EMBARGO 30.4.2021 klo 9.00 Tutkimus: Itseohjautuvuus lisää työn imua, vähentää stressiä ja nopeuttaa palautumista

Hyvän työelämän resepti vai laiskaa johtamista ja heitteillejättöä? Itseohjautuvuudesta puhutaan kiihkeästi puolesta ja vastaan, mutta tutkimustietoa sen vaikutuksista on ollut toistaiseksi niukasti.

30. huhtikuuta esiteltävä tuore tutkimusraportti korjaa tilannetta. Psykologian dosentti Frank Martelan vetämä, Työsuojelurahaston ja Aalto-yliopiston yhteinen hanke pureutui itseohjautuvuuden hyvinvointivaikutuksiin haastattelemalla 2 000 työssäkäyvää suomalaista paneelikeskusteluissa ja puhelimitse. Haastateltavat valittiin mahdollisimman kattavasti niin, että vastaajia oli kaikilta toimialoilta ja sektoreilta sekä kaikista ikä- ja koulutustaustaisista ryhmistä.

Kysymykset koskivat työolosuhteita ja työtä koskevia tunteita. Aineiston keräsi Feelback Oy.

”Tutkimus osoittaa selkeästi, että vahvempi kokemus itseohjautuvuudesta on yhteydessä suurempaan työn imuun ja alhaisempaan työuupumukseen. Itseohjautuvuutta kokevat työntekijät tuntevat myös palautuvansa paremmin ja kokevat vähemmän stressiä”, Martela sanoo.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja työhyvinvoinnin asiantuntija Jari Hakanen korostaa tutkimusaineiston laajuutta.

”Merkittävää tutkimuksessa on se, että mukana oli monenlaisissa työpaikoissa ja eri aloilla töitä tekeviä ihmisiä. Mitä hierarkkisemmin työ on organisoitu, sitä heikompaa työn imu on. Hierarkkisuus ennustaa myös työuupumusoireita.”

Vastaajista 400 osallistui jatkotutkimukseen neljä kuukautta myöhemmin. Myös silloin yhteys itseohjautuvuuden ja työn imun välillä oli pikemminkin myönteinen kuin kielteinen.

Etätyö ei lisännyt työuupumusta – tylsistymistä kylläkin

Tutkimuksen mukaan itseohjautuvuus on vahvempaa pienissä kuin suurissa organisaatioissa. Organisaatioiden sisällä korkeammassa asemassa olevat, enemmän palkkaa saavat ja korkeammin koulutetut työntekijät kokivat enemmän itseohjautuvuutta.

Martela kertoo, että hieman yllättäen nuorimmat työntekijät kokivat hieman enemmän itseohjautuvuutta kuin vanhimmat, kun taas keski-ikäiset kokivat sitä vähiten. Erot eivät kuitenkaan olleet kovin selviä eri ikäryhmien välillä, eikä tutkimuksesta löytynyt syytä ryhmien välisille eroille.

Itseohjautuvuus määriteltiin tutkimuksessa tarkoittamaan työntekijän kokemusta siitä, kuinka paljon hänellä on valtaa tehdä omaa työntekoaan koskevia päätöksiä. Vahva itseohjautuvuus tarkoittaa, että työntekijä pystyy itsenäisesti päättämään, miten työtään tekee, miten tekemisiään priorisoi ja miten tavoitteensa asettaa.

”Uskon, että koronan aikainen etätyö on pakostikin lisännyt itseohjautuvuutta ja esihenkilöt ovat joutuneet antamaan tilaa alaistensa itseohjautuvuudelle. Autonomian kannalta tämä on hyvä asia”, Martela kertoo.

Hakanen on tutkinut koronaepidemian aikaisia työoloja myös ”Miten Suomi voi?” -tutkimushankkeessa, ja sen tulokset ovat samansuuntaisia.

”Työuupumus ei ole lisääntynyt etätyöntekijöillä, mutta työssä tylsistyminen sen sijaan on. Etätöitä tehdään samalla välineellä samalla paikassa, ja maailma tuntuu supistuvan. Itseohjautuvuus on tärkeää, mutta tarvitaan myös yhteisön tukea ja sen vahvistamista – välittäviä rakenteita ja yhteydenpidon muotoja. Se voi vaikuttaa työntekijän sitoutumiseen.”

Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin syyskuussa 2020 ja toinen vaihe tammikuussa 2021.

Tutkimuksen julkistus on 30. huhtikuuta klo 9.00. Tapahtumasta löytyy lisää tietoa osoitteessa https://www.aalto.fi/fi/tapahtumat/tulosten-julkaisu-pe-304-klo-9-onko-itseohjautuvuus-tyohyvinvoinnin-vai-pahoinvoinnin