Tuhansien vuosien aikana jotkut eläimet ovat erikoistuneet elämään ympäristöissä, joihin aurinko ei koskaan paista: jättiläiskalmarit, joilla on lentopallon kokoiset silmät, näkevät jopa pimeimmissä syvyyksissä, kun taas toiset, kuten luolissa asuvat olmit, ovat menettäneet silmiensä toiminnallisuuden kokonaan. Mutta miten eläimet, jotka eivät elä tällaisissa ääriolosuhteissa, selviytyisivät, jos niiden maailma yhtäkkiä muuttuisikin pimeäksi? Leväkukinnat, maatalouden valumavedet tai muut ympäristön epäpuhtaudet ovat yleisiä järvien sameutta aiheuttavia ympäristöhäiriöitä, jotka voivat vaikuttaa vesieläinten näkökenttään sekä niiden selviytymiseen elinympäristössään. 

Ympäristön sameuden vaikutusta eläimiin voidaan tutkia sammakoiden avulla

Jyväskylän yliopiston tutkijat kohdistivat katseensa omalaatuiseen lajiin, neotrooppisiin myrkkysammakoihin, tutkiakseen pitkäkestoisen sameuden vaikutuksia eläinten käyttäytymiseen. Vaikka myrkkysammakot eivät ehkä ole ensimmäinen mieleen tuleva eläinlaji, kun halutaan ymmärtää häiriöiden vaikutusta vesieläinten näkökykyyn, näiden sammakoiden ainutlaatuinen elämänhistoria tekee niistä täydellisiä ehdokkaita tutkittaessa sameuden vaikutuksia eri kehitysvaiheiden aikana. Myrkkysammakon poikaset kasvavat pienissä kasvillisuuteen muodostuvissa vesilammikoissa (kuten ananaskasvin lehtihankoihin kertyvään veteen), jotka toimivat yksilöiden kasvupaikkoina niiden muodonvaihdokseen asti. 

- Näitä pieniä vesialtaita voidaan helposti käyttää suurempien ympäristöjen, kuten järvien, luonnollisina simulaatioina, sillä niiden pienen koon vuoksi niitä on helppo mitata ja niiden sameus vaihtelee huomattavasti, kertoo Chloe Fouilloux Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.  

Luonnollisessa ympäristössä altaiden vesi voi vaihdella juomaveden kirkkaudesta viinin tummuuteen. Nämä ympäristöt voivat täten toimia areenoina, joilla voidaan testata kasvatusolosuhteet vaikutuksia eläimen kykyyn reagoida riskeihin. 

Näkyvyydellä on merkitystä  

Lehtihankojen sisällä voi yllättäen olla paljon elämää selkärangattomista eläimistä sammakkoeläinten nuijapäihin. Tämän monilajisen vertailun tavoitteena oli mitata, kuinka sameus vaikuttaa yksilön kykyyn reagoida saalistajien näkövihjeisiin uusissa olosuhteissa. Tutkijat havaitsivat, että kirkkaissa ympäristöissä kehittyvät myrkkysammakon nuijapäät pystyvät visuaalisesti erottamaan erityyppiset saalistajat toisistaan ja reagoimaan erotteluidensa mukaisesti. Sitä vastoin sameassa ympäristössä kehittyneet sammakot reagoivat heikommin saalistajien visuaalisiin vihjeisiin. 

- Nuijapäiden reaktiot havainnollistavat, miten saalistajien ja saaliseläinten vuorovaikutussuhteet voivat muuttua dynaamisissa valoympäristöissä, ja niillä on tärkeitä vaikutuksia eläinten visuaaliseen muovautuvuuteen ympäristön muutosten seurauksena, selventää Bibiana Rojas, joka johtaa hanketta ja työskentelee tällä hetkellä Konrad Lorenzin etologian instituutissa Wienissä. 

Tutkijat uskovat, että heidän havaintonsa voivat toimia hyödyllisenä mallina, jonka avulla voidaan ymmärtää eläinten reaktioita elinympäristön häiriöihin ja sitä, miten yhteisöt voivat muuttua, kun näköaistinsa mukaan ohjautuvat eläimet joutuvat haasteellisiin tilanteisiin.   

Haluatko tietää lisää? Lue artikkeli “Visual environment of rearing sites affects larval response to perceived risk” aikakausijulkaisusta Journal of Experimental Biology: https://doi.org/10.1242/jeb.245822 

Lisätietoja 

• Chloe Fouilloux, University of Jyväskylä, chloe.a.fouilloux@jyu.fi, puh. +358 41 725 7825
• Bibiana Rojas, University of Jyväskylä/Konrad Lorenz Institute of Ethology, University of Veterinary Medicine, Vienna,  bibiana.rojas@vetmeduni.ac.at, puh. +43 12 507 77501