Vetykeskustelu muuttuu paikallisemmaksi – avoin keskustelu ratkaisee luottamuksen

Tutkimus tarkastelee, miten vetytaloutta käsitellään suomalaisissa sanomalehdissä vuosina 2021–2025 uutisissa, pääkirjoituksissa, kolumneissa ja muissa journalistisissa teksteissä. Työ tehtiin osana Suomen akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa JustH2transit-tutkimushanketta.

Suomalaisen vetykeskustelun keskeisiä piirteitä

• Keskustelu tyypillistä seuraa hype-sykliä: voimakkaasta alkuinnostuksesta ja odotuksista siirrytään kriittisempään tarkasteluun, jossa korostuvat kustannukset, riskit ja toteutuksen haasteet
• Alueelliset näkökulmat korostuvat: esimerkiksi Kalevassa painottuvat Pohjois-Suomen investoinnit, kun taas Itä-Suomessa korostuvat työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset
• Taloudelliset hyödyt hallitsevat uutisointia, ja haasteet nousevat esiin usein vasta myöhemmin.

Tutkimus osoittaa, että valtakunnallisesti vetykeskustelu oli vilkkainta ja myönteisintä vuoden 2023 alussa, kun vety sisällytettiin kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan. Keskustelu oli yltiöpositiivista, ja vertaukset Nokian ja öljyn kaltaisiin vaurauden lähteisiin mainittiin useammin kuin kannattavuushuolet.

”Kun keskustelua tarkastellaan ajallisesti, näkyy selkeä siirtymä varhaisesta innostuksesta kohti monipuolisempaa ja kriittisempää käsittelyä”, tutkimuksen tekijä Rudolf Reiman kuvaa. Valtakunnallisissa ja alueellisissa medioissa esiin ovat nousseet investointien epävarmuudet, kustannukset ja kielteisemmät väitteet, joiden mukaan vety esimerkiksi hyödyttää enemmän muita kuin meitä.

Vetyä voidaan käyttää muun muassa teollisuuden energialähteenä ja raaka-aineena, liikenteen polttoaineena, energian varastoinnissa sekä synteettisten polttoaineiden tuotannossa. ”Yhtenäistä kansallista kuvaa vetytaloudesta ei synny, vaan keskustelu rakentuu paikallisista lähtökohdista – ja media myös vahvistaa näkökulmaeroja”, Reiman sanoo.

Pohjois-Suomessa vety on säilynyt ajankohtaisena aiheena paikallisten teollisuushankkeiden myötä. Vedystä puhuminen on lisääntynyt vuoteen 2025 saakka, vaikka sävy ei enää ole yhtä myönteinen kuin aiemmin. Tuulivoiman sijoittuminen Länsi- ja Pohjois-Suomeen selittää myönteisten sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien käyttöä alueilla, kuten että vetyä on tarkoitus tehdä nimenomaan uusiutuvilla energianlähteillä ja vetylaitos kannattaa sijoittaa lähelle tuotantoa suuren sähköntarpeen takia.

Helsingin Sanomissa vedystä puhuttiin vuoteen 2025 tultaessa jo enemmän kielteisiä väitteitä käyttäen, ja keskustelu kytkeytyy useammin laajempiin kansallisiin talousnäkymiin ja energiapolitiikkaan. Itä-Suomessa vety nähdään ensisijaisesti paikallisen talouden elvyttäjänä ja uusien työpaikkojen tuojana.

Professori varoittaa: Liiallinen optimismi voi kääntyä itseään vastaan

Tutkimusta ohjannut professori Eva Pongrácz korostaa, että vetytalouteen liittyvä keskustelu kaipaa tasapainoa: ”Vetytaloudesta käytävä keskustelu ei sinänsä ole väärää, mutta se jää usein puutteelliseksi. Haasteita, kuten kustannuksia ja epävarmuuksia, tuodaan esiin liian vähän ja liian myöhään.”

Vetytalouteen liittyvä keskustelu on toistunut historian aikana aaltoina, joihin on liittynyt voimakkaita odotuksia ja myöhempiä pettymyksiä. ”Aiemmat vetytalouden hypeaallot osoittavat, että ylioptimistiset lupaukset voivat johtaa pettymyksiin. Siksi nykyisessä kehityksessä on tärkeää oppia menneestä ja rakentaa luottamusta realistisen viestinnän kautta”, tutkimukseen osallistunut yliopistonlehtori Antonio Calo toteaa.

Tutkimuksissa on nähtävissä, että vetytalouden kehitys ei ole pelkästään teknologinen tai taloudellinen kysymys, vaan laaja yhteiskunnallinen murros. Vaikutukset ulottuvat teollisiin arvoketjuihin, alueelliseen kehitykseen, työmarkkinoihin ja siihen, miten yhteiskunta hyväksyy muutoksen. Pongrácz varoittaa, että liiallinen optimismi voi kääntyä itseään vastaan. ”Jos keskustelussa sivuutetaan haasteet, syntyy epärealistisia odotuksia, ja niiden pettäminen voi heikentää luottamusta koko kehitykseen.”

Vetytalouden onnistunut käyttöönotto ei lopulta riipu pelkästään teknologian kehityksestä, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallisesta valmiudesta. ”Luottamus ei synny itsestään, vaan sitä on rakennettava rinnakkain teknologian kehittämisen kanssa”, Pongrácz summaa.