Kestävyysraportoinnin kehittymiseen vaikuttavat yrityskulttuuri, sääntelyn rajat ylittävät heijastusvaikutukset ja sidosryhmien välinen vuorovaikutus

Kestävyysraportointi saatetaan usein nähdä hyvään hallintotapaan liittyvänä velvollisuutena tai viestintäkäytäntönä, mutta taustalla on pidempi kehitysprosessi, jonka myötä yritysraportoinnin käytännöt ja odotukset kehittyvät ja ajan myötä vakiintuvat. Piia Korri tarkastelee väitöskirjassaan tekijöitä, jotka vaikuttavat kestävyysraportoinnin institutionalisoitumiseen.

Poliittiset tavoitteet ja painotukset vaihtelevat suuresti eri maissa ja alueilla, mikä johtaa erilaisiin kestävyysraportoinnin sääntely-ympäristöihin. Yhdysvalloissa kestävyysraportointia säännellään liittovaltion tasolla vähemmän kuin EU:ssa.

– Kun raportointi on vähemmän standardoitua, organisaation sisäisillä tekijöillä, kuten yrityskulttuurilla, on enemmän tilaa vaikuttaa raportointikäytäntöihin ja sitä kautta ESG-luokituksiin. Lopulta vaikutukset voivat ulottua sijoittajiin ja muihin tahoihin, jotka hyödyntävät tätä tietoa, Korri selittää.

Eri alueiden sääntelyerot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksiin vaikuttaisi ainoastaan niiden kotipaikan sääntely. Korrin tutkimuksen mukaan sääntelyllä voi olla myös rajat ylittäviä vaikutuksia. EU:n kestävyysraportointia koskevan direktiivin (NFRD) käyttöönoton vaikutukset ulottuivat myös yhdysvaltalaisiin monikansallisiin yrityksiin, joilla oli tytäryhtiöitä EU:ssa. Tutkimus osoittaa, että nämä yritykset paransivat kestävyyteen liittyvää läpinäkyvyyttä ja suorituskykyä vertailuyrityksiä enemmän.

– Ulkomaiset tytäryhtiöt voivat altistaa monikansalliset yritykset kotimaansa ulkopuoliselle sääntelykehitykselle. Vaikutukset voivat ulottua emoyhtiöön saakka, vaikka yritys ei suoraan kuuluisi kyseisen sääntelyn soveltamisalaan, Korri sanoo.

Vaikka EU:ssa kestävyysraportointia on ajan myötä säännelty yhä enemmän, standardointiin liittyy silti kompromisseja ja neuvotteluja. Kestävyysraportoinnin standardien kehittämiseen osallistuu erilaisia sidosryhmiä, joiden tavoitteet ja toimintalogiikat voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Tämä voi synnyttää jännitteitä laajempaan muutokseen tähtäävien tavoitteiden ja vakiintuneiden toimintatapojen välillä sekä joustavuuden ja yksityiskohtaisempien raportointivaatimusten välillä.

– Samat vaatimukset voivat tukea joidenkin sidosryhmien tavoitteita, mutta samalla aiheuttaa toisille kustannuksia tai rajoitteita, Korri selittää.

Kokonaisuudessaan Korrin väitöskirjatutkimus osoittaa, että kestävyysraportointi kehittyy useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siihen vaikuttavat yritysten kulttuuri ja toimintatavat, sääntelyn rajat ylittävät heijastusvaikutukset sekä standardien laatimiseen osallistuvien sidosryhmien välinen vuorovaikutus.

Väitöskirjan voi lukea kokonaisuudessaan täältä: Essays on the Institutionalization of Sustainability Reporting

Lisätietoja:

Piia Korri
Sähköposti: piia.korri@hanken.fi

Piia Korri puolustaa väitöskirjaansa “Essays on the Institutionalization of Sustainability Reporting” 28. elokuuta 2026 klo 12 Kauppakorkeakoulu Hankenissa, osoitteessa Arkadiankatu 22, Helsinki. Väitöstilaisuus järjestetään paikan päällä Futurum-auditoriossa, eikä sitä voi seurata verkossa.

Vastaväittäjä: Laura Muro, professori, Saint Louis University Madrid

Kustos: Hanna Silvola, apulaisprofessori, Kauppakorkeakoulu Hanken