Väitös: Palliatiivinen hoito aloitetaan haimasyöpäpotilailla usein liian myöhään

Haimasyöpä on vakava sairaus, johon liittyy usein merkittävä oiretaakka ja heikentynyt elämänlaatu. Sairaus todetaan usein edenneessä vaiheessa, jolloin parantava hoito ei yleensä ole mahdollinen. Sairauden ennuste on usein valitettavan huono.

Palliatiivisen hoidon tavoitteena on lievittää oireita, tukea potilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä huomioida ja tukea potilaan läheisiä sairauden eri vaiheissa.

Yleisen hoitokäytännön mukaan palliatiivista hoitoa suositellaan tarjottavaksi edennyttä syöpää sairastaville potilaille jo tautikohtaisten hoitojen aikana, ei vasta niiden päättyessä. Sairauden edetessä potilas on usein oireinen ja toimintakyvyn heikentyessä kokonaisvaltaisen hoidon ja tuen tarve korostuu entisestään.

– Syöpähoidoista tulisi luopua potilaan voinnin heikentyessä tai syöpäsairauden edetessä niin, ettei hoidoista enää ole odotettavissa hyötyä, ja tällöin tulisi siirtyä suunnitelmallisesti palliatiiviseen hoitovaiheeseen, kertoo LL Sofia Koivusalo, joka perehtyi syöpätautiopin väitöstutkimuksessaan haimasyöpäpotilaiden palliatiiviseen hoitoon.

Palliatiivisen hoidon vaiheessa potilaalla on mahdollisuus hyödyntää palliatiivisen hoidon palveluja täysimääräisesti. Näihin kuuluvat esimerkiksi kotisairaalan tuki ja tukiosastojärjestelyt, joiden avulla oireita voidaan hoitaa suunnitelmallisesti ilman toistuvaa päivystykseen hakeutumista. Käytännössä tähän hoitovaiheeseen siirrytään kuitenkin usein liian myöhään.

Myöhäinen palliatiivinen hoito lisää kuormittavaa hoitoa

Koivusalon väitöstutkimuksen keskeinen havainto oli, että lähes puolella haimasyöpäpotilaista palliatiivisen hoidon päätös tehtiin vasta viimeisen elinkuukauden aikana, jos lainkaan. Näillä potilailla oli selvästi enemmän päivystyskäyntejä ja sairaalahoitojaksoja, ja syöpälääkehoidot jatkuivat heillä useammin lähelle kuolemaa.

Sen sijaan potilailla, joiden palliatiivinen hoito aloitettiin aiemmin, oli tutkimuksen perusteella parempi pääsy palliatiivisen hoidon palveluihin ja vähemmän kuormittavaa sairaalahoitoa elämän loppuvaiheessa.

Tutkimuksen mukaan palliatiiviseen hoitoon ohjaaminen ajoittui usein vasta syöpähoitojen lopettamisen yhteyteen, vaikka hoidon olisi perusteltua kulkea niiden rinnalla jo huomattavasti aikaisemmin. Väitöstutkimuksessa vain reilu kolmannes potilaista sai palliatiivista hoitoa meneillään olevan syöpähoidon aikana.

Varhaisen palliatiivisen hoidon on yleisesti katsottu mahdollistavan potilaan oireiden tehokkaan hoidon, kokonaisvaltaisen tuen potilaan ja läheisten moninaisiin tarpeisiin sekä ennakoivan ja suunnitelmallisen tuen sairauden edetessä.

Elämänlaatumittarit voivat tukea potilaiden voinnin arviointia

Väitöstutkimuksessa arvioitiin lisäksi erilaisten elämänlaatumittareiden käyttökelpoisuutta potilaiden voinnin ja oireiden seurannassa. Tutkimuksessa todettiin, että yksinkertaiset kyselylomakkeet voivat auttaa tunnistamaan keskeisiä oireita ja potilaiden huolia sekä tukea potilaan ja lääkärin välistä keskustelua, vaikka pitkäaikaisseuranta jäisi puutteelliseksi.

Tutkimuksen perusteella haimasyöpäpotilaiden hoitoa voidaan parantaa aloittamalla palliatiivinen hoito nykyistä aikaisemmin ja suunnitelmallisemmin. Tämä voi vähentää tarpeetonta ja kuormittavaa sairaalahoitoa elämän loppuvaiheessa ja edistää hoitokäytäntöjä, joissa potilaan tilanne ja hoidon tavoitteet huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

– Palliatiivinen hoito ei ole vain elämän loppuvaiheen hoitoa, vaan olennainen osa hyvää ja laadukasta haimasyövän hoitoa, Koivusalo korostaa.

Väitöstilaisuus perjantaina 5. kesäkuuta

LL Sofia Koivusalo esittää väitöskirjansa ”Assessing end-of-life care in patients with pancreatic cancer” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 5.6.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Risto Lahesmaa-sali, Hämeentie 11, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Vesa Kataja (Etelä-Savon hyvinvointialue) ja kustoksena professori Outi Akrén (HUS Syöpäkeskus ja Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen syöpätautioppi.