CRP-määritys auttaa koiran keuhkokuumeen tunnistamisessa ja hoidon seurannassa

Keuhkokuume on hyvin tunnettu sairaus koirilla ja ensimmäiset kuvaukset sairaudesta koirilla löytyvätkin jo 1910–luvulta. Tästä huolimatta koirien diagnostiikka- ja hoitosuosituksien pohjaksi ei ole aiemmin tehty kliinisiä tutkimuksia.

Viitasen tutkimuksessa selvitettiin C-reaktiivisen proteiinin CRP:n käyttökelpoisuutta bakteeriperäisen keuhkokuumeen toteamisessa. Viitasen tutkimuksessa todetaan, että seerumin CRP-pitoisuus on merkittävästi korkeampi koirilla, joilla on bakteeriperäinen keuhkokuume verrattuna koiriin, joilla oli muita ei-bakteeriperäisiä hengitystiesairauksia, kuten eosinofiilinen keuhkotulehdus, krooninen bronkiitti l. keuhkoputkentulehdus, idiopaattinen keuhkofibroosi tai sydämen vajaatoiminnasta johtuva keuhkoödeemi.

Viitasen tutkimuksessa selvisi, että CRP-määritys edesauttoi merkittävästi ei-bakteeriperäisten hengitystiesairauksien ja sydänperäisen keuhkoödeemin erottamista bakteeriperäisestä keuhkokuumeesta. Viitasen tutkimuksen tulokset osoittavat, että CRP –määritystä voidaan käyttää keuhkokuumeen toteamisessa, ja samalla vähentää tarpeetonta antibioottien käyttöä muissa samantyyppisiä hengitystieoireita aiheuttavissa ei-bakteeriperäisissä sairauksissa.

Lisäksi Viitasen tutkimuksessa seurattiin taudin akuutissa vaiheessa proteiinien pitoisuuksia seerumissa keuhkokuumeen sairaalahoidossa sekä paranemisvaiheen aikana kotona. Viitanen totesi seurantatutkimuksessa, että seerumin CRP- ja SAA-pitoisuudet heijastelivat hyvin paranemisprosessia ja laskivat nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen. Viitasen mukaan seerumin CRP- ja SAA-pitoisuuksien seurantaa voidaan käyttää apuna kun arvioidaan keuhkokuumepotilaan vastetta annettuun hoitoon.

CRP apuna myös antibioottikuurin pituuden määrittelyssä

Koirien keuhkokuumetta on yleisesti hoidettu huomattavasti pidemmillä antibioottikuureilla kuin ihmisillä. Kirjallisuudessa suositellaan koirille jopa usean kuukauden antibioottihoitoa, kun ihmisillä komplisoitumatonta keuhkokuumetta hoidetaan 5-7 päivän kuurilla. Riittävän kuurin pituuden selvittämiseksi koirille ei ole tehty tutkimuksia ja onkin todennäköistä, että nykysuositukset yliarvioivat kuurin pituutta erityisesti lieväoireisilla keuhkokuumepotilailla. Keuhkokuumeen parantumista on aikaisemmin seurattu keuhkojen röntgenkuvien avulla, mutta paranemisen arvioiminen keuhkokuvista ei ole ongelmatonta ja usein muutokset parantuvat vasta viiveellä tulehdusmuutoksen päättymisen jälkeen. Koska seerumin CRP-pitoisuus nousee herkästi tulehduksen yhteydessä, mutta myös laskee nopeasti tehokkaan hoidon aloituksen jälkeen, Viitanen selvittää väitöstutkimuksessaan, voidaanko CRP-pitoisuuden palaamista normaaliin käyttää merkkinä siitä, että antibiootin käytön voisi turvallisesti lopettaa. Viitasen tutkimuksessa hoidettiin osa koirista perinteisten suositusten mukaisesti ja osalla koirista lääkitys lopetettiin 5-7 vuorokautta sen jälkeen kun seerumin CRP oli palannut normaaliin. Viitasen tutkimus osoittaa, että CRP määrityksen käyttö lyhensi tilastollisesti merkittävästi antibioottikuurin pituutta.

– Tässä osatutkimuksessa ryhmäkoko oli kohtalaisen pieni, yhteensä 17 koiraa, mutta tutkimustulokset ovat erittäin lupaavia; seerumin CRP-pitoisuuden seuraaminen tarjoaa eläinlääkäreille uuden keinon arvioida tulehduksen päättymistä ja tällä tavalla lyhentää merkittävästi antibioottikuurien pituuksia keuhkokuumepotilailla, toteaa Viitanen.

Virusinfektiot altistavat keuhkokuumeelle

Väitöskirjan kolmannessa osatyössä selvitettiin virusperäisten hengitystieinfektioiden merkitystä keuhkokuumeeseen sairastuneilla kotikoirilla. Viitasen tutkimuksessa todetaan, että kennelyskäkompleksiin kuuluvia viruksia todettiin usein keuhkokuumeeseen sairastuneiden koirien hengitysteistä otetuissa näytteissä. Parainfluenssavirus todettiin 35 prosentilla tutkituista keuhkokuumepotilaista ja respiratorinen koronavirus 5 prosentilla potilaista. Viitasen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että tarttuvat hengitystievirukset ovat yleisiä bakteeriperäiseen keuhkokuumeeseen sairastuneilla koirilla ja virusinfektioilla on todennäköisesti merkittävä rooli altistavana tekijänä keuhkokuumeen synnylle. Virusperäisellä infektiolla ei ollut Viitasen tutkimuksessa vaikutusta keuhkokuumeen vakavuuteen, verinäyte- tai röntgenlöydöksiin.

ELL Sanna Viitanen väittelee perjantaina 13.1.2017 klo 12.00 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Canine bacterial pneumonia - role of acute phase proteins and viral co-infections". Väitöstilaisuus järjestetään Viikissä, EE-talon Walter-salissa, Agnes Sjöbergin katu 2. Vastaväittäjän toimii Dr. med. vet. Bianka Schulz (Ludwig-Maximilian-University, Saksa), ja kustoksena professori Thomas Spillmann.