Lähes puolet alle 30-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista ei ole päässyt edes työelämän alkuun – ennätysmäärä opiskelijoita hakeutunut syksyllä mielenterveyspalveluiden pariin

49 prosentilla alle 30-vuotiaista Elosta työkyvyttömyyseläkettä hakeneista ei ole muodostunut vakiintunutta asemaa työelämässä ennen hakemuksen jättämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden nuorten vuotuiset ansiot eivät ole ylittäneet 5 000 euroa yhtenäkään hakemusta edeltäneistä viidestä vuodesta. Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki pitää lukua pysäyttävänä.

– On hälyttävää, että näin suuri osa nuorista on hakemassa työkyvyttömyyseläkettä ennen kuin työura on ehtinyt kunnolla edes alkaa. Työssäkäyvät ikäluokat pienenevät, joten meillä ei ole varaa menettää nuoria opintojen ja työelämän ulkopuolelle. Meidän pitää päästä kiinni siihen, mitä nuorten elämässä tapahtuu paljon ennen työkyvyttömyyseläkehakemuksen jättämistä, sanoo Korhonen-Yrjänheikki.

Mielenterveyssyistä palveluihin hakeutuminen on ennätystasolla

Opiskelijoiden hakeutuminen YTHS:n palveluihin mielenterveyssyistä kasvoi merkittävästi vuosina 2023–2025, ja kasvu on jatkunut tänä vuonna. Tammi–syyskuussa 2026 mielenterveyssyistä palveluihin hakeutuneita oli jo 16 prosenttia enemmän kuin vastaavana aikana edellisvuonna. Syyskuussa heitä oli enemmän kuin koskaan aiemmin YTHS:n historiassa.

YTHS:n mielenterveyspalvelua saavista opiskelijoista 71 prosenttia on saanut apua mielenterveysongelmiinsa jo ennen opiskeluvuosia.

– Kyse on sukupolvi-ilmiöstä, ei vain koronan seurauksista. Erityisen huolestuttavaa on, että niin moni opiskelija on tarvinnut apua mielenterveysongelmiin jo aiemmin. Se kertoo, että ongelmat eivät jää yksittäisiksi vaiheiksi elämässä, vaan ne uhkaavat pitkittyä ja syventyä, toteaa YTHS:n toimitusjohtaja Annika Saarikko.

Mielenterveyden haasteet näkyvät myös opiskelussa ja työssä

YTHS:n mielenterveyspalveluissa asioivista opiskelijoista 45 prosenttia toivoo lisää tukea opiskeluun. Tuen tarpeen taustalla korostuvat neuropsykiatriset piirteet. Lisäksi 40–50 prosenttia mielenterveyssyistä palveluissa asioivista kokee samanaikaisesti haasteita työssä jaksamisessa. Elo ja YTHS katsovat, että oppilaitosten ja työpaikkojen on kannettava nykyistä enemmän vastuuta siitä, että nuori pystyy pysymään mukana myös silloin, kun toimintakyky vaihtelee.

– Tätä ongelmaa ei hoideta pelkällä terveydenhuollolla, vaikka hoidolla ja terapialla on tärkeä rooli. Ratkaisuja tarvitaan laajasti koko yhteiskunnassa. Meidän on arvioitava uudelleen niitä rakenteita ja toimintatapoja, joissa nuoret opiskelevat, työskentelevät ja elävät. Ensimmäisinä opiskeluvuosina ja ensimmäisinä työvuosina tarvitaan paljon enemmän kasvokkaisia kohtaamisia. Nuori tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä, eikä opiskeluun tai työyhteisöön kiinnitytä vain etäyhteyksien välityksellä, sanoo Saarikko.

Elo ja YTHS haluavat muuttaa ajattelua siitä, mitä nuorelta odotetaan opintojen ja työuran alussa. Opinnoissa on voitava välillä edetä hitaammin ja työssä tehdä vähemmän ilman, että yhteys opiskeluun, työhön ja yhteisöön kokonaan katkeaa. Jos koko ikäluokka halutaan saada mukaan koulutukseen ja työelämään, molemmissa pitää olla tilaa toimintakyvyn vaihtelulle. Tämä vaatii ymmärrystä ja erilaista otetta sekä korkeakouluilta että työnantajilta.

Työuran alku on vaihe, jossa työnantajan pitää onnistua 

Korhonen-Yrjänheikki muistuttaa, että ensimmäisessä työpaikassa opetellaan työn lisäksi työelämätaitoja, toimimista muiden kanssa ja luottamusta omaan osaamiseen. Työuran alkua ei siksi pitäisi arvioida vain sen perusteella, kuinka nopeasti nuori alkaa tuottaa tulosta.

– Työnantajien pitää ymmärtää, että ensimmäisissä työpaikoissa nuori opettelee työelämää. Perusteellinen perehdytys ja mielellään mahdollisimman paljon kasvokkaista kohtaamista työpaikalla on tärkeää erityisesti työuran alussa, sanoo Korhonen-Yrjänheikki.
Korhonen-Yrjänheikin mukaan työpaikoilla pitää kyetä vahvistamaan kaikkien nuorten työkykyä. Erityistä tukea tarvitseville sitä on tarjottava jo ennen kuin vaikeudet johtavat pitkiin poissaoloihin. Elon hakemustiedoista näkyy, että nuorten työkyvyn haasteiden taustalla on entistä useammin esimerkiksi neuropiirteisyyttä ja unihäiriöitä.

– Siinä vaiheessa, kun nuorelle kirjoitetaan pitkiä sairauslomia, ollaan jo myöhässä. Työpaikoilla on paljon keinoja toimia aikaisemmin ja rakentaa työn arjesta sellainen, että nuori pystyy pysymään mukana. Tämä tarkoittaa yksilöllistä perehdytystä, säännöllistä palautetta ja sitä, että nuoren tarpeet otetaan työpaikalla vakavasti. Työuran alussa nuorelle pitää sallia keskeneräisyys ja tietynlainen haparointi, toteaa Korhonen-Yrjänheikki.