Espoon lintuvedet ovat koti 14 uhanalaiselle kosteikkolintulajille ja paratiisi viitasammakoille

Lintuvesien tila on muuttunut Suomessa nopeasti, mikä on pienentänyt ja heikentänyt monien aiemmin runsaiden lintulajien määrää. Vuonna 1984 alkaneen seurannan aikana on Espoossa havaittu 37 vesi- ja ranta-alueilla viihtyvää lintulajia. Lintuvesien tilan muutoksen aiheuttamista vaikutuksista kosteikkolintuihin kertoo uhanalaisten lajien määrän nopea kasvaminen 2000-luvun aikana. Vuonna 2000 vain kolme lintulajeista oli uhanalaisia ja kaksi silmälläpidettäviä. Vuonna 2010 uhanalaisia lajeja oli jo seitsemän. Viimeisen seurannan aikana vuonna 2015 uhanalaisia lajeja tunnistettiin 14 ja silmälläpidettäviä kolme.  

”Espoon lintukosteikkojen uhkana on ensisijaisesti ympäröivien alueiden rakentaminen ja muu maankäyttö,” kertoo Kalevi Hiironniemi Espoon ympäristökeskuksesta. ”Myös umpeenkasvu on heikentänyt lintuvesien tilaa esimerkiksi Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Myönteisenä esimerkkinä on Laajalahden kansainvälisesti arvokas lintuvesi, jossa rantaniittyjen kunnostus- ja hoitotoimet ovat saaneet pesimälinnuston uuteen kukoistukseen ja suuret muuttolintuparvet palaamaan lahdelle.”

Suurin osa uhanalaisista kosteikkolintulajeista pesii Laajalahdella ja Finnoossa

Uhanalaisista linnuista monet pesivät ainoastaan Espoon parhailla lintuvesillä, tai niiden kannasta huomattava osa pesii Espoossa. Neljästätoista uhanalaisesta lintulajista kymmenen pesii Laajalahdella ja Finnoossa.

”Suomen kosteikkolinnusto on ajautunut monilla alueilla ahdinkoon ja tämän vuoksi Espoon hyvin säilyneiden lintuvesien merkitys korostuu useiden harvinaisten lintujen turvapaikkoina ja kaupunkiluonnon rikastuttajina”, Hiironniemi kertoo. ”Uhanalaiset punasotka, mustakurkku-uikku, liejukana ja nokikana ovat menestyneet Espoossa selvästi muuta maata paremmin, joskin täälläkin niiden pesintä on keskittynyt parhaimmille kohteille.”

Punasotka pesii Finnoo-Kaitalahden lisäksi vain Espoonlahdella. Se viihtyy Finnoonlahdella ja sen läheisillä merenlahdilla, joista punasotkaemot kuljettavat poikasensa kasvamaan Finnoonlahden lintualtaalle. Liejukanalle Finnoonlahden allas on Suomen tärkein pesimäpaikka, ja nokikana on muusta Suomesta poiketen Espoossa runsastunut ja pesivien parien määrä on kaksinkertaistunut. Nokikanan tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta. Yhä suurempi osa Suomen nokikanoista elää Finnoon altaalla, ja ne ovat vähentyneet runsaasti aikaisempien vuosien määristä myös Espoossa.

Mustakurkku-uikku pesii ainoastaan Finnoon altaalla. Syyt sen uhanalaistumiselle ovat ehkä pesimä-, talvehtimis- ja muuttoalueilla tapahtuneet ympäristömuutokset sekä kilpailu ravinnosta muiden lajien kanssa.

Finnoonlahdella ja Laajalahdella pesivät myös naurulokit. Laajalahti on haapanoiden tärkein pesimäpaikka, ja siellä sinnittelevät myös heinätavi ja punajalkaviklo. Rastaskerttusia on tavattu Finnoonlahdella joka vuosi, mutta ne viihtyvät myös Iso-Huopalahdella, Kaitalahdella ja Espoonlahdella. Finnoonlahdella ja Kaitalahden alueella on myös pieni tukkasotkakanta.

Taivaanvuohi on pesinyt Espoon lintuvesillä varmemmin kuin yksikään muu lintuvesillä havaittu uhanalainen laji. Taivaanvuohen tärkein pesimäpaikka on Matalajärvi, jota lajille sopivat rantaluhdat reunustavat lähes kauttaaltaan. Viiksitimaleiden on havaittu pesivän Iso-Huopalahdella, mutta se on säännöllinen vieras Laajalahdella pesimäajan ulkopuolella.

Pussitiaisen pesä on löydetty vuonna 2015 Espoonlahdelta ja Iso-Huopalahdelta, ja pajusirkku pesii Espoossa kaikilla sopivilla kosteikoilla - joskin useimmilla paikoilla niitä on vain muutama pari. Espoon lintuvesillä viihtyy myös kolme silmälläpidettävää lintulajia: keltavästäräkki, silkkiuikku ja punavarpunen.

Espoon lintuvedet paljastuivat viitasammakoiden paratiiseiksi

Espoon ympäristökeskus on seurannut Espoon rehevimpien merenlahtien ja järvien pesimälinnustoa vuodesta 1984 lähtien. Seuranta on toteutettu viisi kertaa Espoon parhaimmiksi tunnetuilla lintuvesillä, joita ovat Espoonlahti, Laajalahti, Matalajärvi, Finnoonlahti, Kaitalahti, Iso-Huopalahti ja Espoon Pitkäjärvi.

Viimeisimmän seurannan kanssa samaan aikaan selvitettiin myös ensimmäistä kertaa linnustoltaan vaatimattomampien kosteikkoalueiden linnustoapaikallisesti arvokkailla lintuvesillä Nupurinjärvellä, Heinäslammella, Bodominjärvellä, Gunnarsvikenillä ja Smedsvikenillä sekä pitkälle umpeenkasvaneessa Luukinjärven pohjoispäässä. Näiltä lintuvesiltä löydettiin 550 lintuparia, joista 170 oli kosteikkolajien pareja. Kosteikkolinnuista sinisorsa, tavi ja telkkä olivat havaituista linnuista yleisimmät, mutta lintuvesillä havaittiin myös kurkia, laulujoutsenia ja kaulushaikaroita. Samalla tutkittiin myös kaikkien 12 kosteikkoalueen viitasammakkotilanne - yllättävästi kaikilta seuratuilta lintuvesiltä löytyi EU-direktiivin suojelemia viitasammakoita.

”Seurantojen suurin yllätys oli Espoon lintuvesien paljastuminen viitasammakoiden paratiisiksi”, kertoo Hiironniemi. ”Viitasammakoita tavattiin kaikilla 12 kosteikolla, joissa niitä tutkittiin. Lisäksi sammakoiden määrät olivat monin paikoin huomattavan suuria. Hyviä viitasammakkopaikkoja Espoossa ovat Espoon Pitkäjärvi, Matalajärvi, Heinäslampi, Luukinjärven pohjoispää sekä Bodomin Gunnarsviken ja Smedsviken.”