Juha Kauppisen Heräämisiä-kirjassa punoutuvat yhteen luonnonsuojeluliikkeen historia ja kirjoittajan oma kasvu luonnonystäväksi

Samantyyppisillä väitteillä on vuosikymmenestä toiseen pyritty estämään ja vähättelemään luonnon suojelua. Vaatimukset on aina yritetty saada näyttämään mahdottomilta ja/tai typeriltä. Ja silti muutoksia on saatu aikaan, kun on ollut ihmisiä, jotka ovat valmiita hyppäämään jyrän alle.

Juha Kauppinen on kirjaansa varten haastatellut noin kahdeksaakymmentä ihmistä Eeva Kilvestä Pentti Linkolaan ja Pekka Saurista Iiro Viinaseen.

Kauppinen on työurallaan luonnosta kirjoittavana toimittajana nähnyt luonnonsuojelun nousun marginaalista planeetan kokoiseksi asiaksi. Samalla hänen oma suhteensa ympäristöliikkeeseen on ollut monimutkainen. Kirjassa hän pohtii, miksi hänelle on tullut tärkeäksi korostaa olevansa jotakin muuta kuin luonnonsuojelija.

Luonnon tuhoutuminen jatkuu ja edessä ovat samat kysymykset kuin ennenkin, mutta aiempaa polttavampina. Mitä nyt pitäisi tehdä? Ovatko muutokset mahdollisia vallitsevan järjestelmän sisällä? Ovatko suurimmat heräämiset vasta edessäpäin?

***

Juha Kauppinen (s. 1975) on kirjoittanut luonnosta ja ympäristöstä ammatikseen 20 vuotta. Hän on saanut kirjailijana Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja toimittajana Bonnierin Suuren journalistipalkinnon. Kauppisen edellinen kirja, Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisesta, julkaistiin 2019.

*** 

"Marraskuussa 2019 istuin Varpaisjärven Nesteen parkkiksella räntäsateessa. Olin palaamassa Monimuotoisuus-kirjan esiintymiskeikoilta pohjoisesta. Surffailin radiokanavilla, ja tajusin yhtäkkiä: kaikki mainokset valtavirtaisilla kanavilla oli ympäristöaiheisia:
”liity mukaan ja elä hiilineutraalia elämää”, ”näin et kuormita ilmastoa”, ”ajattele miten hienoa olisi, jos miljonäärit ostais arvokkaimpia luontokohteita. Että näin on kymppejä lahjoittamalla syntynyt jo suojelualueet Lappiin ja Tasmaniaan”.

Tällaisia mainoksia, peräkkäin, tasaisena virtana, kaikkein valtavirtaisimmilla radiokanavilla.

Sitten vielä Pyhimys lauloi, että ”olet kuin pitkospuut yli suon”!

Silloin se iski: jos teen sen luonnonsuojelukirjan, johon olen hakenut apurahaa, se onkin oikeasti valtavirtakirja. Ja muutaman päivän päästä sain apurahapäätöksen, ja nyt olen tehnyt sen kirjan, Heräämisiä.

Eli kun ympäristöasiat, huoli ilmastonmuutoksesta, hakkuista yms., ovat nyt valtavirtaa, minun tarinani on se, että olen nähnyt näiden asioiden kasvun marginaalista valtavirtaan. Tavallaan kuuntelin demolta jo 20 vuotta sitten sitä bändiä, mitä kaikki kuuntelee nyt!

Mutta toisaalta minun suhteessani luonnonsuojeluun on vielä se twisti, että olen sanonut monissa haastatteluissa nimenomaan, että en ole luonnonsuojelija. Olen luonnonystävä. Kirjan kirjoittamisen yksi tärkeistä pontimista oli kysymys: mistä se johtuu, että minun pitää aina todistella, että en ole luonnonsuojelija?

Kirjaa tehdessäni löysin tähän vastauksia sekä henkilöhistoriastani että yhteiskunnasta, ja nämä kaksi ristesivät mielestäni mielenkiintoisella tavalla.

Kirjani on joka tapauksessa osin myös kunnianosoitus ihmisille, jotka ovat omistaneet elämänsä luonnonsuojelulle jo silloin, kun se oli marginaalia. Haluan antaa luonnonsuojelun pioneereille sen kunnian, joka heille kuuluu, koska ne tajusivat nämä asiat jo silloin, kun valtavirta ei tajunnut, vaan hylki heitä."