Johannes Yrttiaho: Yksityisyyden suojasta kiinnostuneen on oltava nyt hereillä – tiedusteluun ja pakkokeinoihin merkittäviä lisäyksiä

– Vaalikautta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta hallitus puskee taloon hengästyttävällä kiireellä kansalaisten perusoikeussuojaa murentavia esityksiä perustuslakimuutoksesta erilaisiin tiedustelulakeihin. Jokaisen yksityisyyden suojasta kiinnostuneen pitää nyt olla hereillä, Yrttiaho sanoo.

Sotilastiedustelulaissa ei muutosten myötä enää rajattaisi ulkomaisen viranomaisen käyttöön annettavia tiedustelutoimivaltuuksia Suomessa tehtävässä kansainvälisessä tiedusteluyhteistyössä. Lisäksi esityksessä mahdollistettaisiin tiedustelutoimivaltuuksien hyödyntäminen myös Rajavartiolaitokselle. Muun muassa verkkoliikenteen seulontaa merkitsevästä tietoliikennetiedustelusta taas poistettaisiin jälkikäteinen ilmoitusvelvollisuus kohteelle, eli suomalaisilla ei olisi jatkossa enää edes periaatteessa oikeutta kuulla esimerkiksi viestiensä lukemisesta.

Yrttiaho pitää kyseisiä muutoksia perustuslain vastaisina ja katsoo, että ne tulisi poistaa esityksestä.

– Nyt ollaan purkamassa useita niistä rajoitteista, joita perustuslakivaliokunta itse vielä tiedustelulakeja säädettäessä nimenomaan piti keskeisinä kansalaisten yksityisyyden suojan ja oikeusturvan turvaamiseksi. Tiedustelutoimivaltuuksia ollaan paitsi laajentamassa, myös ulottamassa niitä uusille viranomaisille sotilastiedustelun ja Suojelupoliisin lisäksi. Ulkomaiset viranomaiset taas saisivat Suomessa käyttöönsä jopa suomalaisten luottamukselliseen viestintään puuttuvia toimivaltuuksia, ja samaan aikaan yksittäisen suomalaisen oikeusturvaa ollaan entisestään heikentämässä. Kokonaisuus on kestämätön, Yrttiaho sanoo.

Pakkokeinolakia ollaan puolestaan muuttamassa muun muassa mahdollistamalla poliisille kokonaan salassa tehtävä kotietsintä. Pakkokeinolakiin ehdotetaan myös sääntelyä kokonaan uudenlaisesta tietolähdetoiminnasta. Uudenlainen osallistuva tietolähde voisi osallistua rikolliseen toimintaan, tehdä salaisia pakkokeinoja mahdollistavia toimenpiteitä ja hänet voitaisiin varustaa esimerkiksi kuuntelulaittein.

Yrttiaho pitää myös tällaisia toimivaltuuksia perustuslain vastaisina ja vaatii niiden poistamista esityksestä.

– Kotietsintöjen tekeminen täysin salassa merkitsisi todella syvälle käyvää puuttumista niin kotirauhaan kuin laajemmin yksityisyyteen ja olisi raju heikennys myös oikeusturvaan. Uudentyyppiseen tietolähdetoimintaan taas liittyy asiantuntijoiden mukaan merkittäviä ongelmia niin rikosvastuun toteuttamisen, yksityisyydensuojan kuin julkisen vallan käytön kannalta. Miten ratkaistaisiin rikoksiin syyllistyvän tietolähteen oma rikosvastuu, kierretäänkö tietolähteiden käytöllä esimerkiksi kovemman kynnyksen takana olevan asuntokuuntelun sääntöjä ja miten yksityishenkilön käsiin voidaan antaa esimerkiksi tarkkailulaitteiden sijoittaminen, Yrttiaho kysyy.

Valiokunnan jäsen Fatim Diarra (vihr.) liittyi Yrttiahon sotilastiedustelua koskevaan eriävään mielipiteeseen. Myös perustuslakivaliokunnan enemmistö vaatii lausunnoissaan vähäisempiä muutoksia hallituksen esityksiin.

Liitteet

PeV HE 104, ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Valiokunnan lausunnossa esitetyn lisäksi totean seuraavaa.

Tietoliikennetiedustelusta ilmoittamisesta luopuminen

Esityksessä ehdotetaan sotilastiedustelulain 89 a §:n muuttamista siten, että laissa luovuttaisiin velvollisuudesta jälkikäteen ilmoittaa kohteelle muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta silloin, kun käsittelyssä on manuaalisesti selvitetty tietoliikennetiedustelun suorittamisen hetkellä Suomessa olevan henkilön luottamuksellisen viestin tunnistamistiedot tai sisältö. Muutos on merkittävä tiedustelun kohteen oikeusturvan kannalta.

Perustuslakivaliokunta totesi tiedustelulakien säätämisen yhteydessä lähtökohtana sekä perustuslain että Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden kannalta olevan, että tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoitetaan mahdollisimman pian asianosaiselle ja että poikkeukset tähän lähtökohtaan rajoittuvat vain soveltamisedellytyksiltään hyvin tiukasti määriteltyihin tilanteisiin. Valiokunnan näkemyksen mukaan salaisten tiedustelumenetelmien käyttöön liittyvää ilmoittamisvelvollisuutta on syytä pitää keskeisenä osana tällaisten menettelyjen oikeussuojatakeita. Perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella ilmoitusvelvollisuutta myös laajennettiin hallituksen alun perin esittämästä. Valiokunta piti välttämättömänä, että ilmoittamisvelvollisuus ulotetaan paitsi tilanteisiin, joissa luottamuksellisen viestin sisältö on selvitetty manuaalisesti, myös viestin tunnistamistietoihin kohdistuvaan manuaaliseen käsittelyyn. Tällaisen muutoksen tekeminen oli edellytyksenä lain käsittelylle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 36/2018 vp, s. 27–28).

Perustuslakivaliokunta on ylipäätään korostanut erityisesti vahvojen oikeusturvatakeiden merkitys-tä myös käsitellessään perustuslain 10 §:n muutokseen johtanutta hallituksen esitystä (PeVM 4/2018 vp, s. 8).

Ehdotettu muutos on merkityksellinen perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun oikeusturvan kannalta ja merkitsisi huomattavaa tietoliikennetiedustelun kohteen oikeusturvan heikentymistä. Vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö sinänsä vaikuttaa sallivan sellaisen kansallisen lainsäädännön, jossa tiedustelumenetelmän käytöstä ei jälkikäteisesti ilmoiteta sen käytön kohteelle, on perustuslain 21 §:n kannalta ja perustuslakivaliokunnan aiemmin korostamin tavoin perustellumpaa katsoa, että ilmoittamisvelvollisuutta on syytä edelleen pitää keskeisenä osana tällaisten menettelyjen oikeussuojatakeita.

Voimassa olevan sotilastiedustelusta annetun lain mukainen ilmoitusvelvollisuus turvaisi tiedustelumenetelmän kohteen oikeusturvaa paremmin kuin tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain 11 ja 12 §, eli mahdollisuus tehdä kantelu tai tutkimispyyntö tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Sanottujen oikeusturvakeinojen käyttäminen edellyttää, että henkilö on tietoinen häneen kohdistetusta tiedustelumenetelmästä tai edes epäilee sen käyttöä.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulle on toistaiseksi tehty tutkimispyyntöjä vuosina 2019–2025 vuosit-tain 7–20 kappaletta. Tutkittavaksi otettuja kanteluita on ollut koko toiminnan aikana kaksi kappa-letta. (Tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomus vuodelta 2025, K 16/2026 vp)

Hallituksen esityksen omankin vaikutusarvion mukaan ”ihmisten halukkuus tehdä tutkimispyyntöjä ja kanteluita pysyy ennallaan” (HE s. 91). Tämä arviokin kumoaa esityksen oman väitteen korvaavien oikeussuojakeinojen riittävyydestä. Jotta tutkimispyyntö tai kantelu voisi tosiasiassa korvata poistettavan ilmoitusvelvollisuuden, kohteen tulisi jollain muulla tavoin saada tieto tai epäily itseensä kohdistuneesta tiedustelutoimenpiteestä, eli juuri se tieto, jonka hankkiminen ilmoitusvelvollisuuden poistaminen tekee vaikeammaksi. Jos ilmoitusvelvollisuuden poistaminen ei kuitenkaan esityksen oman arvion mukaan lisää tai vähennä tutkimispyyntöjen ja kanteluiden määrää, tämä viittaa siihen, ettei ilmoitusvelvollisuudella ja korvaaviksi tarkoitetuilla keinoilla ole todellisuudessa sellaista korvaussuhdetta, jota esityksessä oletetaan. Kohteet, jotka tekevät tutkimispyyntöjä, tekevät niitä muista syistä kuin ilmoituksen saamisesta, eivätkä ne kohteet, jotka olisivat saaneet ilmoituksen, näytä korvaavan tätä tietoa tutkimispyynnöin tai kanteluin.

Katson, että ilmoitusvelvollisuutta ei tulisi poistaa ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Rajavartiolaitoksen toimivalta

Sotilastiedustelulakiin lisättäväksi ehdotetun uuden 18 a §:n mukaan Rajavartiolaitos voisi sotilastiedusteluviranomaisen päätöksellä ja pyynnöstä suorittaa tiettyjen tiedustelumenetelmien käyttöön liittyvän yksittäisen toimenpiteen, jos se on välttämätöntä tiedustelutehtävän suorittamiseksi. Rajavartiolaitoksen suorittama toimenpide voisi liittyä tarkkailuun ja suunnitelmalliseen tarkkailuun, tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun, tekniseen seurantaan, tekniseen laitetarkkailuun, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimiseen, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamiseen ja poisottamiseen, paikkatiedusteluun ja jäljentämiseen.

Perustuslakivaliokunta on perustuslain 10 §:n 4 momentin tiedustelutoimintaa koskevaa rajoitusperustetta arvioidessaan katsonut perustuslain 10 §:n 4 momentista seuraavan, että tiedonhankinta kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta voidaan säännöksen perusteella osoittaa vain kansallisesta turvallisuudesta huolehtivien viranomaisten tehtäväksi. Kansallisesta turvallisuudesta huolehtivilla viranomaisilla viitattiin tässä yhteydessä Suojelupoliisiin, pääesikuntaan ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokseen. (PeVM 4/2018 vp, s. 8)

Esityksessä esitetyistä perusteluista huolimatta vaikuttaa nähdäkseni kuitenkin selvältä, että ehdotettu sääntely tosiasiassa merkittävästi hämärtää edellä mainittua lähtökohtaa. Tiedustelutoimintaan liittyvien tehtävien suorittamista koskevaa rajoitettua ja jossain määrin epäitsenäistä suorittamistoimivaltaa ei voi perustella tiedustelutoiminnan rikostorjunnasta eroava luonne huomioon ottaen (ks. myös PeVL 36/2018 vp, s. 3–4) sillä, että Rajavartiolaitoksella on rikostorjuntaan liittyvissä tehtävissään samat toimivaltuudet.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen ehdotettu sääntely on nähdäkseni ristiriidassa perustuslakivaliokunnan aiemmin omaksuman kannan kanssa eikä esityksessä ole esitetty painavia perusteita sille, että tätä kantaa tulisi nyt muuttaa. Tiedustelutoiminnan erityinen luonne huomioon ottaen ei ole valtiosääntöoikeudellisesti perusteltua omaksua sääntelyä, joka tosiasiassa hämärtää tiedustelutoiminnan ja rikostorjunnan suhteen toimivaltaisten viranomaisten toimivaltuuksien rajan tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä.

Katson, että yhteistoimintaa Rajavartiolaitoksen kanssa koskeva 18 a § tulisi poistaa esityksestä ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Kansainvälinen yhteistyö

Esityksessä ehdotetaan sotilastiedustelulain 20 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että ulkomaisella toimivaltaisella virkamiehellä olisi pääesikunnan tiedustelupäällikön päätöksellä oikeus Suomen alueella sotilastiedusteluviranomaisen tehtävien hoitamiseksi toimia yhteistoiminnassa sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen kanssa ja tämän ohjauksessa ja valvonnassa oikeus osallistua Suomen alueella tiedustelumenetelmän käyttöön. Voimassa olevan lain mukaan ulkomaisella virkamiehellä on oikeus käyttää Suomen alueella vain säännöksessä nimenomaisesti säädettyjä tiedustelumenetelmiä. Kyseisen rajauksen poiston myötä ulkomainen toimivaltainen viranomainen voisi osallistua minkä tahansa tiedustelumenetelmän käyttöön yhteistoiminnassa sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen kanssa.

Voimassa oleva säännös on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella, jolloin sitä arvioitiin ennen muuta perustuslain 1 §:ssä tarkoitetun Suomen täysivaltaisuuden kannalta (PeVL 36/2018 vp, s. 29–31). Säännöstä alun perin säädettäessä on katsottu, että ulkomaisen toimivaltaisen virkamiehen oikeus käyttää Suomen alueella tiettyjä tiedustelumenetelmiä on rajattu sellaisiin tiedustelumenetelmiin, jotka merkitsevät vain vähäistä puuttumista perusoikeuksiin ja joilla ei ka-jota luottamuksellisen viestin salaisuuteen (HE 203/2017 vp, s. 217).

Nyt poistettavaksi esitetty rajaus on ollut voimassa olevan sääntelyn hyväksyttävyyden kannalta keskeinen peruste. Kun ehdotettu muutos poistaa tämän rajauksen kokonaan, se poistaa samalla sen perusteen, jolla nykyinen järjestely on alun perin oikeutettu, ja edellyttää siten uutta, itsenäistä ja vähintään yhtä vakuuttavaa perustelua. Pelkkä viittaus tarkoituksenmukaisuuteen ei tällaista perustetta muodosta

Esityksen perusteluissa ei arvioida, mikä merkitys tiedustelutoimivaltuuksien käyttöä koskevan rajauksen poistamisella on täysivaltaisuuden ja perusoikeuksiin puuttuvan sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. Esityksessä olisi tullut huomattavasti perusteellisemmin arvioida, mikä merkitys ehdotetulla ulkomaisen virkamiehen tiedustelumenetelmien käyttöön osallistumisoikeuden laajentamisella on perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun luottamuksellisen viestin salaisuuden kannalta.

Ehdotus on ongelmallinen myös julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevan perustuslain 124 §:n kannalta. Ulkomaisen virkamiehen osallistuminen tiedustelumenetelmän käyttöön Suomen alueella on kiistatta julkinen hallintotehtävä. Se merkitsee myös merkittävää julkisen vallan käyttöä silloin, kun menetelmä ulottuu luottamuksellisen viestin alueelle. Viestin salaisuuteen puuttuminen on tyypillinen esimerkki merkittävästä julkisen vallan käytöstä, eikä esityksessä ole esitetty perustetta, jonka nojalla ulkomaisen virkamiehen osallistuminen tällaiseen toimintaan jäisi kynnyksen alapuolelle.

Ehdotettu sääntely ei ole asianmukaista suhteessa aiempaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöön. Katson, että kansainvälistä yhteistyötä koskevan sotilastiedustelulain 20 §:n muutos tulisi poistaa esityksestä ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain jos 18 a, 20, 46a, 66, 67 a, 70 ja 89 a §:ää koskevat valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.  

Helsingissä 1.10.2026

Johannes Yrttiaho (vas.)

 

PeV HE 98, ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Valiokunnan lausunnossa esitetyn lisäksi totean ehdotettujen uusien toimivaltuuksien osalta seuraavaa.

Salainen kotietsintä ja salainen erityinen kotietsintä

Ehdotetussa salaista kotietsintää ja salaista erityistä kotietsintää koskevassa sääntelyssä on kyse perustavanlaatuisista muutosehdotuksista ja viranomaisten toimivaltuuksien merkittävästä laajentamisesta. Kysymys olisi hyvin pitkälle menevästä ja laajasta sekä erityisen salavihkaisesta puuttumisesta perustuslain 10 §:ssä turvattuun kotirauhaan, minkä lisäksi ehdotuksilla on merkitystä myös muiden perusoikeuksien kannalta.

Kotietsintä mahdollistaa kotirauhan suojaamassa tilassa olevien kaikkien esineiden ja tavaroiden läpikäynnin, mikä merkitsee näin myös puuttumista asunnon haltijan ja siellä oleskelevien yksityiselämän suojan piiriin ja mahdollistaa pitkälle menevien päätelmien tekemisen asunnossa oleskelevien yksityiselämään kuuluvista seikoista.

Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Säännöksen esitöiden mukaan siinä luetellaan tyhjentävästi ja mahdollisimman suppeasti ja täsmällisesti mahdollisuudet kotirauhan piiriin ulottuvan tarkastuksen tekemiseen Säännöksen sisältämä välttämättömyysvaatimus rajoittaa tilanteita, joihin kotirauhan suojan piiriin ulottuva tarkastusvaltuus voidaan antaa sekä laajuutta, jossa sitä voidaan käyttää (HE 309/1993 vp, s. 54). Tältä kannalta voidaan pitää kotirauhan perusoikeussuojan kannalta hyvin ongelmallisena sitä, että salaiseen etsintään perustuvan kotirauhaan puuttumisen perusteeksi riittäisi säännösehdotusten mukaan pelkästään rikosepäily ja olettama siitä, että paikasta löytyy rikoksen selvittämiseksi tarpeellinen esine, omaisuus, asiakirja, tieto tai seikka. Ehdotettujen uusien, kotirauhan piiriin ulottuvien salaisten tarkastusvaltuuksien käyttämistä ei myöskään ole säännösperusteisesti sidottu välttämättömyysvaatimukseen salaista erityistä etsintää lukuun ottamatta. Ehdotetun toimivallan perusteet eivät selvästikään täytä perustuslain 10 §:n 3 momentin erikseen edellyttämää välttämättömyysvaatimusta tällaisille tarkastusvaltuuksille.

Ehdotettua sääntelyä on lisäksi arvioitava perustuslain 21 §:ssä määriteltyjen oikeusturvan ja hyvän hallinnon perusteiden kannalta. Kotirauhan suojaan puuttuminen pelkästään epäilyjen ja olettamien perusteella kohdehenkilöltä salassa toteutettavalla salaisella etsinnällä muodostaa myös olennaisen riskin kohdehenkilön oikeusturvan kannalta. Vaikka päätösvalta kuuluisi tuomioistuimelle, sen päätösvalta olisi määritelty varsin laveasti. Näin väljään toimivaltaan perustuvaa esitutkintaviranomaisen menettelyä ei voida pitää myöskään hyvän hallinnon perusteiden mukaisena.

Erikseen on todettava, että salaisen erityisen kotietsinnän sääntely vaikuttaa erityisen väljältä, kun myös otetaan huomioon todistamiskiellon kohteena olevien tietosisältöjen erityinen merkitys muun muassa sananvapauden, yksityiselämän suojan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusoikeussuojan kannalta.

Esityksessä esitetyt perusteet ehdotetuille toimivaltuuksille jäävät yleispiirteisiksi ja jäsentymättömiksi eikä niiden perusteella voida vakuuttua tällaisten yksilön perusoikeuksiin hyvin pitkälle puuttuvien toimivaltuuksien välttämättömyydestä tai siitä, että ehdotetuille toimivaltuuksille olisi esitettävissä erityisen painavia syitä (PeVL 5/1999 vp, s. 5/I). Katson, että kyseiset ehdotukset tulisi poistaa l. lakiehdotuksesta ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Osallistuva tietolähde

Pakkokeinolain 10 lukuun ehdotetaan sääntelyä osallistuvasta tietolähteestä, joka pakkokeinona asettuisi peitetoiminnan ja ohjatun tietolähdetoiminnan väliin. Merkittävänä erona ohjattuun tietolähdetoimintaan olisi se, että kyse olisi tietyssä määrin tietolähteen osallistumisesta rikolliseen toimintaan, kuten avunantoon johonkin rikokseen. Tietolähde voisi lisäksi tehdä toimenpiteitä, jotka mahdollistavat salaisen pakkokeinon hyödyntämisen ja hänet voitaisiin myös varustaa kuuntelun, katselun ja seurannan mahdollistavalla teknisellä laitteella

Ehdotettu sääntely on varsin ongelmallista ensinnäkin osallistuvan tietolähteen rikosvastuun toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen kannalta.

Toisekseen tietolähdetoimintaan liittyy ongelmia viestinnän luottamuksellisuuden kannalta. Niin voimassa olevaan lakiin perustuva ohjattu tietolähde kuin nyt ehdotettu osallistuva tietolähde voi hankkia tietoa viestien sisällöstä tai kuunnella kotirauhan piirissä tapahtuvaa keskustelua, vaikka esimerkiksi pakkokeinolain 10 luvun 17 §:ssä säädetty asuntokuuntelu on sallittu vain lainkohdassa säädetyissä vakavissa rikoksissa tuomioistuimen luvalla esitutkintavirkamiehen toimeenpanemana. Perustuslain 10 §:n 4 momentissa säädetyn mukaisesti luottamuksellisen viestin suojaan puuttumisen edellytyksenä rikostorjunnassa on, että kysymys on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavan rikoksen tutkinnasta. Ongelmallista niin voimassa olevan tietolähdetoiminnan kuin ehdotetun kohdalla on se, että toimenpiteen käyttöä ei ole sidottu mihinkään perusterikokseen. Vaikka on katsottu, että perustuslain 10 §:n 2 momentti ei suojaa tavallisen kuuloetäisyydellä käytävän keskustelun sisältöä ulkopuolisilta, ja ilmeisesti vain teknisin apuvälinein luottamukselliseksi tarkoitetun keskustelun kuunteleminen olisi puuttumista säännöksessä turvattuihin oikeushyviin (vrt. HE 309/1993 vp, s. 53), voi tietolähteen käyttö tosiasiassa johtaa asuntokuuntelua koskevan sääntelyn kiertämiseen. Esimerkiksi asunnossa tapahtuva peitetoiminta on mahdollista vain laissa säädettyjen vakavien perusterikosten kohdalla, mikä sinällään täyttänee perustuslain 10 §:n 4 momentissa säädetyt rajoitusperusteet. Tietolähdetoiminnan kohdalla toimivallan käyttöön ei sen sijaan ole perusterikoksista johtuvia rajoitteita. Edellä todettu edellyttäisi perusteellista arviointia tietolähdetoiminnan suhteesta luottamuksellisen viestinnän suojaan. Asiaa ei ole arvioitu perustuslakivaliokunnan tähänastisessa lausuntokäytännössä erityisesti minkään perusoikeuden kannalta.

Kolmannekseen ehdotettu osallistuva tietolähdetoiminta herättää vakavia kysymyksiä julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle eli perustuslain 124 §:n kannalta. Esityksessä katsotaan, että tietolähdetoiminnassa ei olisi kyse yksityiselle henkilölle annettavasta julkisesta hallintotehtävästä. Osallistuvuutta koskevan elementin lisäämisen tietolähdetoimintaan ei myöskään arvioida muuttavan tätä arviota perustuslain 124 §:n kannalta. Esitettyyn arvioon on tuskin riittäviä tai vakuuttavia valtiosääntöoikeudellisia perusteita. Tietolähdetoimintaa on sen sijaan tehtävien luonne ja sisältö huomioon ottaen perusteltua pitää julkisena hallintotehtävänä, joka lähenee myös merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota sisältäviä tehtäviä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa vain viranomaiselle.

Katson, että osallistuvaa tietolähdettä koskevat ehdotukset tulisi poistaa 1. lakiehdotuksesta ja tällaisen muutoksen tulisi olla edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

 että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos salaista kotietsintää, salaista erityistä kotietsintää ja osallistuvaa tietolähdettä koskevat valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 1.10.2026

Johannes Yrttiaho (vas.)