Kaapelikela työntekijän päälle: Maanrakennusyrityksen toimitusjohtaja syyllistyi työturvallisuusrikokseen

Käräjäoikeuden käsiteltävänä oli toukokuussa 2018 pirkanmaalaisella kaapelointityömaalla sattunut työtapaturma. Työntekijä oli tekemässä kaapelointityötä siten, että puuvalmisteista ja noin 800 kilon painavaa kaapelikelaa nostettiin kaivinkoneeseen asennetun nostoapuvälineen (viputarrain) avulla maasta ylös ja kaapelia vedettiin käsivoimin kelalta ulos. Kaapelikelaa kannatellut viputarrain on toiminnaltaan sellainen, että teräsketju työnnetään kaapelikelan keskellä olevasta reiästä läpi ja kaapelikelaa nostettaessa kaapelikela jää teräsketjun päässä olevan lattateräksen varaan roikkumaan.

Työntekijä oli ollut 5-6 metrin päässä, kun kaapelikelaa nostettiin. Kaapelikelan nostotyön yhteydessä kaapelikelan teräsvahvisteinen akselireiän alue rikkoutui. Kaapelikela putosi maahan ja pyöri työntekijän päälle aiheuttaen hänelle vammoja.

Käräjäoikeus totesi maanrakennusyrityksen toimitusjohtajan rikkoneen työturvallisuusmääräyksiä laiminlyömällä antaa työntekijöille riittävää opetusta
ja ohjausta, koska työntekijöille ei ollut annettu oikeanlaisia ohjeita kaapelikelan nostamisesta ja siirtämisestä sekä vaara-alueella työskentelystä.

Käräjäoikeuden viputarraimia valmistavan yhtiön edustajalta saadun selvityksen mukaan viputarraimen käyttö kelan nostamiseen ja siirtämiseen on tietyin ehdoin turvallinen tapa. Viputarraimella nostettua kelaa saa siirtää pitempääkin matkaa, jos on huolehdittu, että kela kestää nostamisen ja ettei kela tuolloin heilu paljon.

Asiassa oli riidatonta, että maanrakennusyrityksen toiminnassa kaapelikeloja joudutaan suurelta osin nostamaan ja siirtämään maasto-olosuhteissa ja olosuhteissa, joissa maasto on epätasainen. Käräjäoikeus katsoi, että kun kelaa siirretään viputarraimella nostettaessa hankalassa maastossa kaivinkonetta siirtämällä, saattaa kela heilua normaalia nostoa voimakkaammin. Tässä yhteydessä viputarraimen ja kelan metallivahvisteiseen kiinnityskohtaan sekä kelan puiseen osaan kohdistuu kelan heiluessa kovempi rasitus kuin pelkässä suoraan ylöspäin nostamisessa.

Siten kyseessä oli kiinnityskohdan ja sen puurakenteisen ympäristön mahdolliseen vaurioitumiseen liittyvä vaaratekijä, joka olisi tullut ottaa huomioon perehdytyksessä. Opetuksessa ja ohjauksessa olisi tullut painottaa kelan metallivahvisteisen keskiön kunnon ja kelan puurakenteen tarkastamista ennen kelan nostamista tai siirtämistä. Samoin olisi tullut painottaa kelan muun kunnon tarkastamista erityisesti sitä silmällä pitäen, onko siinä muita sen turvallista nostamista rajoittavia vaurioita.

Lisäksi käräjäoikeus totesi toimitusjohtajan laiminlyöneen nostotyön turvallisen suunnittelun, mm. vaara-alueen huomioimisen osalta, koska työntekijä oli ollut kaapelikelan nostotyön aikana rinteisessä maastossa alempana kuin missä nostotyö tapahtui.

Koska työmailla keloja joudutaan usein nostamaan ja siirtämään vaihtelevissa sekä pinnanmuodostukseltaan haastavissa maastoissa, olisi työnantajan pitänyt turvaetäisyyttä määritettäessä ottaa huomioon myös kelan irtoamisen mahdollisuus ja se, että kela myös matalissa nostoissa saattaa pudotessaan kaltevalle pinnalle nousta pystyyn ja vieriä kaltevaa pintaa alaspäin. Käräjäoikeus totesi, että koska työntekijän paikka turmahetkellä sijaitsi noston vaara-alueella, olisi työnantajan olisi tullut suunnitellessaan maastossa tehtävien kelanostojen turvallisuutta huomioida ja korostaa vielä pidemmän etäisyyden pitämistä kelaan sitä nostettaessa kaltevalla pinnalla.

Vaikka maanrakennusyrityksen toimitusjohtajan todettiin syyllistyneen työturvallisuusrikokseen, jätti käräjäoikeus hänet rangaistukseen tuomitsematta. Käräjäoikeus katsoi toimitusjohtajan syyllisyyttä alentavan sen, että kelan rikkoutuminen noston aikana siten, että kela putoaa viputarraimesta, on erittäin harvinaista samoin kuin sen nouseminen pudotessaan pystyyn. Lisäksi hänen syyllisyyttään alensi se, että myös viputarraimen käytölle vaihtoehtoisen nostotavan kerrottiin sisältävän turvallisuusriskejä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue korostaa, että työnantajan tulee huomioida kyseisessä työssä esiintyvien olosuhteiden aiheuttamat vaaratekijät työn suunnittelussa ja työntekijöiden opastamisessa. Maastossa tehtävässä työssä olosuhteet voivat olla hyvinkin vaativat ja tämä tulee ottaa huomioon käytettävien työvälineiden valinnassa ja muussa turvallisuussuunnittelussa.

Pirkanmaan käräjäoikeuden asia nro R 19/5360