Professori Mari Vaattovaara: Suomen uudistettava asuntorakentamista

Vähähiiliselle puurakentamiselle isompi rooli

Vaattovaaran mukaan rakentamisen ilmastovaikutuksia pitäisi tarkastella kokonaisuutena eikä päätellä niitä rakennustehokkuudesta tai etäisyydestä raideliikenteeseen. – Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kasvua on ohjattu yksioikoisesti kerrostalovaltaisesti liikenteen solmukohtiin, ja samalla asuntojen keskikoko on pienentynyt.

–Suomessa olisi tilaa aivan toisenlaiselle kehityspolulle. Olennaisia kysymyksiä ovat, millä materiaalilla rakennetaan, millä lämmitetään ja millä liikutaan. Vähähiilisellä puurakentamisella tulisi olla huomattavasti nykyistä suurempi rooli. Monissa maissa puurakentamisesta on tullut keskeinen ilmastopolitiikan työkalu.

Puurakentamisen kokeilujen sijaan Vaattovaara kaipaa kokonaan uudenlaista kaupunkikonseptia, missä puurakentaminen voidaan sovittaa vanhaan kaupunkirakenteelliseen ajatteluun. – Se ei ole erillinen arkkitehtoninen erikoisuus, vaan rakentamisen ilmastovaikutuksille tulee asettaa materiaalineutraalisti riittävän kunnianhimoiset tavoitteet.

–Tällaisessa ympäristössä voisi olla kerrostaloja, pienkerrostaloja, pientaloja ja erilaisia välimuotoja. Olennaista olisi rakennustyyppien ja ympäristöjen moninaisuus sekä niiden liittyminen ympäröivään kaupunkikudokseen, mikä rakentuu moninaisuudesta, identiteetistä ja kytkeytyneisyydestä.

–Rakennusten ei pitäisi näyttäytyä toisistaan irrallisina tonttikohtaisina hankkeina, vaan niiden pitäisi muodostaa tunnistettavaa ympäristöä ja jatkuvaa kaupunkia.

Suomessa on puuraaka-ainetta, insinööriosaamista, arkkitehtuuriperinnettä ja teollisen rakentamisen osaamista. – Kysymys kuuluu, millaista ympäristöä niillä halutaan tehdä, muistuttaa Vaattovaara.

Kaupunkien lähiöille pientalorakentamisella uusi ilme

Vaattovaaran mukaan vastakkainasettelu tehokkaan kerrostalokaupungin ja tehottoman pientaloalueen välillä on harhaanjohtava. – Ruotsissa on päästy 1970-luvun perinteisten lähiöiden kerrosalaan ja maankäytön tehokkuuteen pientalorakentamisella. 

– Jos tiiviys on ihanne, voidaan tehdä tiivistä mutta samalla moninaista ja inhimillisen mittakaavan ympäristöä. Juuri tässä puurakentaminen voisi avata suomalaiselle kaupunkikehitykselle uuden suunnan. Kahden tai kolmen kerroksen rakentaminen, pienkerrostalot, kaupunkipientalot ja erilaiset niiden yhdistelmät sopivat hyvin puurakentamisen logiikkaan.

Väljyys ei merkitse Vaattovaaralle hallitsematonta yhdyskuntarakenteen leviämistä. – Meillä on kaupunkirakenteessa suuri määrä vajaasti hyödynnettyä tilaa. Vanhojen asuinalueiden, pääväylien ja muun rakennetun ympäristön väleissä olisi mahdollisuuksia täydentää kaupunkia aivan nykyisestä poikkeavalla tavalla. Meillä olisi valtavasti tilaa ja jo valmiiksi pinnoitettua maa-alaa vanhojen talojen ja asuinalueiden välissä. Sinne voitaisiin rakentaa kaupunkikudosta monella tavalla.

–Vanhojen lähiöiden purkamiselle ei olisi tarvetta, kun uutta rakentamista voitaisiin sijoittaa väljyyksiin ja samalla liittää nykyisiä alueita paremmin toisiinsa. Joillakin alueilla purkaminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun asuntojen kysyntä ja korjaamisen taloudelliset edellytykset ovat heikot.

Tämä avaa puurakentamiselle kiinnostavan mittakaavan. – Suuren yksittäisen puukerrostalon sijasta kehityskohteena voisi olla kokonainen naapurusto, kun olemassa olevaan kaupunkiin limittyy vähähiilinen rakennuskanta.

Rakentamisen säätelyn keventämisellä tilaa uudelle rakentamiselle

Vaattovaaran mukaan rakentamisen vähähiilisyyden laskennassa pelkän valmiin rakennuksen tarkastelu jättää osan ympäristövaikutuksista näkymättömiin. – Pitäisi katsoa kokonaisuutta. Rakentamisen maanmuokkaus, kallion louhinta, kasvillisuuden poistaminen ja perustusten rakentaminen vaikuttavat kaikki rakennuksen elinkaaren aikaisiin päästöihin.

Vaattovaara näkee suomalaisen rakentamisen ongelmana myös vähäisen tuotekehityksen ja sääntelyn, joka ei hänen mukaansa riittävästi kannusta vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. – Meillä voisi olla alueellisia kokeiluja, joissa tavoitteet määriteltäisiin tarkasti mutta keinojen osalta annettaisiin tavallista enemmän vapautta.

–Voitaisiin luoda vapaakaupunkioikeus, joka mahdollistaisi tietyillä alueilla rakentamista ohjaavan sääntelyn keventämisen ja asettaa tilalle selkeät lopputulosta koskevat tavoitteet. Sellainen voisi olla esimerkiksi vähähiilinen ja päästötön naapurusto, jossa puurakentamista, uusia asumistyyppejä ja energiaratkaisuja pystyttäisiin kokeilemaan kokonaisuutena.

Vaattovaara kannustaa arkkitehtejä, rakennusliikkeitä, puutuoteteollisuutta, kaupunkeja ja muita alan toimijoita kehittämään sellaisia ratkaisuja, joita nykyinen järjestelmä ei synnytä. – Asettakaa tavoitteet ja tehkää kokeiluja. Purkakaa regulaatiota ja mahdollistakaa puurakentamisella terveyttä ja hyvinvointia tukevaa kaupunkiympäristöä.

Tavoitteena inhimillisen mittakaavan hyvinvointia edistävä kaupunkirakenne

Rakennusalan vaikea markkinatilanne näyttäytyy Vaattovaaralle myös murroskohtana. – Nollakorkojen ja sijoittajavetoisen asuntotuotannon kausi on päättynyt. Nyt meidän on pakko rakentaa ihmisille ja ihmisten omiin tarpeisiin. Emme enää voi unohtaa loppukäyttäjää.

–Samalla olisi mahdollista arvioida uudelleen myös ilmastopolitiikan keinot ja käynnistää konkreettisia kokeiluja yhdistää vähähiilisyyden, asumisen laadun ja kaupunkirakenteen uudistaminen.

Tavoitteena tulisi Vaattovaaran mukaan olla vähähiilinen, monimuotoinen ja inhimillisen mittakaavan kaupunki. – Suomessa voitaisiin hänen mukaansa kehittää alueita, joissa rakennetaan pääosin puusta, hyödynnetään uusiutuvaa energiaa ja sähköistyvää liikennettä, tarjotaan erilaisia talo- ja asuntotyyppejä sekä rakennetaan kaksi- ja kolmikerroksista ympäristöä kerrostalojen rinnalle. Samalla uusi rakenne liittyisi olemassa olevaan kaupunkiin sen sijaan, että syntyisi jälleen yksi ympäristöstään irrallinen asuinalue.

Vaattovaara toimii Suomen Tiedeakatemian nimeämänä edustajana kansainvälisessä Urban Health and Wellbeing – ryhmissä. – Näissä tutkitaan asukkaiden hyvinvointia ja mielenterveyttä edistäviä kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen keinoja, joista esimerkkejä löytyy muun muassa Amsterdamista ja Berliinistä.   

Teksti: Markku Laukkanen

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi