Helsingin yliopisto

Hedelmöityshoidot eivät lisää kromosomihäiriöitä istukan tai sikiön soluissa

Jaa

Äsken julkaistu kansainvälinen tutkimus osoittaa, että – toisin kuin eläinkokeiden perusteella on epäilty – hedelmöityshoidot eivät aiheuta pysyviä kromosomimuutoksia sikiön soluissa sen enempää kuin mitä syntyy myös luonnollisessa hedelmöityksessä.

Helsingin yliopiston ja HUSin tutkijat ovat osallistuneet kansainväliseen yhteistyöhön, jossa kartoitettiin hedelmöityshoitojen aiheuttamia kromosomimuutoksia ja mahdollisia vaikutuksia lasten terveyteen.

Hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneissa varhaisissa alkioissa on aiempien tutkimusten perusteella runsaasti kromosomien mosaikismia: vaihtelevia kromosomimääriä sekä osien kahdentumista tai häviämistä. Kromosomien epävakauden on arveltu laskevan alkionsiirron onnistumisprosenttia ja vaikuttavan näin merkittävästi hedelmöityshoitojen onnistumiseen.

Lisäksi kromosomihäiriöt ovat herättäneet huolta niiden mahdollisista vaikutuksista hoidoilla alkunsa saaneiden lasten terveyteen.

Tutkimus koskee koko ajan kasvavaa ja kooltaan merkittävää osaa väestöstä: vuoden 1978 ensimmäisen koeputkihedelmöityksen jälkeen hoitojen avulla on arvioitu syntyneen jo yli 7 miljoonaa lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Suomessa vuonna 2016 syntyneistä lapsista 5,4 prosenttia on saanut alkunsa koeputkihedelmöityksellä.

Tutkimuksessa vertailtiin 49 hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneen ja 62 luonnollisesti hedelmöittyneen vastasyntyneen veren sekä istukan DNA:ta. Myös lasten vanhempien verinäytteiden DNA tutkittiin, jotta pystyttiin erottamaan uudet muutokset vanhemmilta perityistä muutoksista. Hedelmöityshoidoissa käytettyjä alkioita ei millään lailla tarkasteltu mahdollisten kromosomimuutosten suhteen ennen valintaa ja siirtoa kohtuun.

Tutkituista 111 istukasta kahdestatoista (10,8 %) löytyi DNA-kopiomäärissä muutoksia, jotka eivät periytyneet vanhemmilta. Näistä yhteensä 15 muutoksesta neljä oli myös vastasyntyneen veressä ja 11 ainoastaan istukassa.

Kaikkiaan kolmesta hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneesta istukasta löytyi kromosomimuutos, joista kahdessa tapauksessa häiriö löytyi myös vastasyntyneen verestä. Viitteitä hoidoissa käytettyjen menetelmien vaikutuksista kromosomimuutoksiin – oliko koeputkihedelmöityksessä käytetty mikroinjektiota, tuoretta tai pakastettua alkiota – ei tutkimuksessa löytynyt.

Luonnollisesti hedelmöittyneiden raskauksien istukoista yhdeksästä löytyi kromosomimuutoksia, joista kaksi löytyi myös lapsen verestä.

Kun tarkasteltiin vain syntymäpainoltaan keskivertoja lapsia, oli kromosomimuutosten määrä hedelmöityshoitoryhmässä 3/48 (6.3 %, kaikki löydetyt muutokset olivat tässä keskipainoisten ryhmässä) ja luonnollisesti hedelmöittyneissä 6/50 (12 %).

– Tutkimuksen mukaan hedelmöityshoidot eivät lisää kromosomimuutosten määrää istukan tai vastasyntyneen soluissa. Hedelmöityshoidoissa havaittu varhaisen blastokystivaiheen runsas kromosomaalinen mosaikismi häviää myöhemmissä kehitysvaiheissa ennen syntymää ja alkioista osan kehitys keskeytyy jo varhain, toteaa tutkimuksessa mukana ollut dosentti Nina Kaminen-Ahola Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksessa eri puolilta genomia löydetyt muutokset vaikuttavat satunnaisilta ja harvinaisilta, eikä niillä huomattu olevan vaikutusta istukan toimintaan tai sikiön kehitykseen.

Työssä on mukana suomalaisia epiART- ja epiFASD-tutkimuksiin osallistuneita perheitä.

Tutkimus on julkaistu Nature Medicine -tiedelehdessä.

 

Lisätietoja:

Professori Andres Salumets, Tarton yliopisto, Viro, ja Helsingin yliopisto
Sähköposti: Andres.Salumets@ut.ee


Dosentti Nina Kaminen-Ahola, Helsingin yliopisto
(epiART – ja epiFASD tutkimukset)
Puh. 050 4482768
Sähköposti: nina.kaminen@helsinki.fi 
Tutkimusryhmän kotisivut

 

Viite: 

In vitro fertilization does not increase the incidence of de novo copy number alterations in fetal and placental lineages.

Zamani Esteki M, Viltrop T, Tšuiko O, Tiirats A, Koel M, Nõukas M, Žilina O, Teearu K, Marjonen H, Kahila H, Meekels J, Söderström-Anttila V, Suikkari AM, Tiitinen A, Mägi R, Kõks S, Kaminen-Ahola N, Kurg A, Voet T, Vermeesch JR, Salumets A. Nat Med. 2019, 25(11):1699-1705. https://doi.org/10.1038/s41591-019-0620-2 

*********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi  050 406 2043

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Se on toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme