Väitös: Kalanpoikaset paljastavat rannikon tärkeät lisääntymisalueet

Tutkimuksessa kartoitettiin merikutuisten siikojen ja muikkujen lisääntymisalueita Suomen ja Ruotsin rannikkoalueella Pohjanlahdella sekä ahvenen ja kuhan lisääntymisalueita Suomen rannikkoalueella. Työssä käytetyt aineistot on kerätty aiemmin osana Luonnonvarakeskuksen tutkimustyötä. Tavoitteena oli selvittää, missä näiden lajien tärkeät lisääntymisalueet sijaitsevat ja millaiset ympäristöolosuhteet määrittävät niiden sijaintia.

Syksyllä kutevien siian ja muikun sekä keväällä ja kesällä kutevien ahvenen ja kuhan kutu, mädin kehitys ja poikasten ensimmäiset elinvaiheet tapahtuvat usein maantieteellisesti rajatuilla alueilla ja ovat herkkiä ympäristöolosuhteille. Tutkimuksessa yhdistettiin laajoja kalanpoikasaineistoja paikkatietoon ja tilastolliseen mallinnukseen, jotta lisääntymisalueita voitiin tunnistaa ja kuvata kartalla. Väitöstyössä selvitettiin myös, miten karttamalleja tulisi tulkita.

Tulokset osoittavat lisääntymisolosuhteiden lajikohtaisuuden

Tutkimus osoitti, että kalanpoikashavaintojen ja ympäristöä kuvaavien paikkatietoaineistojen avulla voidaan tunnistaa lajien keskeisiä lisääntymisalueita myös laajoilla rannikkoalueilla. Lisääntymiselle suotuisat olosuhteet olivat kuitenkin selvästi lajikohtaisia.

Ahvenen ja kuhan poikastuotanto keskittyi matalille, suojaisille ja keväällä nopeasti lämpeneville rannikkoalueille. Kuhalle myös veden sameus oli tärkeä ympäristötekijä. Siian poikaset puolestaan keskittyivät matalille ja usein hiekkapohjaisille rannoille. Muikun lisääntymistä rajasi erityisesti suolaisuus, minkä vuoksi sen tärkeimmät rannikon lisääntymisalueet sijaitsevat lähes makeavetisellä Perämerellä.

– Kalojen lisääntymisen kannalta koko rannikko ei ole samanarvoista. Suhteellisen pienet alueet voivat tuottaa suuren osan alueen kalanpoikasista ja siksi lisääntymisalueet ovat erityisen tärkeitä, Veneranta toteaa.

Tutkimus vahvistaa kalojen lisääntymisalueiden kartoitusta

Venerannan tutkimuksessa kehitettyjä menetelmiä ja kartta-aineistoja voidaan hyödyntää esimerkiksi kalastuksen säätelyssä, merialuesuunnittelussa, ympäristövaikutusten arvioinnissa, seurantaohjelmien suunnittelussa sekä rannikkoalueiden kunnostuksessa. Kalojen lisääntymisalueita kuvaavat kartat ovat nähtävillä Velmu-karttapalvelussa.

Tutkimuksessa arvioidaan karttamallien toimivuuteen ja tarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kalojen lisääntymisalueita kuvaavien karttamallien tulkinnassa ja käytössä tulisi huomioida näytteenoton ja mallinnusmuuttujien tarkkuus. Väitöstutkimus korostaa myös sitä, että lisääntymisalueen sijainti ei yksin takaa onnistunutta kalojen lisääntymistä. Lämpötila, suolapitoisuus, pohjan laatu, suojaisuus, jääolot ja vedenlaatu muodostavat yhdessä biologisten tekijöiden kanssa kokonaisuuden, jonka pohjoisille alueille tyypillinen ajoittain suurikin vaihtelu tai toisaalta muuttuminen pidemmällä aikajaksolla esimerkiksi ilmaston lämmetessä tai ihmistoiminnan vaikutuksesta voi vahvistaa tai heikentää alueen merkitystä kalojen lisääntymiselle.

FM Lari Venerannan väitöskirjan "Spatial identification of reproduction areas of whitefish, vendace, perch and pikeperch in the coastal areas of the northern Baltic Sea: environmental drivers and early life-stage constraints of reproduction” tarkastustilaisuus järjestetään 31.8. 2026 Jyväskylän yliopiston Agora-rakennuksen salissa Auditorio 2 (Ag B105).

Vastaväittäjänä toimii Associate Professor Ulf Bergström (Swedish University of Agricultural Sciences) ja kustoksena professori Juha Karjalainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Lisätietoja antaa Lari Veneranta, lari.veneranta@luke.fi