Metsäammattilaiset: Ennallistamistavoite on epärealistinen

Suomen ennallistamiskeskustelussa puhutaan usein sadoista tuhansista tai jopa miljoonista hehtaareista. Sen sijaan harvemmin pysähdytään pohtimaan, mitä näin laajat tavoitteet tarkoittaisivat käytännössä: kuinka paljon työvoimaa, kalustoa ja aikaa niiden toteuttaminen vaatisi? Tässä artikkelissa tarkastellaan hypoteettista tilannetta, jossa kolmasosa Suomen maapinta-alasta ennallistettaisiin vuoden 2030 loppuun mennessä. Tarkoituksena ei ole arvioida tavoitteen tarkoituksenmukaisuutta, vaan havainnollistaa sen käytännön toteutettavuutta hyödyntämällä toteutuneista ennallistamishankkeista saatavia keskimääräisiä työmenekkejä.

Laskelman lähtökohdat

Suomen maapinta-ala on noin 30,4 miljoonaa hehtaaria. Sen kolmasosa on noin 10,1 miljoonaa hehtaaria. Jos työ aloitettaisiin nyt ja se pitäisi saada valmiiksi vuoden 2030 loppuun mennessä, käytettävissä olisi noin 4,5 vuotta. Tämä tarkoittaisi vuosittain ennallistettavaa alaa noin 2,27 miljoonaa hehtaaria

Vertailun vuoksi Metsähallitus ennallisti vuonna 2025 noin 2 800 hehtaaria soita. Vaikka mukaan lasketaan muut ennallistamistoimet, tarvittava vuosivauhti olisi edelleen satoja kertoja nykyistä suurempi.

Työllisyys arvioitiin toteutuneiden hankkeiden perusteella

Koska ennallistamistoimien sisältö vaihtelee huomattavasti, laskelma perustuu toteutuneiden hankkeiden keskimääräisiin työmenekkeihin. Vertailupohjana käytettiin erityisesti Hydrologia LIFE -hankkeen julkaistuja tietoja, joissa on raportoitu sekä ennallistetut pinta-alat että työvoiman käyttö. Hankkeen perusteella keskimääräinen työpanos vastaa noin 0,015 henkilötyövuotta hehtaaria kohden, eli noin 3,5 henkilötyöpäivää jokaista ennallistettua hehtaaria kohden.

Kun sama työmenekki skaalataan 2,27 miljoonaan hehtaariin vuodessa, tulos on huomattava. Suoraa työvoimaa tarvittaisiin vuosittain noin 33 000–34 000 kokoaikaista työntekijää. Kun huomioidaan hankintaketjujen, kuljetusten, huollon ja muiden välillisten vaikutusten työllisyys, kokonaisvaikutus nousisi noin 44 000 henkilötyövuoteen vuodessa.

Kyse ei olisi pelkästään kaivinkoneenkuljettajista. Työtä tarvittaisiin esimerkiksi metsäkoneenkuljettajille, kaivinkoneenkuljettajille, metsä- ja ympäristöasiantuntijoille, biologeille, suunnittelijoille, työnjohdolle, paikkatietoasiantuntijoille, valvontaan, laadunvarmistukseen, urakoitsijoille ja kuljetusyrityksille. ”Persvakoäijistä” puhumattakaan. Kyse olisi käytännössä kokonaisen uuden toimialan rakentamisesta muutamassa vuodessa.

Kuinka paljon koneita tarvittaisiin?

Hydrologia LIFE -hankkeen kustannusrakenteen perusteella voidaan arvioida myös konekaluston tarvetta. Laskelman mukaan vuosittain tarvittaisiin yhteensä noin 9–12 miljoonaa konetuntia. Jos yksi kone tekee käytännössä noin 1 200–1 500 tehokasta työtuntia vuodessa, yhtä aikaa töissä pitäisi olla 6 000–10 000 työkonetta. Lisäksi tarvittaisiin kuljetuskalustoa, puunkorjuukoneita sekä muuta raskasta kalustoa.

Päivittäinen työtahti olisi päätähuimaava. Laskelman ehkä havainnollisin tulos liittyy työn päivävauhtiin. Vuotuinen tavoite tarkoittaisi käytännössä, että joka arkipäivä pitäisi ennallistaa noin 8 700 hehtaaria. Tämä vastaa yli 12 000 jalkapallokenttää päivässä, eli noin 87 neliökilometriä joka työpäivä. Työtahti jatkuisi samalla nopeudella lähes viiden vuoden ajan.

Onko tällainen kapasiteetti Suomessa olemassa?

Todennäköisesti ei. Jo nykyisin maarakennusalalla on ajoittain pulaa osaavista koneenkuljettajista, metsäkoneenkuljettajista on alueellisesti pulaa, biologien ja luontokartoittajien saatavuus on rajallista ja urakointikalusto on sidottu nykyisiin tehtäviinsä.

Jos kymmenettuhannet työntekijät ja tuhannet koneet siirtyisivät ennallistamiseen, ne olisivat pois muilta toimialoilta, kuten metsätaloudesta, infrarakentamisesta, kaivostoiminnasta, energiaverkkojen rakentamisesta, vesirakentamisesta ja tiehankkeista. Kyse ei siis olisi pelkästään uusien työpaikkojen syntymisestä, vaan myös työvoiman ja kaluston uudelleen kohdentamisesta.

Entä kustannukset?

Vaikka tässä laskelmassa keskityttiin työllisyysvaikutuksiin, työvoiman määrä kertoo jo hankkeen mittakaavasta. Jos esimerkiksi yhden henkilötyövuoden kokonaiskustannus olisi keskimäärin noin 70 000 euroa, pelkkien suorien henkilötyövuosien kustannus olisi vuosittain noin 2,3 miljardia euroa. Tähän eivät vielä sisälly koneet, polttoaineet, materiaalit, kuljetukset, suunnittelu, seuranta, hallinto ja maanomistajakorvaukset.

Kokonaiskustannukset nousisivat todennäköisesti useisiin miljardeihin euroihin vuodessa.

Mitä laskelma kertoo?

Laskelma ei ota kantaa siihen, pitäisikö Suomen ennallistaa enemmän tai vähemmän luontoa. Se ei myöskään huomioi menetelmien kehittymistä. Sen sijaan se havainnollistaa yhtä asiaa:

Laajojen ennallistamistavoitteiden toteuttaminen ei ole pelkkä ympäristökysymys, vaan myös valtava työvoima-, kalusto-, osaamis- ja rahoituskysymys.

Mikäli ennallistamiselle asetetaan erittäin kunnianhimoisia pinta-alatavoitteita, niiden toteuttamiskelpoisuutta olisi syytä arvioida samalla perusteellisuudella kuin suuria infrastruktuuri- tai puolustushankkeita. Tällöin tarkasteluun tulisi sisällyttää vähintään työvoiman saatavuus, konekapasiteetti, vaikutukset muihin elinkeinoihin, julkisen talouden kustannukset ja aikataulun realistisuus.

Ilman tällaista kokonaisarviota pinta-alatavoitteet voivat jäädä enemmän poliittisiksi tavoitteiksi kuin käytännössä toteuttamiskelpoisiksi suunnitelmiksi.

Yhteenveto

Tämän laskelman perusteella kolmasosan Suomen maapinta-alan ennallistaminen vuoden 2030 loppuun mennessä edellyttäisi vuosittain noin:

• 2,27 miljoonan hehtaarin ennallistamista
• 33 000–34 000 suoraa henkilötyövuotta
• noin 44 000 henkilötyövuotta välilliset vaikutukset huomioiden
• 6 000–10 000 raskaan työkoneluokan konetta
• noin 8 700 hehtaarin päivittäistä työtahtia.

Vaikka luvut perustuvat toteutuneiden ennallistamishankkeiden keskimääräisiin työmenekkeihin ja ovat siten suuruusluokka-arvioita, ne osoittavat selvästi, että näin laaja ennallistamisohjelma olisi yksi Suomen historian suurimmista maa- ja ympäristörakentamisen hankkeista. Sen toteuttaminen edellyttäisi merkittävää työvoiman, konekaluston, rahoituksen ja hallinnollisten resurssien lisäystä sekä huolellista vaikutusten arviointia suhteessa muihin yhteiskunnan tarpeisiin.

Edes pelkkä raha ei ratkaise ennallistamisasetuksen tavoitteeseen pääsemistä, vaikka maksajaa toki kaivataan. Tämä laskelma on tehty oletuksella, että työ aloitetaan tänään. Jokainen päivä ennen aloittamista siirtää 8700 hehtaarin ennallistamisen jäljellä olevalle ajalle. Todellisuudessa osaamisvajeen paikkaaminen tarkoittaisi sitä, että jos puuttuvaa osaamistarve paikataan koulutuksella, nyt koulutuksensa aloittava henkilöstö valmistuisi vasta tavoiteajan loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Todellisuudessa oppilaitoksilla ei ole kykyä aloittaa koulutuksia näin massiiviselle henkilömäärälle, eikä tarvittavaa henkilömäärää koulutuksiin olisi mahdollista saadakaan.

Meillä on siis aikaa vääntää boreaalisten luonnonmetsien määrityksestä, kun jatketaan ennallistamisia vastaavilla kohteilla, joita on jo nyt toteutettu. EU:lle Suomen kannattaa viestiä päätetyn tavoitteen mahdottomuudesta ja samalla seurata muiden maiden ennallistamistoimien toteutumista. Tässä asiassa ei mallioppilaaksi kannata ryhtyä.