Itsensä johtamisen nurja puoli – jääkö työntekijä vapauden varjolla yksin?

Koronapandemia mullisti työelämän pysyvästi. Miljoonat ihmiset siirtyivät lähes yhdessä yössä kotitoimistoihin, eikä paluuta entiseen enää tapahtunut. Etätyö toi mukanaan vapautta ja joustavuutta. Kaikille muutos ei kuitenkaan ollut helpotus.

Kun työyhteisön tuki ja esihenkilön läsnäolo vähenivät, moni huomasi jääneensä yksin yhä monimutkaisempien työtehtäviensä kanssa. Vapauden rinnalle hiipivät epävarmuus ja riittämättömyyden tunne.

Juha T. Hakalan uusi tietokirja Itsensä johtamisen harha – Taustat ja todellisuus tarkastelee kriittisesti nykytyöelämään juurtunutta ajatusta siitä, että jokaisen pitäisi osata johtaa itseään.

Itseohjautuvuudesta tuli uusi ihanne

Itsensä johtamisen juuret ulottuvat vuosikymmenten taakse. Sotien jälkeen havaittiin, että kaivostyöntekijöiden motivaatio ja tehokkuus paranivat, kun he saivat järjestää työnsä itselleen mielekkäällä tavalla. Ajatus työntekijän autonomiasta oli alun perin vapauttava.

Vuosikymmenten saatossa ihanteeseen alkoi kuitenkin liittyä ongelmallisia piirteitä. Työntekijöiltä alettiin odottaa paitsi oman työn hallintaa myös tehtäviä, jotka olivat aiemmin kuuluneet esihenkilöille. Koronapandemian kiihdyttämä etätyökehitys nosti odotukset aivan uudelle tasolle.

Hakala kiinnostui itsensä johtamisen ristiriidoista kirjoittaessaan edellistä työelämää käsittelevää teostaan Suoritusyhteiskunta (Teos, 2023). Hän keräsi kirjaa varten ihmisten työelämäkokemuksia, joissa toistui yllättävän usein huoli yksin pärjäämisestä.

"Osa etätyöhön siirtyneistä koki uudenlaisen vapauden raikkaana tuulahduksena. Mutta mitä pidemmäksi etätyövaihe venyi, sitä voimakkaammiksi kasvoivat myös soraäänet. Jotkut kokivat jääneensä liian yksin, itsensä varaan", Hakala kertoo.

Kokemukset jäivät vaivaamaan kirjailijaa. Oliko itsensä johtamisesta tullut työelämän pelastusrengas, johon tartuttiin silloinkin, kun työntekijä olisi ennen kaikkea tarvinnut tukea ja kunnollista johtamista?

Tiedämmekö enää, mitä työllämme saamme aikaan?

Hakalan mukaan itsensä johtamisen ongelmat liittyvät laajempaan työelämän murrokseen. Digitalisaatio, automaatio, robotisaatio ja tekoäly muuttavat työn sisältöä ja tekemisen tapoja ennennäkemättömällä vauhdilla. Samalla yhteys työn tarkoitukseen uhkaa hämärtyä.

Yhä useampi viettää työpäivänsä koodaten, suunnitellen, optimoiden, mitaten ja seuraten erilaisia prosesseja. Mutta onko meille selvää, mitä päivän, viikon tai kuukauden aherruksesta lopulta syntyy?

"Olemme alkaneet vieraantua työstä työnä. Monilla meistä on siisti sisätyö kaikkine mukavuuksineen, mutta samalla yhä enemmän ihmetystä siitä, mitä oikeastaan teemme ja mitä työllämme saamme aikaan."

Itsensä johtamisen harha jäljittää itsensä johtamisen aatehistoriallisia juuria ja tarkastelee sen lupauksia ja ristiriitoja nykytyöelämässä. Vetävästi kirjoitettu teos yhdistää tutkimustietoa, filosofisia ja sosiologisia näkökulmia sekä aitoja työelämäkokemuksia.

Kirja ei kuitenkaan tyydy vain kritisoimaan itsensä johtamisen ihannetta. Se tarjoaa myös käytännönläheisiä neuvoja oman työn hallintaan ja kutsuu pohtimaan, millaista johtamista muuttuva työelämä todella tarvitsee.

Kirja on heti arvosteluvapaa.

Tekijästä

Juha T. Hakala on professori, filosofi ja palkittu tietokirjailija, joka on myös suosittu luennoitsija.

Lisätiedot, haastattelupyynnät ja arvostelukappaleet: silja.massa@teos.fi, +358 40 708 1323