Elinympäristön laatu selittää Suomen lajiston vaihtelua enemmän kuin ilmasto

Tutkijat halusivat ymmärtää, kumpi määrittää lajien esiintymistä ja runsautta enemmän: ilmasto vai elinympäristöihin liittyvät tekijät, kuten alueen luonnontilaisuus ja ihmistoiminnan muokkaaman maan osuus. Vastaus ohjaa ratkaisevasti sitä, miten käynnissä olevaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä voidaan estää.

Vastoin tutkijoiden ennakko-odotuksia elinympäristöjen koostumus selittää useimpien eläinryhmien esiintymistä ja runsautta paremmin kuin ilmasto. Tulos korostaa maankäytön suunnittelun merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

”Elinympäristöjen merkitys oli erityisen suuri perhosille, linnuille ja piennisäkkäille. Suurten nisäkkäiden ja yöperhosten kohdalla elinympäristöt ja ilmasto ovat suhteellisesti yhtä tärkeitä,” sanoo artikkelin pääkirjoittaja Emy Guilbault.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 503 maalla elävää eläinlajia ja niiden esiintyvyydessä tapahtuneita muutoksia kahdenkymmenen vuoden aikana koko Suomessa ja sen kaikilla ilmastovyöhykkeillä. Yli kolmen miljoonan havainnon analysoimiseen tarvittiin nykyaikaisia tilastollisia menetelmiä.

Ilmasto selittää eroja etelän ja pohjoisen välillä, elinympäristöt paikallisia eroja

Ilmasto selittää parhaiten lajiyhteisöissä havaittavaa vaihtelua eri vuosien välillä sekä laajempien maantieteellisten alueiden, kuten Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Pohjoisten ja eteläisten alueiden lajistollisten erityispiirteiden säilyttämiseksi ilmastonmuutoksen torjuminen on siis tärkeää.

Elinympäristöjen merkitys puolestaan korostuu, kun tarkastelemme luonnon monimuotoisuutta paikallis- ja aluetasolla. Metsäisillä alueilla on erilainen lajisto kuin maatalousympäristössä tai kosteikkoalueilla, ja lajeja häviää, jos niiden elinympäristöjä muutetaan. Maankäytön ratkaisuilla onkin oleellinen merkitys sille, minkälaisia lajiyhteisöjä esiintyy missäkin.

Lajien ominaisuudet vaikuttavat siihen, kumpi tekijä korostuu

Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi sitä, miten lajien niin sanotut toiminnalliset ominaisuudet vaikuttivat tulokseen. Esimerkiksi eläimen ruumiinkoko, lisääntymisnopeus ja erikoistuneisuus vaikuttavat siihen, kuinka voimakkaasti ilmasto ja elinympäristö määrittävät lajin esiintymistä ja runsautta.

Lähes kaikissa lajiryhmissä hitaasti lisääntyvät lajit olivat herkempiä ilmastolle kuin nopeammin lisääntyvät. Pienikokoisille ja tiettyyn ympäristöön tai ravintoon erikoistuneille nisäkäslajeille ilmastolla oli selkeä merkitys, kun taas suuremmilla ja vähemmän erikoistuneilla lajeilla elinympäristöjen merkitys korostui.

Linnuilla sekä päivä- ja yöperhosilla lajin koko tai erikoistuneisuus eivät vaikuttaneet siihen, kumpi tekijä oli tärkeämpi.

Luonnon köyhtymistä ei voi selittää vain ilmastonmuutoksella

Tutkijoiden mukaan Suomen luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei voida tarkastella vain ilmastonmuutoksen kautta.

”Maankäytöllä on monissa tapauksissa lajeille jopa ratkaisevampi merkitys, erityisesti paikallis- ja aluetasolla. Toisaalta ilmastonmuutosta tai elinympäristöjä ei voida täysin irrottaa toisistaan, sillä ne yhdessä määrittävät, millaiseksi lajistomme muuttuu tulevina vuosikymmeninä”, sanoo Emy Guilbault.

Ilmastolla ja elinympäristöllä onkin merkittäviä yhteisvaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, kun lajit joutuvat sopeutumaan samanaikaisesti sekä muuttuvaan ilmastoon että niiden elinympäristöjen vähenemiseen.

”Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi pitäisi panostaa yhä enemmän jäljellä olevien elinympäristöjen suojeluun ja kunnostamiseen. Samalla monimuotoiset elinympäristöt auttavat lajeja selviämään ilmastonmuutoksen keskellä. Suojelussa tulisi lisäksi huomioida lajien erilaiset ominaisuudet, alueelliset erot ja ajallinen vaihtelu”, sanoo professori Jarno Vanhatalo.

Tutkijoiden mukaan tutkimustuloksen lohdullinen puoli on, että maankäyttöön ja elinympäristöjen suojelemiseen voidaan vaikuttaa paikallisilla päätöksillä helpommin kuin maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoksen torjumiseen. Keinoja Suomen lajiston suojelemiseen on, ja tehokkaimmat niistä ovat meidän omissa käsissämme.

Alkuperäinen julkaisu

Guilbault, E., Antão, L.H., Santangeli, A. et al. Shifting balance between habitat and climate in boreal biodiversity patterns across space, time and taxa. Nat Commun, julkaistu 14.10. 2026. DOI: 10.1038/s41467-026-78359-2

Lisätietoja

Emy Guilbault, Humboldt Foundation Research Fellow
emy.guilbault@uni-potsdam.de
+614 1404 3190

Jarno Vanhatalo, professori
jarno.vanhatalo@helsinki.fi
+358 50 3175 494