Tuuppaukset ovat avuksi ilmastotavoitteiden saavuttamisessa – mutta yksin ne eivät riitä

Käyttäytymistieteelliset ohjauskeinot eli tuuppaukset voivat auttaa tekemään ilmastoystävällisistä valinnoista helpompia. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä merkittäviin päästövähennyksiin. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman CLIMATE-NUDGE-hankkeen tulosten mukaan tuuppauksia kannattaa käyttää harkiten, kokeiluluonteisesti ja osana laajempaa ilmastopolitiikkaa.

Hankkeessa kehitettiin ilmastotuuppauksia liikenteen päästöjen vähentämiseksi sekä metsien hiilinielujen vahvistamiseksi. Lisäksi tarkasteltiin ilmastotuuppausten eettisyyttä ja hyväksyttävyyttä, kestävän liikkumisen taloudellisia sekä terveysvaikutuksia, ja verrattiin tuuppauksia muihin ohjauskeinoihin.

Tulosten perusteella tuuppaukset ovat mahdollinen ohjauskeino ilmastotyössä, mutta niiden vaikutukset ovat rajallisia sekä tilannesidonnaisia. Haasteina ovat myös vaikuttavuuden arviointi ja skaalautuvuus.

”Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii merkittäviä muutoksia sekä yhteiskunnan rakenteissa että ihmisten käyttäytymisessä. Tuuppaukset voivat täydentää ilmastopolitiikan keinovalikoimaa, mutta ne eivät yksin riitä. Vaikuttavimmat ratkaisut syntyvät, kun käyttäytymistieteelliset keinot yhdistetään infrastruktuurin kehittämiseen, taloudellisiin ohjauskeinoihin, sääntelyyn ja osallistavaan politiikkasuunnitteluun”, sanoo tutkimushankkeen johtaja, psykologian professori Paula Salo.

Ilmastotuuppaus tarkoittaa sitä, että valintatilannetta muokataan ilmastoystävällistä vaihtoehtoa helpottavaksi ilman, että muita vaihtoehtoja poistetaan. Tuuppaus voi olla esimerkiksi oikea-aikainen muistutus, kestävän vaihtoehdon tekeminen näkyvämmäksi tai oletusvalinnan muuttaminen.

Ensin tunnistetaan ongelma ja sitten kehitetään tuuppaus

Tuuppaukset toimivat todennäköisesti parhaiten tilanteissa, joissa käyttäytymisen esteet ovat pieniä ja joissa ne täydentävät muita ohjauskeinoja. Tuuppauksia ei pidä viedä organisaatioihin valmiina menetelminä, joille etsitään käyttökohdetta. Ensin on tunnistettava ongelma ja sen mittakaava, ymmärrettävä kohderyhmien arki ja toteuttajien toimintatapa sekä arvioitava vaihtoehtoiset ratkaisut.

Eettisestä näkökulmasta taas tuuppausten keskeisiä kysymyksiä ovat kuka vaikuttaa ja keihin, millä perusteella käyttäytymistä pyritään muuttamaan, kuinka läpinäkyviä keinot ovat sekä hyötyvätkö vai kuormittuvatko eri väestöryhmät eri tavoin.

”Eettisesti kestävät ilmastotuuppaukset perustuvat tutkimusnäyttöön, ovat avoimia ja läpinäkyviä, säilyttävät valinnanvapauden, huomioivat heikoimmassa asemassa olevat sekä tukevat ihmisten toimijuutta”, sanoo filosofian yliopistonlehtori Helena Siipi.

Hankkeessa kokeiltiin tuuppauksia koulu- ja työmatkaliikenteessä sekä metsien hiilinieluja vahvistavissa toimissa. Keinoina käytettiin muun muassa pelillisyyttä, oikea-aikaista kannustusta, henkilökohtaisia toimintasuunnitelmia, työyhteisön tukea ja digitaalista ohjausta.

Kokeilut toteutettiin yhteistyössä Turun, Tampereen ja Vantaan kaupunkien, Suomen metsäkeskuksen sekä metsäalan toimijoiden kanssa. Niiden avulla arvioitiin, miten tuuppaukset toimivat arjen päätöksenteossa ja millaista tietoa ne tuottavat laajempien ilmastotoimien suunnitteluun.

”Tuuppauksista saatu oppi on, että niitä tulisi käyttää harkiten, kokeiluluonteisesti ja osana laajempaa politiikkakokonaisuutta. Parhaimmillaan kokeilut eivät jää irrallisiksi projekteiksi, vaan tuottavat tietoa, joka ohjaa laajempia rakenteellisia ratkaisuja. Käyttäytymistieteelliset keinot eivät silloin ole erillinen työkalu, vaan osa systeemistä muutosta kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa”, sanoo Paula Salo.

Ilmastotuuppaus (CLIMATE-NUDGE, 2020–2026) on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama tutkimushanke, joka on osa Ilmasto ja ihminen -ohjelmaa. Monitieteisen hankkeen toteuttivat Turun yliopisto (psykologian ja filosofian oppiaineet, Centre for Collaborative Research), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Pellervon taloustutkimus ry (PTT), Suomen ympäristökeskus (Syke), Itä-Suomen yliopisto ja Työterveyslaitos (TTL).

Hankkeen loppuraportti: http://hdl.handle.net/10138/632489

Policy brief: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026060160558