Innovointi on yksi pitkän aikavälin talouskasvun keskeisistä ajureista, kuten esimerkiksi äskettäin Nobel-palkittujen Aghionin ja Howittin teokset osoittavat. Siksi olisi toivottavaa, että yritykset investoisivat paljon tutkimus- ja kehitystyöhön. Paitsi, että yritysten tutkimusprosessin tulokset, kuten uudet ideat ja innovaatiot, hyödyttävät tutkimusta harjoittavia yrityksiä, niillä voi olla myönteisiä vaikutuksia myös muiden toimijoiden kuten muihin yritysten tai koko yhteiskunnan kannalta.

Koska yritykset eivät omassa toiminnassaan ota täysimääräisesti huomioon tällaisia muihin tahoihin kohdistuvia vaikutuksia, tutkimus- ja kehitystyötä saatetaan tehdä vähemmän kuin olisi yhteiskunnallisesti optimaalista. Tämä muodostaa periaatteellisen perustelun yksityisen innovaatiotoiminnan julkiselle tuelle. Monet maat eri puolilla maailmaaovatkin ottaneet käyttöön erilaisia politiikkatoimia, jotka tähtäävät yritysten innovaatiotoiminnan tukemiseen, kuten julkisia avustuksia ja verohyvityksiä tutkimus- ja kehitystoimintaan investoiville yrityksille. 

Keskeinen kysymys on, ovatko nämä politiikkatoimet tehokkaita. Tutkimuksen julkiset tuet saattavat esimerkiksi vähentää tutkimustoiminnan yksityistä rahoitusta ilman että innovoinnin kokonaismäärä kasvaa. Koska tutkimushankkeita koskeva informaatio voi olla epäsymmetristä, julkisten toimijoiden voi olla vaikea vertailla hankkeiden onnistumismahdollisuuksia ja hyötyjä. Innovaatioprosessiin liittyvän epävarmuuden vallitessa saattaa myös käydä ilmi, että julkisen t&k-tuen kustannukset ylittävät siitä saatavat hyödyt silloinkin, kun  tuki lisää innovointia.

Onkin luonnollista, että julkisen t&k-tuen toivottavuudesta ja tehokkuudesta on olemassa sekä laaja teoreettinen että laaja empiirinen kirjallisuus.  Aihetta koskevien töiden määrä tekee täydellisen kirjallisuuskatsauksen laatimisesta mahdotonta.Käynnissä olevan Business Finland -hankkeen "Politiikasta yrityksiin ja innovaattoreihin: polku innovaatiolähtöiseen talouteen" osana laaditussa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan   viimeisten 15 vuoden aikana julkaistuja empiirisiä töitä, jotka keskittyvät julkisten tutkimus- ja kehitystukipolitiikkojen tehokkuuden arviointiin. Erityisen huomion kohteena ovat suora rahoitus sekä tutkimus- ja kehitysverohyvitykset. 

Ytimekkäästi sanottuna tarkastellut artikkelit osoittavat, että julkinen tuki tutkimus- ja kehitystyölle on tehokasta. Tähän on kuitenkin tehtävä joitakin varauksia. Vaikka suurin osa käsitellyistä tutkimuksista osoittaa, että julkinen innovaatiorahoitus ei vähennä vastaavassa määrin yksityistä tutkimusrahoitusta, vaan päinvastoin lisää sitä (mitä nimitetään crowding-in -vaikutukseksi), tilanne muuttuu epäselväksi, kun tarkastellaan toteutuneita innovaatioita ja taloudellisia tuloksia. Tässä ei tietenkään ole mahdollista käsitellä kaikkia katsauksen artikkeleita, mutta pyrimme antamaan muutaman esimerkin, jotka kattavat edellä mainitun löydöskirjon. 

Suomeen keskittyvistä töistä Einiö (2014) tarjoaa erittäin mielenkiintoisen analyysin Tekes-apurahojen vaikutuksesta sekä yksityisiin tutkimus- ja kehitysmenoihin että tuottavuuteen. Tutkimuksen mukaan vaikutus on ollut kummankin kohdalla myönteinen, joskin Einiö havaitsee tuottavuusvaikutuksen toteutuvan vasta huomattavan viiveen jälkeen. 

Koski ja Pajarinen (2015), Karhunen ja Huovari (2015) sekä Fornaro ym. (2020) antavat julkisesta tutkimus- ja kehitystuesta vähemmän myönteisen arvion. Vaikka näissä töissä havaitaan laaja-alainen crowding-in-vaikutus, eli yksityisen tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen julkisen rahoituksen kasvun myötä, niissä ei todeta merkittäviä tuottavuusvaikutuksia. Lisäksi niissä havaitaan, että julkinen t&k-tuki heikentää yrityksen tuottavuuden ja markkinoilla säilymisen välistä yhteyttä. Tämä viittaa siihen, että julkinen t&k-tuki saattaa vähentää yritysten välistä resurssien uudelleenkohdentumista.  

Tuore Takalon ym. (2026) tutkimus vertaa rakenteellista mallia käyttäen suorien tukien ja verohyvitysten suhteellisia hyötyjä ja kustannuksia. Yksi analyysin tuloksista on, että verohyvitykset parantavat hyvinvointia laajan kattavuutensa vuoksi, mutta kohdennettujen tukien hyötyjä heikentävät niiden korkeat hakukustannukset. Toisaalta verohyvityksillä on huomattavasti korkeammat fiskaaliset kustannukset.

Julkisten tutkimus- ja kehitystukien vaikutuksia on tutkittu maantieteellisesti ja historiallisesti hyvin erilaisissa yhteyksissä. Kaksi tuoretta makrotaloudellista tutkimusta aiheista ovat Moretti ym. (2025) sekä Antoline Diaz ja Surico (2025). Ensimmäinen tarkastelee joukkoa OECD-maita ja osoittaa, että julkiset tutkimus- ja kehitysshokit ovat yhteydessä yksityisen tutkimuksen lisääntymiseen, mutta niiden vaikutukset tuottavuuteen ovat pieniä, vaikka ne ovatkin havaittavia.

Antolin, Diaz ja Surico (2025) tutkivat siviili- ja puolustusalan tutkimus- ja kehitysshokkien vaikutusta bruttokansantuotteeseen ja tuottavuuteen Yhdysvalloissa yli sadan vuoden tietoaineistoa käyttäen, ja he havaitsevat merkittäviä myönteisiä vaikutuksia joiden toteutuminen kestää kauan. 

Kantor ja Whalley (2025) keskittyvät avaruuskilpailuun liittyvään T&K-tukeen ja toteavat, että tutkimus- ja kehitystuet lisäsivät yksityistä T&K-toimintaa, mutta eivät vaikuttaneet tuottavuuteen. He päätyvät siihen, että tuki oli taloudellisesti tehotonta.

Dechezlepretre ym. (2023) tarkastelevat verokannustimien vaikutusta erityyppisiin tulemiin yksittäisten yritysten tasolla Isossa-Britanniassa ja he havaitsevat myönteisen vaikutuksen tutkimus- ja kehitysinvestointeihin, patentointiin ja tuottavuuteen. He kuitenkin myöntävät, että heidän keskittymisensä pieniin yrityksiin saattaa  heikentää tulosten yleistettävyyttä. Bartik ja Hollenbeck (2012), jotka tarkastelevat Washingtonin osavaltiota, ja Lokshin ja Mohen (2012), jotka tarkastelevat Alankomaita, esittävät pessimistisemmän näkemyksen verohyvityksistä ja pitävät niitä taloudellisesti tehottomina.

Kaiken kaikkiaan katsauksessa käsitellyt tutkimukset antavat myönteisen arvion julkisten tutkimus- ja kehityspolitiikkojen tehokkuudesta sekä tutkimuksen että innovaatioiden ja tuottavuuden edistämisen kannalta. On kuitenkin hyvä olla tietoinen mahdollisesta julkaisuharhasta eli siitä, että tutkimukset joissa havaitaan tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia, julkaistaan todennäköisemmin. Esimerkiksi Dimos ja Pugh (2016) tekevät meta-analyysin 52 tutkimuksesta ja havaitsevat merkittävän julkaisuharhan. Kun he ottavat tämän huomioon, he päättelevät että tutkimus- ja kehitystukipolitiikalla on myönteinen vaikutus yksityisiin tutkimushankkeisiin, mutta että vaikutus on pieni.

Johtopäätös on, että hyvin suunnitelluilla tutkimus- ja kehityspolitiikoilla on potentiaalia edistää innovaatiota ja talouskasvua, mutta niiden tehokkuutta tulisi arvioida sekä etukäteen että jälkikäteen, jotta julkisia rahoitusresursseja käytettäisiin mahdollisimman hyvin.

Lähteet:

Antolin-Diaz, J. and Surico, P., 2025. The long-run effects of government spending. American Economic Review, 115(7), pp. 2376-2413. 

Dechezleprêtre, A., Einiö, E., Martin, R., Nguyen, K.T. and Van Reenen, J., 2023. Do tax incentives increase firm innovation? An RD design for R&D, patents, and spillovers. American Economic Journal: Economic Policy, 15(4), pp. 486-521.

Dimos, C. and Pugh, G., 2016. The effectiveness of R&D subsidies: A meta-regression analysis of the evaluation literature. Research policy, 45(4), pp. 797-815.

Einiö, E., 2014. R&D subsidies and company performance: Evidence from geographic variation in government funding based on the ERDF population-density rule. Review of Economics and Statistics, 96(4), pp. 710-728.

Fornaro, P., Koski, H., Pajarinen, M. and Ylhäinen, I., 2020. Evaluation of Tekes R&D funding for the European Commission. Business Finland Report, 3, p. 2020.

Kantor, S. and Whalley, A., 2025. Moonshot: Public R&D and growth. American Economic Review, 115(9), pp.2891-2925.

Karhunen, H. and Huovari, J., 2015. R&D subsidies and productivity in SMEs. Small business economics, 45(4), pp. 805-823.

Koski, H. and Pajarinen, M., 2015. Subsidies, the shadow of death and labor productivity. Journal of Industry, Competition and Trade, 15(2), pp. 189-204.

Lokshin, B. and Mohnen, P., 2012. How effective are level-based R&D tax credits? Evidence from the Netherlands. Applied Economics, 44(12), pp. 1527-1538.

Moretti, E., Steinwender, C. and Van Reenen, J., 2025. The intellectual spoils of war? Defense R&D, productivity, and international spillovers. Review of Economics and Statistics, 107(1), pp. 14-27.

Takalo, T, O Toivanen, and T Wahlberg (2026), Welfare Effects of R&D Support Policies, forthcoming in the RAND Journal of Economics.