Kotona asuvien muistisairaiden määrä voi kaksinkertaistua vuoteen 2040 mennessä

Tutkimus tarjoaa ensimmäisen kansallisiin rekistereihin perustuvan ennusteen, jossa arvioidaan erikseen kotona ja pitkäaikaishoidossa asuvien muistisairaiden määrää vuoteen 2040. Ennusteen mukaan muistisairautta sairastavien kokonaismäärä kasvaa vuoden 2018 noin 124 000 henkilöstä noin 216 000 henkilöön vuoteen 2040 mennessä väestön ikääntymisen ja eliniän pitenemisen seurauksena.

- Ilmiö on sinänsä myönteinen, sillä se kertoo siitä, että yhä useampi elää pidempään. Samalla muistisairauksien määrä kuitenkin kasvaa, mikä lisää hoivan ja palveluiden tarvetta, toteaa Helsingin yliopiston tutkija Maria Guzman-Castillo.

Palvelurakenteen kehitys vaikuttaa siihen, missä muistisairaat asuvat

Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta vaihtoehtoista kehityskulkua laitos- ja asumispalveluiden tarjonnalle.

Jos palveluiden tarjonta pysyy vuoden 2018 tasolla, pitkäaikaishoidon asiakkaiden kokonaismäärä kasvaisi vuoteen 2040 mennessä noin 60 prosenttia noin 117 000 henkilöön. Heistä noin kolme neljästä sairastaisi muistisairautta, ja kotona asuvia muistisairaita olisi arviolta noin 126 000.

Jos palveluiden tarjonta sen sijaan jatkaa vähenemistään samaan tahtiin kuin ennen vuotta 2018, pitkäaikaishoidon asiakkaiden määrä laskisi noin 10 prosenttia vuoden 2018 tasosta. Samalla kotona asuvien muistisairaiden määrä kasvaisi noin 71 000 henkilöstä jopa 170 000 henkilöön.

- Väestön hoivantarve kasvaa riippumatta sitä, kuinka paljon hoivapaikkoja on tarjolla. Myös kotona asuvat muistisairaat tarvitsevat usein runsaasti tukea ja hoivaa, muistuttaa tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta.

- Paljon hoivaa tarvitsevien kotihoito ei välttämättä ole yhteiskunnalle ympärivuorokautista hoivaa edullisempi ratkaisu, hän jatkaa.

Muistisairauksien ehkäisy hidastaisi kasvua vain osittain

Vaikka muistisairauksien ilmaantuvuus pieninisi tulevina vuosina, muistisairautta sairastavien määrä kasvaisi edelleen merkittävästi väestön ikääntymisen vuoksi. Kasvu olisi kuitenkin maltillisempaa.

Muistisairaudet kehittyvät usein vuosikymmenten ajan ennen diagnoosia. Siksi mahdollinen nykyinen ilmaantuvuuden lasku heijastaisi pitkälti aiempien vuosikymmenten onnistumisia kansanterveyden edistämisessä.

- Kansainväliset tutkimustulokset muistisairauksien ilmaantuvuuden kehityksestä ovat kuitenkin ristiriitaisia, joten tällaisen kehityksen toteutuminen on epävarmaa, toteaa Guzman-Castillo.

Tutkimuksessa hyödynnettiin valtakunnallisia rekisteriaineistoja, joiden avulla seurattiin 65 vuotta täyttäneiden muistisairausdiagnooseja ja pitkäaikaishoidon käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon laitos- ja asumispalveluissa vuosina 2000–2018. Tulevaa kehitystä arvioitiin useissa vaihtoehtoisissa skenaarioissa, jotka perustuivat erilaisiin oletuksiin muistisairauksien ilmaantuvuuden, kuolleisuuden ja pitkäaikaishoidon tarjonnan kehityksestä.

Tutkimus toteutettiin osana LIFECON-hanketta, jossa tutkitaan Väestörakenteen muutosten elämänkaari- ja talousvaikutuksia. LIFECONia rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) DEMOGRAPHY-ohjelma. 

Lisätietoja:
Tutkijatohtori Kaarina Korhonen
S-posti: kaarina.korhonen@helsinki.fi
Puh: 050 319 9388

Julkaisu:
Guzman-Castillo, M., Korhonen, K., Murphy, M., & Martikainen, P. (2026) Future trends in dementia incidence and mortality: Projecting the burden of dementia on long-term care in Finland by 2040. Scandinavian Journal of Public Health.