Uusi Nature-tutkimus: Avohakkuu muuttaa lajiyhteisöä – Metsäammattilaiset toivovat jatkotutkimusta

Nature Sustainability -lehdessä (2026) julkaistu tutkimus tarkasteli lajiyhteisöjen palautumista avohakkuun jälkeen, kun taas Biological Conservation -lehdessä (2025) julkaistu tutkimus vertaili vanhojen metsien, varttuneiden talousmetsien ja avohakkuualojen lajistoa. Tutkimukset vastaavat eri tutkimuskysymyksiin ja täydentävät siten toisiaan.

– Tutkimukset osoittavat vakuuttavasti, että avohakkuu muuttaa metsän lajiyhteisöä. Samalla ne osoittavat, että metsän eri kehitysvaiheissa elää erilainen lajisto. Julkisessa keskustelussa nämä kaksi havaintoa jäävät usein erottamatta toisistaan, Metsäammattilaisten verkostosta todetaan.

Avohakkuu ei tarkoita lajitonta aluetta

Biological Conservation -julkaisun mukaan avohakkuualat eivät ole lajistoltaan köyhiä, vaan niillä esiintyy runsaasti avoimien ympäristöjen ja metsän varhaisten kehitysvaiheiden lajeja. Vanhat metsät puolestaan ovat erityisen tärkeitä lahopuusta, vanhoista puista ja metsän pitkästä jatkuvuudesta riippuvaisille lajeille.

Nature Sustainability -tutkimuksessa puolestaan havaittiin, että monien eliöryhmien lajiyhteisöt palautuvat vähitellen hakkaamattoman vertailumetsän kaltaisiksi, mutta palautuminen voi kestää vuosikymmeniä ja joillakin eliöryhmillä yli sata vuotta.

Vertailumetsät eivät olleet luonnonmetsiä

Metsäammattilaisten verkosto pitää tärkeänä yhtä tutkimuksen keskeistä yksityiskohtaa, joka on saanut julkisuudessa vain vähän huomiota.

Nature Sustainability -tutkimuksessa palautumisella ei tarkoiteta luonnontilan palautumista. Vertailukohtana olivat pääosin varttuneet hakkaamattomat metsät, eivät luonnontilaiset vanhat metsät.

– Tutkimus ei arvioi, kuinka nopeasti metsä palautuu luonnontilaan, vaan kuinka nopeasti sen lajiyhteisö alkaa muistuttaa hakkaamatonta vertailumetsää. Tämä on olennainen ero tutkimuksen tulkinnassa, verkostosta muistutetaan.

Maiden välisiä eroja ei tutkittu

Molemmat meta-analyysit yhdistävät aineistoa useista boreaalisista maista, mutta eivät vertaile eri maiden metsänhoitoa tai metsätalousjärjestelmiä.

Tutkimuksissa ei arvioida esimerkiksi:

• suomalaisen luonnonhoidon vaikutuksia,
• säästöpuiden tai tekopökkelöiden merkitystä,
• lahopuun lisäämisen vaikutuksia,
• nykyisten metsänhoitosuositusten vaikutuksia lajiston palautumiseen.

Näin ollen tutkimuksista ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä nykyisen suomalaisen metsätalouden onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Maisematason kokonaisuus jää avoimeksi

Metsäammattilaisten verkoston mukaan tutkimusten merkittävin yhteinen rajoitus liittyy tarkastelutasoon. Molemmat tutkimukset vertailevat yksittäisiä metsiköitä, mutta eivät tarkastele sitä, millaisen kokonaisuuden eri-ikäiset talousmetsät, suojelualueet ja muut elinympäristöt muodostavat maisematasolla.

– Monimuotoisuus ei synny yhden metsikön perusteella vaan koko metsämaiseman rakenteesta. Tätä kysymystä nämä tutkimukset eivät ratkaise, verkosto toteaa.

Yksittäistä tutkimusta ei tule ylitulkita

Metsäammattilaisten verkosto korostaa, että molemmat tutkimukset ovat arvokas lisä boreaalisten metsien biodiversiteettitutkimukseen. Niiden perusteella voidaan luotettavasti todeta, että avohakkuu muuttaa lajiyhteisöä ja että eri metsän kehitysvaiheissa elää erilainen lajisto.

Sen sijaan tutkimuksista ei voida päätellä esimerkiksi, että nykyinen suomalainen metsätalous olisi biologisesti kestämätöntä tai että yksittäinen metsänkasvatusmenetelmä olisi kaikissa tilanteissa luonnon monimuotoisuuden kannalta paras ratkaisu.

Kestävä metsäpolitiikka edellyttää tutkimustiedon tarkastelua kokonaisuutena. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi arvioinnissa on huomioitava muun muassa ilmastovaikutukset, metsien kasvu, luonnonhoidon kehittyminen, puupohjaisten tuotteiden fossiilisia materiaaleja korvaavat vaikutukset sekä metsien käyttöä koskevat maailmanlaajuiset ympäristövaikutukset.

Metsäammattilaiset toivovat jatkotutkimusta, jossa lähdeaineistoja vertaillaan maakohtaisesti, jolloin voidaan tunnistaa erilaisten metsänhoitotapojen vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Tämä arvokas tieto auttaa kehittämään entistä parempia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi.

Lisätietoja

https://metsaammattilaiset.fi/index.php/2026/06/30/avohakkuun-vaikutukset-luonnon-monimuotoisuuteen-mita-uusi-nature-sustainability-tutkimus-todella-osoittaa/

https://www.uef.fi/fi/artikkeli/metsien-avohakkuut-aiheuttavat-vuosikymmenien-mittaisen-lajien-kadon-osa-monimuotoisuudesta-ei-palaa