Harva kannabista käyttävistä nuorista hakeutuu hoitoon ongelmallisen käytön vuoksi

Turun yliopistossa tehdyssä laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin nuorten ongelmalliseen kannabiksen käyttöön liittyvää hoitoon hakeutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla ongelmallisesti kannabista käyttäneitä henkilöitä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja järjestöjen ammattilaisia.

– Sekä ongelmallista kannabista käyttävillä henkilöillä että heitä kohtaavilla ammattilaisilla oli pääosin yhteneväinen näkemys hoitoon hakeutumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä nuorten ongelmallisen kannabiksen käytön osalta. Toki alueellisia eroja tunnistettiin esimerkiksi nuorten päihdehoidon saatavuudesta ja priorisoinnista eri hyvinvointialueilla, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Jasmin Lostedt Turun yliopistosta.

Lostedtin mukaan Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu hoitoon hakeutumista kannabiksen ongelmallisen käytön näkökulmasta. Ongelmallisella käytöllä viitataan sellaiseen käyttötapaan, joka johtaa sosiaalisiin tai terveydellisiin ongelmiin yksilön ja/tai yhteiskunnan tasolla.

– Aiemman tutkimuksen perusteella jopa joka kolmas kannabista käyttävistä nuorista oli harkinnut käytön vähentämistä tai lopettamista viimeisen puolen vuoden aikana. Kuitenkin harva hakeutuu ammattilaisen avun piiriin. Kansainvälisistä tutkimuksista saatu tieto hoitoon hakeutumiseen liittyvistä tekijöistä ei välttämättä ole täysin paikkansa pitävää suomalaisessa kontekstissa, sillä kannabikseen liittyvässä lainsäädännössä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä on huomattavia eroja, Lostedt toteaa.

Nuoret hakeutuvat hoitoon, jos tunnistavat ongelman, luottavat palveluihin ja kokevat tulevansa kohdatuksi

Tutkimuksessa selvisi, että hoitoon hakeutumiseen liittyviä edistäviä ja estäviä tekijöitä oli nuorten kyvykkyys, tietoisuus, stigma ja priorisointi.

Haastateltavat näkivät nuorten kyvykkyyden, eli kyvyn hakea, vastaanottaa ja sitoutua hoitoon, parantuneen aiempiin sukupolviin verrattuna. Sen sijaan arkielämän haasteet, kuten mielenterveysongelmat, huono elämänhallinta sekä kommunikointi- ja tiedonhakuvaikeudet, vaikuttivat kyvykkyyteen negatiivisesti estäen nuoria hakemasta apua.

Parempi tietoisuus, eli tieto ja ymmärrys ongelmallisen kannabiksen käytön luonteesta ja avun tarpeesta, edisti avun hakemista, kun taas matalampi tietoisuus esti. Ongelmallista kannabiksen käyttöä kohtaavien ammattilaisten tietoisuuden tasoa pidettiin yhtä merkittävänä tekijänä kuin nuorten.

Kannabiksen laittomuus aiheutti tutkimuksessa nuorissa pelkoa seuraamuksista ja ennakkoluuloja auktoriteetteja kohtaan, mikä vaikuttaa estävästi hoitoon hakeutumiseen. Ammattilaisten stereotyyppiset näkemykset kannabista käyttävistä nuorista voivat puolestaan johtaa asiattomaan käytökseen ja siten nostaa nuoren kynnystä hakea apua. Luottamus palveluihin ja ammattilaisiin sekä ammattilaisten tuomitsematon asenne, kohtaamisen taito ja kokonaisvaltainen lähestymistapa puolestaan edistivät hoitoon hakeutumista.

Haastateltavat kuvasivat vastauksissaan myös palvelujärjestelmän priorisointia ikäryhmien ja eri päihteiden välillä sekä palveluiden tarjonnassa:

– Vastauksissa kuvattiin tilanteita, joissa nuoren kannabiksen käyttö nousee ammattilaisten näkökulmasta kohtaamisten keskipisteeksi, jättäen nuoren kokonaistilanteen ja koetut tarpeet huomiotta. Osassa hyvinvointialueita puolestaan priorisointiin nuorille suunnattuja palveluita, kun taas toisissa koettiin, ettei nuorille, etenkään alaikäisille, ollut riittävästi tai lainkaan palveluja aikuisiin verrattuna, kertoo tutkimuksen toinen kirjoittaja, väitöskirjatutkija Laura Väätäinen Turun yliopistosta.

Soteuudistus jyräsi tärkeäksi mielletyt matalan kynnyksen palvelut

Haastateltavat kuvasit vaikuttavien tekijöiden lisäksi keinoja, joilla nuorten hoitoon hakeutumista voisi kehittää. Saavutettavuuden parantamisessa he korostivat kokonaisvaltaisia palveluita, joissa huomioidaan vahvemmin nuorten omia näkemyksiä heidän tarpeistaan sekä matalan kynnyksen palveluiden edistämistä.

Soteuudistuksen jälkeen monilta hyvinvointialuilta matalan kynnyksen palvelut olivat poistuneet, joka aiheutti monissa haastateltavissa huolta.

Kannabiksen laillisuuden uudelleentarkastelun, esimerkiksi dekriminalisaation puollon, ja digitaalisten palveluiden lisäämisen koettiin parantavan saavutettavuutta. Jalkautuvaa työtä nuorten omassa fyysisissä ympäristöissä sekä sosiaalisessa mediassa korostettiin myös yhdeksi merkittäväksi kehittämistehtäväksi. Hoitoon hakeutumista tulisi kehittää myös koulutuksen ja lisääntyneen tiedon kautta.

– Haastateltavat olivat suhteellisen yhtämielisiä siitä, että ammattilaisten päihdeosaamista ja kohtaamisen taitoa tulisi vahvistaa ja kannabikseen liittyvää tietoa päivittää tähän päivään sopivaksi. Nuorille tulisi puolestaan tarjota enemmän kannabikseen liittyvää tietoa neutraalisti ja ikätasoisella tavalla – niin haitoista ja mahdollisista hyödyistä kuin hoitoon hakeutumisesta ja hoitomenetelmistä, Väätäinen korostaa. Hyvä keino tiedon tarjoamiseen nuorille on esimerkiksi sosiaalisen median videot, Lostedt lisää.

Tutkimus on julkaistu Journal of Substance Use & Misuse- lehdessä.