Lasten asema julkisessa taloudessa jää piiloon

Lapsiin kohdistetun julkisen rahoituksen mittakaavasta on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa.  Vaikka merkittävä osa lasten ja lapsiperheiden palveluista ja tulonsiirroista rahoitetaan julkisin varoin, on epäselvää, kuinka paljon valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden rahaa todellisuudessa käytetään lapsiin ja millaisia vaikutuksia rahoituspäätöksillä on lasten arkeen. Lapsibudjetointi on hyvä keino vahvistaa lasten asemaa julkisessa taloudessa.

Lapsiasianeuvottelukunta käsitteli toukokuun kokouksessaan lasten asemaa valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien rahoituksissa. Kokouksen alustajina toimivat erityisasiantuntija Suvi Kangasrääsiö valtiovarainministeriöstä, hyvinvointiasioiden johtaja Maria Salenius Kuntaliitosta sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen palvelulinjajohtaja Titta Pelttari Pirkanmaan hyvinvointialueelta.

Valtion tulonsiirrot lapsiperheille kanavoituvat pääasiassa Kelan maksamien etuuksien kautta, joista lapsilisät ja vanhempainpäivärahat muodostavat suurimmat menoluokat. Valtion budjetissa lasten ja lapsiperheiden tulonsiirtoihin ja palveluihin ohjataan vuonna 2026 11,4 miljardia euroa.

Kunnissa lasten ja nuorten palveluihin suunnatut valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä, vaan kunnat päättävät niiden käytöstä itse. Samaan aikaan kuntien taloutta rasittavat esimerkiksi valtionosuuksien leikkaukset, työttömyyden kustannukset ja verotulojen väheneminen, mikä lisää säästöpaineita. Lapsista saadut valtionosuudet saattavatkin käytännössä kohdentua muualle kuin lapsiin.

Myös hyvinvointialueiden rahoitus perustuu yleiskatteelliseen malliin. Rahoitusta ei ole korvamerkitty lapsille, lapsiperheille tai näiden palveluille, vaan alueet päättävät itse, miten rahat kohdennetaan.

– Hyvinvointialueiden rahoitusmalli painottuu jo havaittuihin ongelmiin ja palvelujen käyttöön. Lapsuuden riskitekijät ja varhainen tuki voivat jäädä liian vähälle huomiolle ja resursoinnille, Titta Pelttari huomauttaa.

Kustannukset ja hyödyt kohdistuvat eri budjetteihin

Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden erilaiset rahoitusjärjestelmät ja budjetit tekevät kokonaiskuvan muodostamisesta vaikeaa. Kustannukset ja hyödyt eivät aina kohdistu samoille toimijoille, ja se haastaa Pelttarin mukaan järkevien ratkaisujen tekoa ja palvelujen kehittämistä.

Monet julkisen talouden sopeutustoimista osuvat lopulta lapsiin, millä voi olla pitkäaikaisia seurauksia lasten hyvinvointiin. Lapsiasianeuvottelukunta pohtikin erityisesti sitä, kuka kantaa vastuun lapsista julkisen talouden kokonaisuudessa. Kokonaistilanteen seuranta ja arviointi olisi erityisen tärkeää tilanteessa, jossa on paine pyrkiä lyhytaikaisiin ja nopeisiin säästöihin.

–  Säästäminen lasten palveluiden osalta väärästä paikasta ja ennaltaehkäisevästä työstä voi lisätä kustannuksia muualla myöhemmin. Kun eri toimijat tekevät yhteistyötä ja palvelut toimivat yhteen, säästetään julkista rahaa pitkällä aikavälillä, Maria Salenius muistuttaa.

Lapsibudjetointi auttaa arvioimaan vaikutuksia lapsiin

Lapsiasianeuvottelukunta näkee lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin tärkeinä keinoina vahvistaa lasten näkökulmaa julkisessa taloudessa. Lapsibudjetoinnissa tarkastellaan talousarviota lapsen oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Valtion talousarvioprosessissa lapsibudjetointia on tehty vuodesta 2021 lähtien.

– Lapsiasianeuvottelukunnan keskusteluissa korostui lapsibudjetoinnin merkitys sekä toive siitä, että sen käyttö jatkuisi myös seuraavalla hallituskaudella. Samalla mallia tulisi kehittää edelleen niin valtion, kuntien kuin hyvinvointialueidenkin rahoituksen seurantaan, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo.

– Jos todella haluamme huolehtia tulevista sukupolvista, on tärkeää huolehtia, että lasten vähentymisen myötä säästyvät julkiset varat käytetään lasten hyvinvoinnin edistämiseen, eikä siirretä muihin kohteisiin.

*******

Det är svårt att skapa en helhetsbild av hur mycket offentlig finansiering som riktas till barn.  Även om en betydande del av tjänsterna för barn och barnfamiljer och inkomstöverföringarna finansieras med offentliga medel är det oklart hur mycket av statens, kommunernas och välfärdsområdenas pengar i verkligheten används till barn och vilka konsekvenser finansieringsbesluten har för barnens vardag. Barnbudgetering är ett bra sätt att stärka barnens ställning i den offentliga ekonomin.

Barnombudsmannadelegationen behandlade vid sitt möte i maj barnens ställning i statens, välfärdsområdenas och kommunernas finansiering. Som mötes inledare fungerade Suvi Kangasrääsiö, specialsakkunnig vid finansministeriet, Maria Salenius, direktör för välfärdsärenden på Kommunförbundet samt Titta Pelttari, servicelinjedirektör för tjänster för barn, unga och familjer vid Birkalands välfärdsområde.

Statens inkomstöverföringar till barnfamiljer kanaliseras i huvudsak via FPA:s förmåner, av vilka barnbidragen och föräldradagpenningarna utgör de största utgiftsklasserna. I statsbudgeten anvisas 11,4 miljarder euro till inkomstöverföringar och tjänster för barn och barnfamiljer 2026.

I kommunerna är statsandelarna för tjänster för barn och unga inte öronmärkta, utan kommunerna beslutar själva om användningen av dem. Samtidigt belastas kommunernas ekonomi till exempel av nedskärningar i statsandelarna, arbetslöshetskostnader och minskade skatteinkomster, vilket ökar spartrycket. Statsandelarna för barn kan i praktiken riktas någon annanstans än till barn.

Även finansieringen av välfärdsområdena grundar sig på en allmänt täckande modell. Finansieringen är inte öronmärkt för barn, barnfamiljer eller deras tjänster, utan områdena beslutar själva hur pengarna fördelas.

– Finansieringsmodellen för välfärdsområdena fokuserar på redan observerade problem och användningen av tjänster. Riskfaktorer i barndomen och tidigt stöd kan få för lite uppmärksamhet och resurser, påpekar Titta Pelttari.

Kostnader och fördelar hänför sig till olika budgetar

Statens, kommunernas och välfärdsområdenas olika finansieringssystem och budgetar gör det svårt att skapa en helhetsbild. Kostnaderna och fördelarna riktas inte alltid till samma aktörer, och enligt Pelttari utmanar det till att fatta förnuftiga beslut och utveckla tjänsterna.

Många av anpassningsåtgärderna inom den offentliga ekonomin drabbar slutligen barnen, vilket kan ha långvariga konsekvenser för barnens välbefinnande. Barnombudsmannadelegationen funderade särskilt på vem som bär ansvaret för barnen i den offentliga ekonomin som helhet. Uppföljningen och utvärderingen av helhetssituationen är särskilt viktig i en situation där det finns ett tryck på att sträva efter kortvariga och snabba besparingar.

–  Att spara in på tjänster för barn och på det förebyggande arbetet kan leda till ökade kostnader någon annanstans senare. När olika aktörer samarbetar och tjänsterna fungerar tillsammans sparas offentliga medel på lång sikt. påminner Maria Salenius.

Barnbudgetering hjälper till att bedöma konsekvenserna för barn

Barnombudsmannadelegationen anser att barnbudgetering och barnkonsekvensanalys är viktiga sätt för att stärka barnens perspektiv i den offentliga ekonomin. I barnbudgetering granskas budgeten med tanke på barnets rättigheter och barnens välbefinnande.

I statens budgetprocess har barnbudgetering gjorts sedan 2021.

– I barnombudsmannadelegationens diskussioner betonades betydelsen av barnbudgetering samt önskemålet om att användningen av den ska fortsätta även under nästa regeringsperiod. Samtidigt borde modellen vidareutvecklas för uppföljning av såväl statens, kommunernas som välfärdsområdenas finansiering, säger barnombudsman Elina Pekkarinen.

– Om vi verkligen vill ta hand om kommande generationer är det viktigt att se till att de offentliga medel som sparas in i och med att antalet barn minskar, används för att främja barnens välbefinnande och inte överförs till andra objekt.