Johannes Yrttiaho: Käännytyslaki vaarantaa demokraattisen oikeusvaltion

Perustuslakivaliokunnan enemmistö hyväksyi perjantaina äänin 13-2 niin sanotun käännytyslain voimassaolon jatkamisen. Kyseessä on poikkeuslaki, joka säädettiin 2024 voimaan yhdeksi vuodeksi, vuonna 2025 sen voimassaoloa jatkettiin 1,5 vuotta ja nyt edelleen kahdella vuodella.

Yrttiaho muistuttaa, että sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat erottamaton osa suomalaista perusoikeusjärjestelmää ja valtiosääntöä.

– Käännytyslaki eli laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn mahantulon torjumiseksi on Suomen perusoikeusjärjestelmän ja valtiosäännön vastainen. Se loukkaa räikeästi useita Suomea sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, Yrttiaho sanoo.

Valiokunnan enemmistön kanta on ollut, että laki voitaisiin kuitenkin hyväksyä perustuslaista tehtävänä poikkeuksena eli poikkeuslakina. Yrttiaho vastustaa tällaista menettelyä.

– Kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista ei voi tehdä poikkeuksia. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin sopimuksen 27 artiklan mukaan valtio ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Poikkeuslailla ei voida ratkaista ristiriitaa kansainvälisen oikeuden kanssa, Yrttiaho huomauttaa.

Suomen 18 johtavaa oikeusoppinutta tyrmäsi julkisuudessa lausunnoilla vuonna 2024 silloin ensimmäisen kerran hyväksytyn sääntelyn.

– Arviointiasetelma on sama kuin vuonna 2024, mutta lain voimassaolon jatkaminen vuoden 2028 loppuun eli kaikkiaan 4,5 vuodeksi, pitkälle tulevien eduskuntavaalien ylitse luulisi edellyttävän aiempaa painavampia perusteita. Sellaisia ei kuitenkaan esitetä. Ei, vaikka myös tulevan eduskunnan käsiä sidotaan nyt vaalien yli, Yrttiaho sanoo.

Lakia ei ole sovellettu sen voimassaoloaikana kertaakaan. Yrttiaho toteaa, että myöskään ei ole esitetty todisteita välineellistetyn maahantulon uhasta saati siitä, että se vaarantaisi Suomen kansallisen turvallisuuden tai täysivaltaisuuden. Suomen naapurimaissa, kuten Norjassa ja Virossa raja-asemat ovat olleet auki, eivätkä uhkakuvat ole toteutuneet.

– Rajaliikenne itärajalla on ollut estettynä muun sääntelyn kuin käännytyslain nojalla. Myös tähän sääntelyyn liittyy vakavia perus- ja ihmisoikeusloukkauksia, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mielestä iso kysymys on, miksi poikkeussääntelystä ei haluta luopua ja miksi ei palata normaaleihin oikeusvaltiokäytänteisiin.

– Halutaanko tarkoituksella madaltaa kynnystä rikkoa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia? Näinhän käytännössä on käynyt muidenkin hallituksen esitysten kohdalla, kuten sosiaalisiin oikeuksiin, työväen suojeluun ja järjestäytymisoikeuksiin liittyvissä asioissa. Vai halutaanko ylläpitää uhkakuvia muista poliittisista syistä? Eduskunnalle on syksyn aikana tulossa lukuisia turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia lisääviä ja kansalaisten yksityisyyden suojaa heikentäviä lakiesityksiä sekä niihin liittyvä perustuslainmuutos. Kaiken kaikkiaan kysymys on demokraattisen oikeusvaltion kannalta vaarallisesta kehityksestä, Yrttiaho varoittaa.

Liite: Johannes Yrttiahon eriävä mielipide perustuslakivaliokunnassa 15.10.2026

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Arvioitava esitys koskee poikkeuslakina hyväksytyn lain voimassaolon jatkoa, mutta arviointiasetelma on sama kuin lakia alun perin säädettäessä. Hallituksen esityksen arvion mukaan esitys tulee käsitellä perustuslain 73 §:n mukaisessa eli poikkeuslain säätämisjärjestyksessä.

Valiokunnan lausunnosta ja aiemmista lausunnoista (PeVL 26/2024 vp, PeVL 29/2024 vp, PeVL 14/2025 vp) poiketen katsomme, että muutettavaksi esitettyä lakia ja käsiteltävänä olevaa lakiehdotusta on arvioitava samoin kuin valiokunnan aiempiin lausuntoihin jätetyissä eriävissä mielipiteissä on todettu, eli että kyse ei ole sellaisesta rajatusta poikkeuksesta perustuslakiin, joka perustuslain 73 §:n nojalla voitaisiin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksyttävänä poikkeuslakina. Kun alkuperäistä lakiehdotusta ei olisi tullut käsitellä rajattuna poikkeuksena perustuslaista, myöskään lain voimassaolon jatkamista tarkoittavaa ehdotusta ei nähdäksemme tulisi voida käsitellä perustuslain 73 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi on ilmeisessä ristiriidassa ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen ja muun epäinhimillisen kohtelun kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa, sellaisina kuin ne on suojattu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, pakolaisten oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa, kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa, YK:n kidutuksen vastaisessa sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä näitä koskevassa tulkintakäytännössä.

Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat erottamaton ja kiinteä osa kotimaista perusoikeusjärjestelmää ja Suomen valtiosääntöä. Tämä on yksi Suomen perusoikeusjärjestelmän sekä yleensä perustuslain ja valtiosäännön keskeisistä perusratkaisuista. Puheena olevaa lakia tai nyt käsiteltävää ehdotusta sen voimassaolon pidentämiseksi ei siten voi pitää perustuslain 73 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rajattuna poikkeuksena perustuslakiin.

Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 27 artiklan mukaan valtio ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Poikkeuslaki-menettelyllä ei voida ratkaista ristiriitaa kansainvälisten sopimusten kanssa, eikä poikkeuslailla voida tehokkaasti poiketa Suomea sitovista ihmisoikeusvelvoitteista. Puheena oleva laki on ristiriidassa myös sellaisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, joista poikkeaminen ei ole sallittua edes sodan tai muun hätätilan aikana.

Lakiehdotusten EU-oikeudellisen arvioinnin on katsottu kuuluvan perustuslakivaliokunnan tehtäviin vain siinä tapauksessa, että tällainen arviointi nojautuu perustuslakiin tai ihmisoikeussopimuksiin liittyvään perusteeseen (PeVL 10/2024 vp, s. 4, PeVL 79/2018 vp, s. 3). Arvioitavassa laissa on käsillä tällainen peruste. Olennaista on, että kansallisen lainsäädännön ollessa nyt käsiteltävän lain tavoin ristiriidassa EU-oikeuden – kuten perusoikeuskirjan ja menettelyasetuksen – kanssa, tuomioistuimen tai muun viranomaisen on EU-oikeuden etusijaperiaatteen mukaisesti sovellettava kansallisen lainsäädännön sijasta EU-oikeutta. Euroopan unionin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen voimaantulon myötä suurin osa turvapaikka-asioita koskevasta lainsäädännöstä on tätä nykyä myös suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä, jolloin kansallinen liikkumavara on entisestään kaventunut.

Puheena olevan lain perusratkaisuihin liittyvien ylitsepääsemättömien ongelmien lisäksi huomionarvoista on, että lausuttavana olevassa esityksessä ehdotetaan alun perin vuodeksi säädetyn ja sittemmin vielä noin puolellatoista vuodella jatketun poikkeuslain voimassaoloa jatkettavaksi tällä kertaa peräti kahdella vuodella, aina vuoden 2028 loppuun saakka. Lain kokonaisvoimassaoloaika pitenisi näin jo lähes neljään ja puoleen vuoteen, ja voimassaolo jatkuisi pitkälle keväällä 2027 valittavan uuden eduskunnan toimikaudelle. Hallituksen esityksessä esitetyt perusteet niin poikkeuslain voimassaolon jatkamiselle nykyisessä tilanteessa ylipäätään kuin esitetylle, aiempaa pidemmälle voimassaoloajalle ovat silmiinpistävän ohuet asian merkitykseen nähden. Merkitystä on myös sillä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useita asian kannalta merkityksellisiä valituksia, joihin annettaneen ratkaisu jo kuluvan vuoden aikana tai viimeistään vuoden 2027 aikana. Perustuslain 73 §:n vaatimus perustuslakiin tehtävän poikkeuksen rajatusta luonteesta ja poikkeuslakien välttämisen periaate edellyttävät myös ajallista rajausta välttämättömään. Lain voimassaolon jatkaminen pitkälle seuraavalle vaalikaudelle myös korostaisi tarvetta turvata eduskunnan asema ja vaikutusmahdollisuudet.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme, että lakiehdotusta ei voida käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eikä perustuslain 73 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Helsingissä 15.10.2026

Johannes Yrttiaho (vas.)
Krista Mikkonen (vihr.)