Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen on käynnistynyt Suomessa

Aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää. Tästä syystä useissa maissa on otettu käyttöön elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen eli Donation After Circulatory Determination of Death (DCDD) -toiminta.

Suomessa toimintaa on valmisteltu vuodesta 2019. Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) on ollut mukana DCDD-toiminnassa syksystä 2021: henkilökunnan koulutus aloitettiin kesän 2021 aikana, ja koulutusta sekä tietoisuuden lisäämistä jatketaan edelleen. DCDD-toiminnassa keskitytään aluksi munuaisten luovutuksiin. Menetelmään on ottanut myönteisen kannan muun muassa valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE.

– Mahdollinen DCDD-elinluovuttaja on potilas, joka on saanut vaikean palautumattoman aivovaurion, mutta tilan ei odoteta johtavan aivokuolemaan. Tällaisessa tilanteessa potilas ei ole enää tehohoidon keinoin pelastettavissa ja suunnitellaan siirtymistä saattohoitoon. Päätös aktiivisesta hoidosta luopumisesta tehdään usean lääketieteen erikoisalan yhteistyönä, kertoo Taysin elinluovutustoiminnasta vastaava lääkäri, tehohoidon erikoislääkäri Jaakko Långsjö.

Pienikin lisäys elinluovutusten määrässä on merkityksellinen. Mitä enemmän luovuttajia on, sitä enemmän siirtoja voidaan tehdä. Esimerkiksi munuaissiirtoa odottaa tällä hetkellä valtakunnallisesti 450 henkilöä ja dialyysihoidoissa on yli 2000 henkilöä. Kaikille elinsiirto ei ehdi ajoissa ja osa elinsiirtoa odottavista menehtyy siirtojonoon.

– Päätökset hoidosta luopumisesta ja elinluovutuksen mahdollisuudesta ovat toisistaan riippumattomia päätöksiä. Elinluovutus ei ole koskaan hoidosta luopumisen syy. Elinsiirtokirurgit, jotka päättävät soveltuuko henkilö elinluovuttajaksi, eivät osallistu potilaan hoitoon tai päätöksentekoon tehohoidosta luopumisesta, Långsjö korostaa.

– Taysissa mahdollisia DCDD-elinluovuttajia on arviolta kuudesta kahdeksaan luovuttajaa vuodessa. Aivokuolleita luovuttajia Taysissa on 19–25 vuosittain, kertoo Taysin vastaava elinluovutuskoordinaattori Maria Viitala.

DCDD-toiminta ei nopeuta potilaan kuolemaa, eikä aiheuta kärsimystä potilaalle. Halutessaan läheiset saavat olla läsnä hoidosta luopumisesta aina luovutusleikkaukseen asti. Hoidosta luopuminen ja siirtyminen saattohoitoon tapahtuu normaalin tehohoitokäytännön mukaan.

– Koulutamme henkilökuntaamme jatkuvasti myös siihen, miten kohdata läheiset ammattitaitoisesti ja empaattisesti. Läheiset saavat olla läsnä potilaan luona koko hoidosta luopumisen ajan, ja heille järjestetään tukea myös kuoleman toteamisen jälkeen. Läheisiä varten teho-osastolla on oma hoitaja, joka jää heidän luokseen, kun vainaja siirretään leikkaussaliin. Jos läheiset haluavat, voi paikalla olla myös sairaalapastori, Viitala kertoo.

Taysin lisäksi Suomessa on 20 muuta elinluovutussairaalaa. Kaikki Suomen elinsiirtoleikkaukset tehdään Helsingissä Meilahden sairaalassa tai Uudessa Lastensairaalassa. Elinirrotusleikkaukset tehdään elinluovutussairaaloissa yhteistyössä HUSin elinsiirtotiimin sekä luovutussairaalan henkilökunnan kanssa.