ENNAKKOTIEDOTE: Risto Isomäki ratkoo uutuuskirjassaan syövän arvoitusta

Maailman vanhimpien suhteellisen tarkkojen, Italiassa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kerättyjen kuolinsyytilastojen mukaan eurooppalaisten elinikään suhteutettu syöpäkuolleisuus on kymmenkertaistunut. Miesten ikäkorjattu syöpäkuolleisuus on kasvanut vielä paljon enemmän, sillä kaksisataa vuotta sitten syöpä oli naisten tauti. 90 prosenttia kaikista syövistä löydettiin tuolloin naisilta, nykyään naisilla on vähemmän syöpiä kuin miehillä.

Faaraoiden Egyptin muumioita koskeva aineisto viittaa samaan suuntaan. Vain noin yhdellä muumiosta tuhannesta on löydetty syöpäkasvaimia. Nykyään joissakin länsimaissa jo joka kolmas ihminen kuolee syöpään, vaikka noin puolet kaikista syövistä pystytään parantamaan, Suomessa vielä jonkin verran tätä suurempi osuus.

Tutkijat ja lääkärit uskoivat pitkään, että syöpä on yksinkertaisesti vain eräänlainen rangaistus vanhaksi elämisestä. Ihmisen täytyy aina lopulta kuolla johonkin ja jos hän ei kuole esimerkiksi onnettomuudessa tai sydän- ja verisuonitautien takia, hänellä on iän mukana yhä suuremmaksi kasvava todennäköisyys kuolla syöpään. Tämä näkemys on kuitenkin osoittautunut liian yksinkertaiseksi.

”Asetelma on kääntymässä ympäri erittäin pelottavalla tavalla”, sanoo Risto Isomäki. ”Isovanhempani kuolivat kaikki sydän- ja verisuonitauteihin, kolme noin 90-vuotiaina ja toinen isoisäni aortan repeämiseen 80-vuotiaana. Minun vanhempani kuolivat syöpään tai syöpähoitojen seurauksiin noin kymmenen vuotta omia vanhempiaan nuorempina.”

Ongelma näyttää sitä paitsi pahenevan, sillä viimeaikaisten maailmanlaajuisten tutkimuksien mukaan elinikään suhteutettu syöpäkuolleisuus kasvaa edelleen. Suhteellisen nuorien eli alle viisikymmentävuotiaiden ihmisten syöpäsairastavuus on lähes kaksinkertaistunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Isomäki kysyy, miksi yhä suurempi osa ihmisistä kuolee syöpään, vaikka pystymme nykyään parantamaan puolet syövistä (Suomessa lähes kaksi kolmasosaa) ja vaikka ihmisten altistuminen melkein kaikille tunnetuille varmasti syöpää aiheuttaville tekijöille on vähentynyt eikä kasvanut.

”Me tiedämme varmasti, että ainakin 15 prosenttia kaikista syövistä liittyy HPV:n ja hepatiittien kaltaisiin, syöpää aiheuttaviin viruksiin, joiden leviämistä me pystymme nykyään torjumaan tehokkaasti rokotuksin ja kondomien käyttöä edistämällä. Alkoholin kulutus ja tupakointi ovat vähentyneet, samoin altistumisemme asbestille sekä polttopuunsavun sisältämille karsinogeeneille. Miksi elinikään suhteutettu syöpäkuolleisuus on kymmenkertaistunut eikä pienentynyt kymmenesosaan?”

LÄÄKETIETEELLINEN SALAPOLIISIROMAANI JA EPÄVIRALLINEN META-METATUTKIMUS

Risto Isomäki käy Syövän arvoituksessa läpi erilaisia vanhoja ja uusia, syöpien syitä selittäviä teorioita ja hypoteeseja.  

”Syövän arvoitusta voisi kutsua eräänlaiseksi epäviralliseksi meta-metatutkimukseksi, koska sen pohjana on käytetty suurelta osin erilaisia, syöpien syitä eri suunnilta etsineitä metatutkimuksia”, selittää Isomäki.  ”Toisin sanoen selvityksiä, jotka perustuvat lukuisien jo aiemmin tehtyjen tutkimusten analysoimiseen. Joidenkin aineisto on ollut valtavan suuri, yli puolen miljoonan tutkimusraportin kokoinen.”

Isomäki esittää teoksen loppupuolella kuitenkin myös joitakin ainakin osittain uusia hypoteeseja.

”Kirja on myös lääketieteellinen salapoliisiromaani. Olen yrittänyt kirjoittaa sen niin, että lukijan mielenkiinto pysyisi vireillä, aiheen hyytävyydestä huolimatta.”

Isomäen mukaan osa syöpäkuolleisuuden kasvusta näyttäisi johtuvan sirkadisten rytmiemme eli 24 tunnin jaksoissa toimivien biologisten kellojemme häiriintymisestä ja osa erilaisten uusien ja vanhojen kemiallisten karsinogeenien (yhteis)vaikutuksista.

Ruokavaliossamme tapahtuneet muutokset näyttäisivät aiheuttaneen suuren osan syöpäsairastavuuden kasvusta. Monta erillistä tutkimuslinjaa viittaa hyvin vahvasti siihen, että kanojen levittämät virukset ovat alkaneet aiheuttaa ihmisille erityisesti maksa-, haima- ja verisyöpiä.

Isomäki sanoo myös, että tutkimusaineiston mukaan toisen maailmansodan jälkeen eri reittejä pitkin kasvaneet radioaktiiviset altistuksemme – joista vain noin 1 prosentti on liittynyt ydinvoimaloihin – saattavat aiheuttaa huomattavasti luultua suuremman osan kaikista syövistämme.

”Tätä asiaa koskevat tutkimustulokset ovat ainakin pinnalta katsoen järjettömän ristiriitaisia”, toteaa Isomäki. ”Voimakkaan luonnollisen taustasäteilyn alueella elävillä ihmisillä ja ydinvoimaloiden lähellä asuvilla lapsilla ei ole normaalia korkeampaa syöpäkuolleisuutta, eivätkä Tshernobylin puhdistustöihin osallistuneet nuoret sotilaat ole kuolleet syöpään tavallista useammin.”

”Toisaalta tupakoinnin aiheuttamat keuhkosyövät näyttäisivät johtuvan ainakin pääosin tupakan sisältämistä radioaktiivisista aineista, asuntojen radon aiheuttaa syöpää tehokkaasti ja syövän sädehoidoissa käytetyt säteilyannokset aiheuttavat uusia syöpiä. Ennen sädehoitoja maailmassa tunnettiin vain yksi ihminen, jolla oli kaksi eri alkuperäissyöpää. Nykyään on tavallista että syöpähoitoihin suhteellisen nuorena joutuneilla ihmisillä on kaksi, kolme, neljä, viisi tai kuusi eri syöpää, maailmanennätys lienee tällä hetkellä yhdeksän eri primaarisyöpää. Minäkin olen tuntenut ja tunnen edelleen ihmisiä, joilla on neljä eri syöpää.”

”Esitän Syövän arvoituksessa, että radioaktiivinen säteily ei pääsääntöisesti ole kovin vaarallista, mutta aiheuttaa syöpiä tehokkaasti, jos jokin tekijä konsentroi sen vaikutuksen yhä uudelleen samoihin kudoksiin, niin että samat solut vaurioituvat lopulta liian monta kertaa peräkkäin ja muuttuvat syöpäsoluiksi. Tällainen hypoteesi selittäisi ensimmäisen kerran kaikki keskenään ristiriitaiset tutkimustulokset yhtä aikaa.”

”Jos nämä arviot osuvat maaliin tai lähelle sitä, kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista uutisista”, toteaa Isomäki. ”Sillä silloinhan me pystymme ehkä jonkun ajan päästä ehkäisemään suurimman osan kaikista syövistä. Voimme ehkä pysäyttää syöpäsairastavuuden kasvun ja päästä takaisin 1800-luvun Italian tai muinaisen Egyptin tasolle. Tai ehkä vielä niitäkin parempaan tilanteeseen.”

TEOKSEN TYÖSTÄMINEN SAI ALKUNSA INTIASSA JA BANGLADESHISSA 1984-85

Isomäki kertoo aloittaneensa Syövän arvoituksen kirjoittamisen tietyllä tavalla jo vuonna 1985.

”Kävin vuosina 1984 ja 1985 ensimmäisen kerran elämässäni Etelä-Aasiassa eli Intiassa ja Bangladeshissa. Olin jo tuolloin mukana paranneltuja biomassakeittoliesiä kehittävissä hankkeissa. Minua jäi vaivaamaan, miksi intialaisilla naisilla oli paljon odotettua vähemmän keuhkosyöpiä.”   

”Naiset laittoivat ruokaa sisällä polttopuuta käyttävillä perinteisillä keittoliesillä, joissa ei ollut savupiippua ja altistuivat päivittäin vähintään muutaman sadan savukkeen polttamista vastaavalle määrälle savua. Heillä oli silti viisi kertaa vähemmän keuhkosyöpää kuin intialaisilla miehillä, jotka eivät juuri koskaan laittaneet ruokaa. Myös intialaiset naiset, jotka saivat keuhkosyövän, näyttivät melkein aina saavan sen tupakoimalla. Tupakansavu oli jostakin syystä ratkaisevasti vaarallisempaa kuin polttopuun savu.”

Isomäki kertoi havainnostaan isälleen, Heikki Isomäelle, joka oli reumatologian professori ja epidemiologi.

”Isä sanoi, että havainto vaikutti aidolta epidemiologiselta arvoitukselta. Hän sanoi, että se olisi ehdottomasti lisätutkimuksien arvoinen.”

”Vaikka en ole itse lääkäri, isän vaikutuksesta minulla on aina ollut vähän niin kuin epidemiologia veressäni”, naurahtaa Isomäki. ”Kuulin jo lapsena kotona lukuisia epidemiologiaan ja muuhun lääketieteeseen liittyviä miniesitelmiä. Isä valittiin aika monena vuonna Tampereen lääkiksen vuoden luennoitsijaksi ja hän harjoitteli usein lapsillaan eli minulla ja pikkusiskollani Outilla. Minä toimin jo alakoululaisena leikisti myös isän tutkimusapulaisena ja kirjasin huolellisesti rukseja oikeisiin sarakkeisiin, tuolloin ei vielä ollut tietokoneita. Myöhemmin olen sitten ollut itsekin mukana monissa erilaisissa terveyteen liittyvissä hankkeissa globaalissa etelässä.”

”Isällähän oli myös yksi maailmalla huomattavan laajasti siteerattu syöpään liittyvä epidemiologinen tutkimus. Sen mukaan nivelreuma lisäsi verisyöpien eli leukemian, myelooman ja lymfooman riskiä mutta ei muiden syöpien todennäköisyyttä. Kukaan ei tuolloin ymmärtänyt, mistä asia voisi johtua, mutta jos suuri osa verisyövistä on kanojen virusten aiheuttamia, arvoitus ratkeaa kauniisti. Nivelreuma ja sen vanhanaikaiset hoidot heikensivät tautia sairastavien ihmisten immuniteettia ja lisäsivät heidän alttiuttaan viruksille.”

HYVIÄ JA HUONOJA KEINOJA EHKÄISTÄ SYÖPÄÄ

Isomäki kertoo kirjassaan, mitä me kaikki voisimme tehdä oman syöpäriskimme pienentämiseksi. Hän suhtautuu kuitenkin kriittisesti kahteen syövän ehkäisyn nimissä tehtyyn toimenpiteeseen.

”EU:n ei ehkä olisi pitänyt luokitella erilaisissa sementtilaatoissa ja muovimattojen liimoissa vahvikkeena käytettyä kuituista serpentiniittiä asbestiksi, vaan seurata tässä asiassa muun maailman esimerkkiä. Varsinaiseen asbestiin pitää suhtautua kuin se olisi käytettyä ydinpolttoainetta, koska satunnaisetkin altistukset voivat aiheuttaa keuhkopussin kalvon syövän. Kuituinen serpentiniitti kuitenkin liukenee mietoon happoon, valkosolumme syövät sen pois keuhkoista muutamassa kuukaudessa, pienet piikit vielä nopeammin. Rakennustyöläiset pitää suojata myös serpentiniittikuiduilta, koska toistuvat altistukset ovat vaarallisia, mutta koko väestön suojaamisessa kerta-altistuksilta on taidettu jo mennä hysterian puolelle. Jos lukemattomat talot ja asunnot menettävät tämän takia arvonsa, se heikentää ihmisten mahdollisuuksia huolehtia omasta terveydestään ratkaisevasti saavutettua hyötyä enemmän. Tätä pitäisi arvioida uudelleen.”

Ja lisäksi:

”Tutkimusten suuren massan mukaan voimakas altistus auringonvalolle kasvattaa erilaisten melko vaarattomien ihosyöpien riskiä mutta pienentää monien vakavien syöpien ja syöpäkuoleman todennäköisyyttä. Tässä asiassa kosmetiikkateollisuuden ääni taitaa edelleen kaikua vähän turhan vahvana.”

Syövän arvoitus ilmestyy 23. syyskuuta. Isomäki kertoo kirjasta Helsingin Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalla 24. syyskuuta klo 17.

Tilaa arvostelukappale

Risto Isomäki on palkittu kirjailija ja ympäristöaktivisti, jonka teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Isomäki on saanut muun muassa Suomen tiedetoimittajien liiton tiedeviestintäpalkinnon ja Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon.