Virta Kaikkoselle: Hyvä, että ruoantuotannon tulevaisuus nousee politiikan kärkeen – ilman elinkelpoista luontoa ei ole suomalaista ruokaa

– Kaikkonen on oikeassa siinä, että kyse on lopulta siitä, pystytäänkö Suomessa tulevaisuudessa tuottamaan riittävästi kotimaista, terveellistä ja turvallista ruokaa. Suomessa tuntuu tällä hetkellä olevan kaksi puoluetta, Vihreät ja keskusta, jotka yrittävät pitää kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuutta esillä vaikka aihe koskettaa ihan jokaista.

Virran mukaan viljelijöiden tämänhetkinen ahdinko on ratkaistava, mutta samalla katse on nostettava seuraavaa satokautta ja budjettia pidemmälle.

– Suomalaista ruoantuotantoa eivät uhkaa vain tämän päivän kustannukset. Sitä uhkaavat ilmaston kuumeneminen, kuivuus, tulvat ja muut sään ääri-ilmiöt, luontokato, maaperän köyhtyminen, vesistöjen heikkeneminen ja riippuvuutemme ulkomaisista tuotantopanoksista.

– Ruoantuotannosta ja huoltovarmuudesta ei voi puhua puhumatta rehellisesti siitä, missä kunnossa suomalaiset pellot, maaperä, pölyttäjäkannat, vesistöt ja koko ruoantuotantoa kannatteleva luonto on nyt tai vuosikymmenten päästä jos jatkamme kuten nyt. Ilman monimuotoista ja toimintakykyistä luontoa ei ole kotimaista ruoantuotantoa. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii nyt pikaisesti tutkittuun tietoon pohjaavia politiikkatoimia – eikä niistä perääntymistä kuten hallitus tuntuu tekevän.

Virran mukaan hallituksen puheiden ja tekojen välillä on räikeä ristiriita.

– Hallitus puhuu huoltovarmuudesta, mutta tekee samaan aikaan historiallisen huonoa luontopolitiikkaa. Perussuomalaistenkin on turha puhua isänmaallisuudesta, jos ei kanna vastuuta suomalaisen luonnon kyvystä tuottaa ruokaa ja turvata huoltovarmuuttamme myös tuleville sukupolville.

– Ja kokoomuksen on turha olla huolissaan Saaristomeren tilasta, jos ei olla valmiita vaikuttamaan kunnolla ravinnevalumiin ja uudistamaan ruoantuotantoa tavalla, joka turvaa sekä viljelijän toimeentulon että vesistöjemme sekä luonnon tulevaisuuden.

Virran mukaan Suomen on tuettava viljelijöitä ruoantuotannon välttämättömässä kestävyysmurroksessa. Maataloustukia pitää kehittää tulosperusteisemmiksi niin, että luonnon, vesistöjen ja ilmaston tilaa parantavasta työstä saa myös taloudellisen korvauksen. Viljelyssä tulee tukea siirtymää kohti uudistavaa viljelyä, mikä tulee pitkällä aikavälillä myös viljelijälle kannattavammaksi. Samalla on vahvistettava luomutuotantoa ja kotimaisten kasviproteiinien tuotantoa.

– Meidän on käytävä rehellinen keskustelu myös siitä, ettei nykyinen lihantuotannon mittakaava ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Ratkaisu ei ole syyllistää ruuantuottajia, vaan tehdä muutoksesta mahdollinen, reilu ja kannattava. Muutos pitää nähdä  mahdollisuutena. Voimme samanaikaisesti paitsi vahvistaa huoltovarmuutta, parantaa luonnon tilaa niin myös tehdä luomusta, kasviproteiineista ja kestävistä ruokainnovaatioista suomalaisen ruoantuotannon uusia menestystarinoita ja varmistaa, että suomalaiset ruuantuottajat saavat työstään ansaitsemansa korvauksen.