Ulkomaalaisilta työnhakijoilta vaadittiin yli 60 000 euroa olemattomista työpaikoista – siivousalan yrityksen toimitusjohtajalle ehdotonta vankeutta törkeästä petoksesta

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 26.6.2026 siivousalan yrityksen toimitusjohtajan 1 vuoden ja 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muun muassa törkeästä petoksesta. Asiassa oli kyse laajasta rekrytointijärjestelystä, jossa ulkomaisilta työnhakijoilta perittiin laittomia niin sanottuja kynnysrahoja työpaikan ja työperäisen oleskeluluvan saamiseksi Suomeen. Työnhakijoille luotiin kuva aidosta työnantajasta, joka tarvitsi työntekijöitä ja voisi auttaa työperäisen oleskeluluvan saamisessa. Toimitusjohtajan lisäksi yksi henkilö tuomittiin avunannosta törkeään petokseen ja toinen avunannosta petokseen. Yhden vastaajan syytteet hylättiin.

Työnhakijoita rekrytoitiin muun muassa Filippiineiltä. Työsopimuksen saamiseksi heiltä vaadittiin 500–3 000 euron maksu. Lähes 90 henkilöä haki yrityksen kautta työperäistä oleskelulupaa, mutta yksikään heistä ei lopulta työllistynyt yritykseen. Käräjäoikeuden mukaan rekrytointimenettelyn todellisena tarkoituksena oli kerätä työnhakijoilta kynnysrahoja, ei työllistää heitä.

”Jos työn saaminen edellyttää maksua työnantajalle tai tämän edustajalle, kyse on vakavasta varoitusmerkistä”, muistuttaa työsuojelun juristi Natalie Eklund.

Käräjäoikeus piti toimitusjohtajaa järjestelyn päätekijänä. Oikeuden mukaan hän valvoi rekrytointia, työnhakijoiden hankkimista, välikäsien toimintaa ja rahojen keräämistä. Henkilöt A ja S etsivät työnhakijoita ja välittivät näille työtarjouksia, kun taas henkilö R osallistui työsopimusten laatimiseen. Oikeuden mukaan toimitusjohtaja pyrki sitouttamaan muita henkilöitä toimintaan tarjoamalla tai lupaamalla heille erilaisia asemia tai omistusosuuksia yhtiössä.

Kynnysrahojen periminen on Suomessa laitonta

Käräjäoikeus korosti ratkaisussaan, että työnhakijoilta perittävät kynnysrahat ovat Suomessa yksiselitteisesti laittomia.

Oikeuden mukaan S tiesi kynnysrahojen perimisen olevan oikeudetonta ja toimi tahallisesti. Oikeus totesi, ettei vetoaminen tietämättömyyteen Suomen lainsäädännöstä poista rangaistusvastuuta. Kynnysrahojen periminen on kiellettyä myös Filippiineillä. Myös A:n katsottiin toimineen tahallisesti, koska hän oli tietoinen työnhakijoilta perittävistä maksuista. Sen sijaan R:n rooli poikkesi muiden vastaajien toiminnasta. Hänet oli palkattu avustamaan työsopimusten laadinnassa ja oleskelulupiin liittyvissä käytännön asioissa, eikä asiassa näytetty, että hän olisi ollut tietoinen rekrytointimenettelyn todellisesta luonteesta. Tämän vuoksi syytteet hänen osaltaan hylättiin. 

Pitkäkestoinen ja suunnitelmallinen toiminta johti ehdottomaan vankeuteen

Käräjäoikeuden mukaan yhtiön vähäiseen liiketoimintaan nähden sillä ei ollut tarvetta eikä käytännössä mahdollisuutta palkata näin suurta määrää työntekijöitä. Oikeus katsoi toimitusjohtajan tavoitelleen ja saaneen toiminnallaan huomattavaa taloudellista hyötyä.

Toimitusjohtajan osalta teon törkeyttä lisäsivät toiminnan pitkä kesto, suuri asianomistajien määrä sekä toiminnan suunnitelmallisuus. Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että suurin osa asianomistajista oli Filippiinien kansalaisia, jotka asuivat ulkomailla ja joiden kannalta maksetut summat muodostivat erityisen tuntuvan vahingon. A:n ja S:n osallisuus arvioitiin toimitusjohtajan roolia vähäisemmäksi. He toimivat toimitusjohtajan ohjauksessa eivätkä olleet tietoisia siitä, ettei työnhakijoita ollut tarkoitus työllistää. He eivät myöskään saaneet varsinaista rikoshyötyä toiminnasta, minkä vuoksi heidän katsottiin toimineen avunantajina.

Käräjäoikeus arvioi, että toimitusjohtajan menettelyn moitittavuus ja teosta ilmenevä syyllisyys olivat niin vakavia, että hänelle oli tuomittava ehdoton vankeusrangaistus. Ehdollista vankeutta ei pidetty riittävänä seuraamuksena.

”Tämä oli valitettava esimerkki siitä, miten ulkomaisia työnhakijoita erehdytetään uskomaan, että työpaikan saamisesta pitäisi maksaa. Tapaus osoittaa, että ulkomaiset työnhakijat voivat olla haavoittuvassa asemassa eivätkä välttämättä tunne Suomessa sallittuja käytäntöjä. Työnhakijan ei koskaan tule maksaa työpaikasta, työsopimuksesta tai rekrytoinnista” huomauttaa Natalie Eklund.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 26.6.2026, R 706/2026/5590, ratkaisunumero 1059 7321. Tuomio ei ole lainvoimainen.