Ruutuaika ei ole lapselle aina haitaksi – yhteys parempaan tiedonkäsittelyyn nuoruudessa

Nuorten vähäinen liikkuminen on merkittävä kansanterveydellinen haaste. Paikallaanolon on osoitettu heikentävän koulumenestystä, kun taas liikunnan tiedetään edistävän aivojen toimintaa erityisesti aikuisilla. Tutkimusnäyttöä lapsuuden ja nuoruuden aikaisen liikunnan ja paikallaanolon yhteyksistä tiedonkäsittelyyn nuoruudessa on kuitenkin niukasti, vaikka nämä ikävaiheet ovat aivojen kehityksen kannalta keskeisiä. Lapsuudessa ja nuoruudessa tiedonkäsittelyyn vaikuttavat tekijät voivat heijastua pitkälle aikuisuuteen, kouluttautumiseen ja työelämään. 

Tutkimuksessa selvitettiin, miten liikunta, paikallaanolo ja ruutuaika lapsuudesta nuoruuteen ovat yhteydessä tiedonkäsittelyyn nuoruudessa ja eroavatko yhteydet tyttöjen ja poikien välillä. Lisäksi tarkasteltiin liikunnan intensiteetin merkitystä näissä yhteyksissä. 

Ruutuaika voi tukea ajattelua ja oppimista 

Tulosten mukaan suurempi ruutuaika lapsuudesta alkaen oli yhteydessä parempaan tiedonkäsittelyyn nuoruudessa.  

– Tulokset viittaavat siihen, että ruutuaika voi tukea lasten ja nuorten tiedonkäsittelyä. Keskeistä lienee se, millaisia toimintoja ruutuajalla tehdään. Opettajien ja vanhempien tulisi kannustaa lapsia käyttämään laitteita ja ruutuja tavalla, joka edistää aktiivista ajattelua, ongelmanratkaisua, luovuutta ja oppimista, toteaa väitöskirjatutkija Petri Jalanko Jyväskylän yliopistosta. 

– Ruutuaikaan ei tulisi suhtautua yksiselitteisesti haitallisena, vaan pyrkiä tasapainoon liikunnan ja aktiivista ajattelua tukevan ruutuajan välillä, Jalanko tiivistää. 

Liikunnan ja ruutuajan yhteydet tiedonkäsittelyyn monisyisiä 

Tytöillä suurempi kevyen liikunnan määrä lapsuudesta alkaen oli yhteydessä parempaan työmuistiin nuoruudessa. Pojilla puolestaan suurempi ohjatun liikunnan määrä lapsuudesta nuoruuteen oli yhteydessä parempaan työmuistiin nuoruudessa. 

Yllättäen vähäisempi itseraportoitu omatoiminen liikunta oli yhteydessä parempaan tiedonkäsittelyyn. Sen sijaan syke- ja liikemittarilla mitattu liikunta tai paikallaanolo eivät olleet yhteydessä tiedonkäsittelyyn. Eroja saattaa selittää se, että syke- ja liikemittarit eivät kerro, mitä nuori tekee liikkuessaan tai paikallaan ollessaan. 

– Tutkimuksemme osoittaa, että liikunnan ja paikallaanolon yhteydet tiedonkäsittelyyn ovat monisyisiä ja riippuvat sukupuolesta, mittausmenetelmästä ja liikunnan kontekstista. Lisäksi tytöt ja pojat voivat hyötyä erilaisesta liikunnasta aivoterveyden näkökulmasta, Jalanko lisää. 

– Tarvitsemme kuitenkin lisää interventiotutkimuksia syy–seuraussuhteiden ja sukupuolten välisten erojen selvittämiseksi. Lisäksi on tärkeää tutkia tarkemmin liikunnan intensiteetin vaikutuksia tiedonkäsittelyssä tapahtuviin muutoksiin. 

Tulokset perustuvat Lasten liikunta ja ravitsemus (PANIC) -tutkimuksen kahdeksan vuoden seurantaan. Tutkimukseen osallistui 124 tyttöä ja 136 poikaa, joiden keski-ikä oli 15,8 vuotta. Liikuntaa ja paikallaanoloa mitattiin syke- ja liikemittauksen yhdistävällä mittarilla sekä kyselylomakkeella. Oppimista, tarkkaavaisuutta ja työmuistia arvioitiin CogState-testistöllä. Tutkimus on julkaistu Pediatric Exercise Science -tiedelehdessä. 

Alkuperäinen artikkeli 

Jalanko, P., Leppänen, M. H., Bond, B., Laukkanen, J. A., Lakka, T. A., Haapala, E. A. (2026). Associations of physical activity and sedentary time from childhood to adolescence with cognition in adolescence: The PANIC study. Pediatric Exercise Science, 1–16. https://doi.org/10.1123/pes.2025-0083  

Lisätiedot 

Petri Jalanko, LitM, FM, väitöskirjatutkija 
Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto 
petarija(a)student.jyu.fi 

Eero Haapala, FT, lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti, erikoistutkija 
Xamk, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu 
Eero.Haapala(a)xamk.fi