KHO:n ennakkopäätös, joka koskee rakennusvalvontaa ja oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä

Asiaan sovellettavan vastuukunnan hallintosäännön kuntien yhteistä ympäristölautakuntaa koskevan pykälän mukaan ympäristölautakunnan esittelijänä toimi kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja. Ympäristölautakunnan toimivalta perustui kuntien väliseen yhteistoimintasopimukseen. Sopimuksen mukaan kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja esitteli omaan toimialaansa kuuluvat asiat ympäristölautakunnalle, ja kuntien rakennustarkastajat esittelivät omaan toimialaansa kuuluvat asiat.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kuntien välisessä yhteistoimintasopimuksessa sovitut kuntalain 90 §:ään sisältyvät asiat tulee saattaa vastuukunnassa voimaan hallintosäännössä. Se, että sopimus oli hallintosäännön liitteenä ja siihen oli hallintosäännössä viitattu, ei ollut riittävää tilanteessa, jossa hallintosäännön nimenomainen määräys oli ristiriidassa sopimuksessa sovitun kanssa. Ympäristölautakunnan päätös oli siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja se oli tämän vuoksi kumottava.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli lisäksi ratkaistavana, oliko A:lla ja B:llä oikeus saada valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä oikeudenkäynnin kokonaiskeston perusteella. Leikkimökin rakennusvalvontaa koskevaa asiaa oli käsitelty hallinto-oikeudessa yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisen kerran asia oli tullut vireille hallinto-oikeudessa kesäkuussa 2020 A:n ja B:n valituksesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaikka hallinto-oikeus ei ollut asiassa antamissaan aiemmissa päätöksissä palauttanut asiaa viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, oli oikeudenkäynneissä tosiasiassa ollut koko ajan kyse saman leikkimökin rakennusvalvontaa koskevasta asiasta. Oikeudenkäyntejä oli tällöin ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen tarkasteltava keston osalta kokonaisuutena. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan oli siten hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaisesti katsottava alkaneen, kun asia oli tullut hallinto-oikeudessa vireille ensimmäisen kerran.

Oikeudenkäynnin oli katsottava kestäneen kokonaisuudessaan noin kuusi vuotta. Mikään yksittäinen käsittelyvaihe viranomaisessa tai hallintotuomioistuimessa ei ollut kestänyt tavanomaista kauemmin. Asian käsittelyn voitiin kuitenkin sen kokonaiskeston perusteella katsoa viivästyneen viranomaisen vastuulla olleesta syystä hyvityslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäynti oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2026:37

Kort referat på svenska

HFD 2026:37