Estrogeenitablettihoito on hyväksi vaikeasti hikoilevan vaihdevuosi-ikäisen naisen verisuonille, mutta lievästi oireileville siitä voi olla haittaa

Keskimäärin kolme neljäsosaa vaihdevuosi-ikäisistä naisista kärsii hikoiluoireista, ja jopa puolet heistä kokee oireensa sietämättömiksi. Estrogeeni on tehokkain hoito vaihdevuosioireisiin; sitä käytti vuonna 2008 yli 350 000 suomalaista naista.

Hormonihoidon vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Tutkimuksissa, joissa naiset olivat itse alun perin päättäneet aloittaa hormonihoidon lieventääkseen vaihdevuosioireitaan, hormonihoito selvästi suojasi sydän- ja verisuonisairauksilta. Sen sijaan tutkimuksissa, joihin otettiin mukaan naisia, joilla pääsääntöisesti esiintyi vain vähän tai ei lainkaan hikoiluoireita, hormonihoito ei suojannut sydänterveyttä, vaan saattoi jopa vaarantaa sitä hoidon alkuvaiheessa. Tämä ristiriidan yksi selitys voi olla se, että hikoiluoire sinänsä vaikuttaa sydämen ja verisuonten toimintaan ja hormonihoidon käyttäjät edellä mainituissa tutkimuksissa ovat tässä suhteessa erilaiset; tätä asiaa ei ole kuitenkaan tutkittu.
” Asia on hyvin tärkeä, sillä sydän- ja verisuonisairaudet ovat naisten yleisin kuolinsyy”, sanoo aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt LL Pauliina Tuomikoski.

Tuomikoski selvitti tutkimuksessaan vaihdevuosien hikoiluoireen yhteyttä verisuoniston terveyteen. Tutkimukseen osallistui 150 tervettä, vastikään vaihdevuosiin tullutta naista, joilla oli eriasteisia hikoiluoireita. Naisten verisuonten jäykkyys ja laajenemiskyky sekä koko vuorokaudenaikainen keskimääräinen verenpaine mitattiin ja lisäksi määritettiin verinäytteistä useita sydän- ja verisuonisairauksien riskiä kuvaavia merkkiaineita, kuten kolesteroli ja muita rasva-aineita. Tämän jälkeen naisia hoidettiin estrogeenilla kuuden kuukauden ajan ja tutkittiin, vaikuttaako hormonihoito eri lailla oireellisilla ja oireettomilla naisilla edellä mainittuihin sydänterveyttä mittaaviin tekijöihin.

Niillä naisilla, joilla esiintyi voimakkaita hikoiluoireita, verisuonten laajentumiskyky oli suurempi kuin täysin oireettomilla naisilla. Tätä voidaan pitää sydänterveyden kannalta edullisena ominaisuutena. Yölliset voimakkaat hikoiluoireet nostivat hetkellisesti verenpainetta ja pulssia, mutta koko vuorokauden ajalta mitattuna ei verenpaineessa tai pulssitasossa ollut eroa oireettomien naisten ja niiden naisten välillä, joilla esiintyi lieviä, keskivaikeita tai voimakkaita hikoiluoireita. Hikoiluoire ei vaikuttanut veren kolesterolipitoisuuksiin tai muihin merkkiaineisiin.

Hormonihoitotutkimuksessa naiset jaettiin kahteen ryhmään: niihin joilla oli siedettäviä hikoiluoireita – ja jotka siis eivät todennäköisesti aloittaisi hormonihoitoa normaalitilanteessa – ja niihin, joilla oireet olivat haittaavia ja jotka todennäköisesti aloittaisivat hormonihoidon. Osallistujat saivat kuuden kuukauden ajan estrogeeniä eri muodoissa (ihogeeli, suun kautta otettava estrogeeni- tai estrogeeni-keltarauhashormonitabletti), tai lumelääkettä.

Hikoilemattomilla naisilla suun kautta annettu estrogeeni vähensi verisuonten laajenemiskykyä ja aiheutti verenpaineen nousutaipumuksen verrattuna hikoileviin naisiin. Sen sijaan estrogeenigeeli ei aiheuttanut epäedullisia verisuonivaikutuksia. Hikoiluoire ei vaikuttanut estrogeenihoidon aiheuttamiin hyödyllisiin muutoksiin sydän- ja verisuonisairauksien merkkiaineissa.

”Tutkimus osoitti ensiksikin, että vaihdevuosiin liittyvä hikoilu ei itsessään lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vaan päinvastoin; se kertoo hyvin laajenevasta verisuonistosta. Toiseksi havaittiin, että estrogeenitablettihoito vähentää verisuonten laajentumiskykyä ja nostaa verenpainetta, mutta vain niillä naisilla, joiden oireet ovat niin vähäisiä että he todennäköisesti eivät oma-aloitteisesti aloittaisi hormonihoitoa. Kolmas tärkeä havainto oli se, että estrogeenigeelihoito ei aiheuta verisuonihaittoja niillä, jotka todella tarvitsevat hormonihoitoa hikoilun vuoksi eikä niillä, jotka saattavat käyttää estrogeenia muun syyn, kuten luusuojauksen, vuoksi”, Tuomikoski summaa tutkimuksensa tuloksia.
”Nämä tulokset osoittavat, että hikoilevan vaihdevuosi-ikäisen naisen estrogeenihoito sittenkin suojannee sydäntä ja verisuonia.”

LL Pauliina Tuomikoski väittelee 31.3.2010 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Postmenopausal hot flushes, vascular health and hormone therapy" (Vaihdevuosien hikoiluoire, verisuoniterveys ja hormonihoito). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Naistenklinikka, Seth Wichmann -auditorio, Haartmaninkatu 2.

Väittelijän yhteystiedot:
Sähköposti: pauliina.tuomikoski@helsinki.fi