Tuomioistuinvirasto tiedottaa poikkeuksellisesti Helsingin hovioikeuden 18.6. antamasta tuomiosta

Asiassa on ollut riidatonta, että syytteessä olleet kolme miestä olivat olleet sukupuoliyhteydessä tapahtuma-aikana 17-vuotiaan asianomistajan kanssa. Syytteessä väitettiin, että asianomistaja ei ollut suostunut sukupuoliyhteyksiin ainakaan kaikkien vastaajien kanssa, eikä hän voimakkaan päihtymys- ja pelkotilan vuoksi ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Syytteessä väitettiin myös, että asianomistajaa oli pakotettu sukupuoliyhteyteen väkivallalla. Kaikki vastaajat kiistivät syytteet.

Rikoslain mukaan raiskauksesta tuomitaan henkilö, joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Lain mukaan henkilön osallistuminen sukupuoliyhteyteen ei ole vapaaehtoista, jos hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti; hänet on pakotettu sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella; tai hän ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan esimerkiksi pelkotilansa tai voimakkaan päihtymistilansa vuoksi.

Käräjäoikeudessa asiassa kuultiin henkilötodistajina asianomistajaa, vastaajia sekä vartijaa, joka oli osittain nähnyt syytteessä tarkoitetut tapahtumat ja lisäksi vastaajien kuljettajana toiminutta henkilöä. Asiassa esitettiin lisäksi todisteena useita valvontakameratallenteita, joissa näkyi vastaajien ja asianomistajan toimintaa ennen sukupuoliyhteyksiä ja niiden jälkeen sekä kirjallista todistelua muun muassa asianomistajalle tehdystä lääketieteellisestä tutkimuksesta. Esitetyn todistelun perusteella käräjäoikeus päätyi siihen, että syytteessä esitetyt väitteet asianomistajan tahdonmuodostuksen tai -ilmaisun estäneestä voimakkaasta päihtymystilasta, pelkotilasta tai väkivallasta jäivät näyttämättä toteen ja syytteet oli siksi hylättävä.

Syyttäjä tyytyi käräjäoikeuden ratkaisuun, mutta asianomistaja valitti siitä ja vaati hovioikeudessa ratkaisun muuttamista niin, että vastaajat tuomitaan törkeästä raiskauksesta alkuperäisen syytteen mukaisesti. Hovioikeus järjesti asiassa suullisen käsittelyn, jossa otettiin uudelleen vastaan käräjäoikeudessa esitetty todistelu.  Ratkaisun perusteluissa hovioikeus totesi, että asiassa todisteena esitettyjen valvontakameratallenteiden vuoksi asianomistajan toimintakykyä on ollut mahdollista arvioida koko hänen sairaalassa oleskelunsa ajalta niin sisätiloissa kuin sairaalan pihapiirissäkin. Tallenteiden ja niitä tukevan lääkärinlausunnon perusteella hovioikeus katsoi, ettei asianomistaja ole ollut niin voimakkaasti päihtynyt, ettei hän olisi voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan.

Ratkaisun mukaan tallenteilta ilmeni, että asianomistaja on oma-aloitteisesti ja itsenäisesti kävellyt kahden vastaajan kanssa ulos ja odottanut ulkona kolmatta vastaajaa. Sen jälkeen hän on kävellyt yhdessä kolmen vastaajan kanssa metsikköön, jonne siirtymisen tarkoitukseksi ei ole ilmennyt muuta todennäköisempää syytä kuin seksin harrastaminen. Lisäksi asianomistaja on vartijan yllätettyä heidät kesken seksin harrastamisen pukeutunut ja edelleen kävellyt omatoimisesti kaikkien kolmen vastaajan kanssa toiseen metsikköön jatkamaan seksin harrastamista. Hovioikeuden johtopäätös on ollut, ettei esitetty näyttö tukenut väitettä suostumuksen puuttumisesta tai pelkotilasta.  Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset. Hovioikeus totesi, että aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ollut.

Oikeudenkäyntikulujen osalta tilanne hovioikeudessa on ollut se, että valittajana on ollut yksin asianomistaja, kun syyttäjä ei ollut valittanut käräjäoikeuden tuomiosta. Jos valitus hylätään hovioikeudessa, on valittajan laista ilmenevän pääsäännön mukaan korvattava vastapuoltensa, eli tässä tapauksessa kolmen vastaajan, kulut. Hovioikeus on ratkaisussaan todennut, että tätä pääsääntöä on nytkin noudatettava, kun mikään laissa säädetty poikkeusperuste ei soveltunut kyseessä olevaan asiaan.

Asianomistajan alaikäisyyden osalta Tuomioistuinvirasto toteaa, että Suomessa täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta, mutta seksin harrastamiseen liittyvä niin sanottu suojaikäraja on kaksi vuotta tätä alempi, eli 16 vuotta. Lain mukaan 16 vuotta täyttänyt saa itse päättää seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaikka hän ei olekaan vielä täysi-ikäinen.

Tuomioistuinvirasto tiedottaa poikkeuksellisesti tästä asiasta ja pyrkii avaamaan ratkaisun taustoja, koska kyseinen tuomio on herättänyt niin laajaa keskustelua etenkin sosiaalisessa mediassa.