Kainuun ELY inventoi lettosoita

Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset, perustelee luonnonsuojeluasiantuntija Pekka Halonen Kainuun ELY-keskuksesta

Lettosoiden inventointihankkeessa tavoitteena on koota laajaa arviointitietoa. Inventointi kattaa lettojen esiintymisen, tilan sekä hoito- ja ennallistamistarpeen.

”Lisäksi inventoinnin avulla saadaan lisätietoa lettokasvillisuuden, etenkin putkilokasvien ja sammaleiden, esiintymisestä ja niiden elinympäristöstä", Pekka Halonen täsmentää.

Hankkeessa on yhteistyökumppaneita ne tahot, jotka tuottavat tai tarvitsevat toiminnassaan tietoja lettoesiintymistä. Tavoitteena on lisätä avoimesti saatavissa olevaa luontokohdetietoa.

Lettojen inventointihanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus ja maastotöistä vastaa Kainuun ELY-keskus. Myös Metsähallituksen Luontopalvelut on keskeinen yhteistyötaho. Inventointi on osa ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa luonnonympäristöjen tilaa.

Letoilla ainutlaatuista suokasvillisuutta

Letot ovat suoluontotyypeistä rehevimpiä ja harvinaisimpia. Ne ovat myös tärkeä elinympäristö vaateliaalle ja monimuotoiselle lajistolle. Lettoja on erityisesti kalkkivaikutteisilla alueilla ja lähdetihkupinnoilla. Tällaisia alueita on Kainuussa niukasti, sanoo Pekka Halonen.

Letot ovat harvinaistuneet erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Niitä on hävittänyt muun muassa pellonraivaus ja maankäytön muutokset. Myös metsäojitukset ovat olleet merkittävä muutostekijä.

"Ojitukset ja muu maankäyttö leton ulkopuolella voi muuttaa ojittamattomankin suon vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista", Halonen toteaa.

Osaa Kainuun lettosoista ja suoniityistä on jossain vaiheessa laidunnettu tai niitetty karjatalouden tarpeisiin. Luonnonsuojeluasiantuntija Pekka Halosen mukaan niitto ja laidunnus ovat lisänneet suokasvillisuuden monimuotoisuutta.

”Avoimuuden lisääntyminen ja karjan aiheuttama kohtuullinen häirintä on mahdollistanut kilpailukyvyltään heikompienkin suolajien menestymisen.”

Ajantasainen tieto auttaa lettojen vaalimisessa

Kainuussa on vielä luonnontilaisia lettoja, mutta tiedot niistä ovat puutteellisia. Pekka Halosen mukaan parhaiten tunnetaan suojelualueilla olevat lettosuot. Inventoinnille on siis kysyntää. Jatkossa inventointi laajenee Paltamosta ja Puolangasta myös muihin kainuulaiskuntiin.

”Tiedon taso suojelualueiden ulkopuolisten esiintymien määrästä ja nykytilasta on riittämätön.”

Ajantasainen tieto lettojen esiintymisestä ja tilasta edistää maanomistajien mahdollisuuksia ottaa esiintymät huomioon toiminnassaan. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseen on myös keinoja, sanoo Pekka Halonen.

Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa lettoja voidaan turvata joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnontilaltaan heikentyneiden kohteiden luonnonhoito- ja ennallistamistoimenpiteillä. Laajempia kalkkivaikutteisia metsäisempiä alueita voidaan ottaa maanomistajan halutessa myös vapaaehtoiseen METSO-suojeluohjelmaan.

Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myös monet metsäsertifioinnin kriteereissä ja metsänhoitosuosituksissa mainitut suoluonnon turvaamissuositukset koskevat lettoja.

Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimet tarttuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.