“Päällisin puolin tulokset näyttävät siltä, ettei työllisyys muutu lainkaan. Tulokset ovat tässä vaiheessa alustavia, eikä niistä pääse kunnolla käsiksi siihen, miksei vaikutuksia työllisyyteen ole. Tässä vaiheessa olisi väärin vetää johtopäätös, että työn tekemisen kannustimilla olisi merkitystä, tai että aktivointitoimenpiteillä ei olisi vaikuttavuutta.”, Kotamäki sanoo.  

Perustulokokeilun ensimmäiset tulokset kattavat kaksivuotisen kokeilun ensimmäisen vuoden.Lopulliset, eli koko kokeilun tulokset julkaistaan vuoden 2020 aikana. 

“Perustulokokeilun tuloksiin tulee suhtautua terveellä epäluulolla. Pitää kysyä, miksei työllisyysvaikutusta löydy. Onko niin, etteivät ihmiset ehtineet reagoida perustulomalliin? Onko niin, että ihmiset eivät yksinkertaisesti reagoi taloudellisiin kannustimiin tai he reagoivat hyvin vähän? Onko niin, ettei vastikkeellisuudella ole väliä, koska perustulohan on vastikkeetonta? Missä määrin pitkään työttömänä, perusturvan varassa olevien henkilöiden on ylipäätänsä mahdollista reagoida taloudellisiin yllykkeisiin? Vaikuttaako ja kuinka paljon, että kokeilu on määräaikainen?”, Kotamäki arvioi.  

Mutta mitä perustulokokeilu lopulta kokeilee? 

“Ensinnäkin perustulokokeilu ei itse asiassa tutki realistista perustuloa, vaan ennemminkin työn vastaanottamisen yllykkeiden parantumista sekä osittain sosiaaliturvan vastikkeellisuuden vähenemistä. Tässä vaiheessa vastikkeettomuuden lisäämistä ja työn tekemisen kannustimien parantamista ei pysty erottelemaan toisistaan. Hieman yllättäviksi alustavat tulokset muuttuvat siksi, että työn vastaanottamisen kannustimien merkittävä, joskin väliaikainen, parantuminen ei siis näytä parantaneen juurikaan työllisyyttä”, hän arvioi.  

Suuri osa kokeiluun valituista ihmisistä haki työttömyystukea, vaikka heidät oli arvottu kokeilussa perustulon piiriin. Seurauksena byrokratian yksinkertaistuminen jäi pois näiden ihmisten kohdalla. Toisaalta työttömyysturvan sanktioiden merkitys kokeilussa katosi, kun sanktioiden sijaan henkilö tippuisi työttömyysturvalta saman suuruiselle perustulolle.Taloudelliset kannustimet työllistyä, eli matalammat efektiiviset veroasteet, olivat perustuloon arvotuilla ihmisillä selvästi paremmat. 

Kotamäen mukaan yleisellä tasolla on mahdollista, että esimerkiksi työn tekemisen kannustimien parantuminen lisäisi työllisyyttä, mutta vastikkeettomuuden kasvattaminen ikään kuin neutraloi positiivisen vaikutuksen, eli vaikuttaa toiseen suuntaan. Näin ollen emme kokonaistasolla havaitse muutoksia. 

Kotamäki huomauttaa, että perustulomallien lanseeraaminen sellaiseen maahan kuin Suomi, jossa sosiaaliturvajärjestelmä on pitkälle kehittynyt, korkeatasoinen ja monimutkainen, on vaikeaa ja käytännössä kallista. Perustulo saattaa sen sijaan olla erinomainen malli kehittyvälle taloudelle, jossa sosiaaliturvan taso on matala tai vain osittainen. 

“Perustulomallien käytännön toteutus kärsii myös monista haasteita, joita perustulokokeilussa ei yritetäkään ratkaista, eikä puolueiden malleissa ole juuri pohdittu. Yksi keskeinen vaikeus on esimerkiksi ansiosidonnaisten ja vastikkeellisten etuuksien yhdistäminen vastikkeettomaan perustuloon. Toinen haaste on hinta; realistisen suuruiset perustulomallit lisäisivät helposti julkisia menoja useilla miljardeilla. Tämä pitäisi rahoittaa jotenkin, eli käytännössä verotusta kiristämällä”, hän sanoo. 

Perustulokokeilu on tutkimuksellisesti mullistava asia Suomessa, sillä ensimmäisiä kertoja yhteiskuntapolitiikan alalla sosiaaliturvaa tutkittiin satunnaiskokeilulla. Kotamäen mukaan tuloksista riippumatta kokeilua voi tästä näkökulmasta pitää tärkeänä tutkimuksellisena avauksena ja siten periaatteellisesti merkittävänä asiana. 

”Toivottavasti satunnaistettujen kokeiden tie ei ole päätöksessään, vaan päinvastoin alkamassa. Tutkittavia asioita kyllä riittää. Perustuloa tutkinut työryhmä on tehnyt uraauurtavaa työtä”, Kotamäki summaa.