Aivojen huuhtelujärjestelmän avulla voidaan mahdollisesti tehostaa lääkkeen pääsyä aivokudokseen

Aivojen glymfaattinen järjestelmä puhdistaa aivokudosta sinne kertyvistä aineenvaihdunnan kuona-aineista päästämällä aivo-selkäydinnesteen eli likvorin virtaamaan aivokudoksen läpi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että nesteen virtaus on voimakkaimmillaan syvän, hidasaaltoisen NREM-unen aikana. Koe-eläinmallissa on lisäksi osoitettu, että NREM-unta muistuttava tila ja tehokas glymfaattinen virtaus on mahdollista saada aikaan myös käyttämällä tiettyjä anestesia-aineita.

Helsingin, Kööpenhaminan ja Rochesterin yliopistojen tutkijoiden uusi tutkimus paljastaa, että aivojen huuhtelujärjestelmän avulla voidaan mahdollisesti lisätä suoraan aivo-selkäydinnesteeseen eli intratekaalisesti annettavien lääkkeiden pääsyä vaikutuskohteeseensa aivokudokseen.

Veri-aivoeste rajoittaa tehokkaasti keskushermoston sairauksien hoidossa käytettyjen lääkkeiden pääsyä aivoihin ja selkäytimeen. Esimerkiksi kipulääkkeitä tai sytostaatteja annetaan usein suoraan aivo-selkäydinnesteeseen, ja joissain neurologisissa sairauksissa aivo-selkäydinnesteeseen annettava biologinen lääke on ainoa hoitokeino. Tällaisia intratekaalisesti annettavia uusia lääkkeitä on kehitteillä useaan keskushermostosairauteen.

– Lääkkeiden siirtymisen aivo-selkäydinnesteestä aivokudokseen on ajateltu tapahtuvan yleensä hyvin hitaasti, pelkän diffuusion avulla, minkä on arveltu rajoittavan huomattavasti lääkkeiden pääsyä syviin aivorakenteisiin. Glymfaattinen järjestelmä ja aivo-selkäydinnesteen konvektiivinen virtaus aivoihin voisi toimia ohituskaistana lääkkeiden toimitukselle, sanoo dosentti, kliinisen farmakologian erikoislääkäri Tuomas Lilius.

Aiemman tutkimuksen perusteella oli viitteitä, että tehohoitorauhoitteena käytetty deksmedetomidiini (alfa₂-adrenerginen agonisti) saa aikaan NREM-unen kaltaisen tilan, jossa glymfaattinen järjestelmä toimii tehokkaasti. Niinpä tutkijat halusivat selvittää, voisiko deksmedetomidiinin käyttäminen oheishoitona lisätä aivo-selkäydinnesteeseen annettujen lääkkeiden pääsyä aivoihin.

– Koe-eläinmallissa tehdyssä tutkimuksessa havaitsimme, että näin todella tapahtui. Lääkkeen leviämistä tehostava vaikutus näkyi käyttäessämme sekä pienmolekylaarisia lääkkeitä, kuten opioideja, että biologista lääkettä, beeta-amyloidi-vasta-ainetta, Lilius kertoo.

Näiden tulosten perusteella tutkijat arvioivat, että alfa₂-adrenergisten agonistien ryhmään kuuluvien lääkkeiden avulla on kenties mahdollista manipuloida aivojen glymfaattista järjestelmää siten, että se tehostaa aivo-selkäydinnesteeseen annettavien lääkkeiden pääsyä aivokudokseen.

– Tällä voi olla kliinistä merkitystä, kun kehitetään tehokkaampia intratekaalisia lääkehoitoja, Lilius sanoo.

Lisätietoja:

Dos. Tuomas Lilius, Helsingin yliopisto ja Kööpenhaminan yliopisto
Puh. +45 2843 2522
Sähköposti: tuomas.lilius@helsinki.fi

**************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi  050 406 2043