Haussa piano hoivakotiin soittotaitoisille

Mikkelissä avattiin kevään lopulla kulttuuri ja taide -teemainen Attendo Marsalkanhovin hoivakoti, jonne ensimmäiset ikäihmiset ovat jo asettuneet ja uusia muuttajia tulee koko ajan. Sekä kuudenteen kerrokseen sijoitetun saunaosaston ikkunoista että kattoterassilta voi ihailla sinistä Saimaata. Sisätilojen seinäpinnat ja sisustus on suunniteltu taideteeman mukaan. Pelkkään visuaalisuuteen teema ei jää, vaan kulttuuria ja taidetta nivotaan arkeen.

- Eilen täällä esiintyi Duo Saarinen. Rouva soitti viulua ja lauloi, mies kontrabassoa ja kitaraa. Kolme varttia konsertti kesti ja oli todella hyvä laadullisesti. Käymässä ollut ammattimuusikkoveljenikin sanoi samaa, kertoo Lauri Ollila.

Ollila muutti Marsalkanhoviin juhannusviikon alussa ja viipyy kesän. Musiikki on ollut tärkeä osa elämää lapsuudesta saakka. Koko lapsuuden perhe musisoi ja sisarussarjasta tuli ammattimuusikkokin. Lapsuudessa ja nuoruudessa kuorolaulu oli Lauri Ollilalle pääjuttu. Hän lauloi Kotkan Lyseon Kuoropojissa. Musiikin lahja on siirtynyt myös Ollilan omille lapsille ja näiden lapsille. Suvun yhteinen soitin on piano ja toiset tärkeät instrumentit ovat harmonikka ja rummut.

Tarjoukset Ullalle

Piano olisi nyt haussa Attendo Marsalkanhoviin.

- Olen miettinyt heti hoivakodin avaamisesta lähtien pianon hankkimista, mutta vielä en ole ehtinyt. Nyt se on tänne hoivakotiin saatava, jotta soittotaitoiset pääsisivät soittamaan, sanoo hoivakodin johtaja Ulla Yli-Karro.

Yli-Karro pohtii, että sähköpiano voisi olla logistisesti paras ratkaisu, sillä instrumenttia olisi helppo kuljettaa kerrosten välillä. Toisaalta aitokin piano käy, jos Mikkelistä tai lähiseudulta sellaisen saisi ostettua käytettynä.

- Minuun saa reilusti ottaa yhteyttä ja tehdä tarjouksen. Soittimella olisi meillä hyvä tulevaisuus. Se ilahduttaisi paitsi soittajaa, myös muita kuulijoita meillä, sanoo Yli-Karro.

Harmonikan soitosta piti luopua

Lauri Ollila on soittanut pianoa vuodesta 1971 lähtien. Piano hankittiin alun perin lapsia varten, mutta isäkin innostui soittamisesta ja kävi ottamassa oppia Kansalaisopiston musiikinopettajalta etenkin vaikeimpien sointujen osalta. Varsinaista suosikkikappaletta Ollilalla ei ole, mutta mieluisana on mieleen jäänyt kansanlauluvihkon 100 kansanlaulua.

- Tykkään kaikenlaisesta musiikista, mutta kyllä se on kauniin kuuloista, kun tyttärentytär soittaa Für Elisen, tunnelmoi Lauri.

Harmonikkaa pian 88-vuotias Ollila ei ole pystynyt itse enää pariin vuoteen soittamaan.

- 12-kiloinen harmonikka on liian painava polville ja käsille ja reumaakin on eli ihan aamusta en pianoa pysty soittamaan, muina aikoina kyllä.