Jätepohjaisia raaka-aineita, kuten yhdyskuntajätevesilietteitä, lantoja ja metsäteollisuuden lietteitä, halutaan enenevässä määrin käyttää lannoitevalmisteiden raaka-aineena. ”Niiden käyttöön liittyy kuitenkin riskejä, jotka tulee tunnistaa ja hallita”, sanoo tutkija Lauri Äystö Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomen ympäristökeskus on koonnut tietoa haitallisten aineiden esiintymisestä kierrätyslannoitteissa ja niiden raaka-aineissa. Aineisto kerättiin kirjallisuudesta ja toiminnanharjoittajilta. Jätelannoite-hanketta rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.
EU:n uutta lannoitevalmisteasetusta ollaan toimeenpanemassa myös Suomessa. Asetus laajentaa lannoitevalmisteiden kemiallisia laatuvaatimuksia. Monet kierrätyslannoitteiden raaka-aineet eivät kuitenkaan kuulu asetuksen piiriin vaan niiden sääntely perustuu jatkossakin kansalliseen lainsäädäntöön.

Useissa maissa on raja-arvot myös orgaanisten haitallisten aineiden pitoisuuksille

Suomen vuodesta 2006 voimassa ollut lannoitelainsäädäntö asettaa raja-arvot vain kahdeksalle raskasmetallille. Selvityksen mukaa suomalaiset kierrätyslannoitteet ja niiden raaka-aineet yleensä alittavat raskasmetalleille kansallisessa lannoitelainsäädännössä ja EU:n lannoitevalmisteasetuksessa asetetut raja-arvot.

Monissa EU-maissa raja-arvot on asetettu myös orgaanisten haitallisten aineiden pitoisuuksille, toisin kuin Suomessa. Yleensä raja-arvoja sovelletaan lannoitteena hyödynnettävälle yhdyskuntajätevesilietteelle. Raja-arvoja on asetettu useimmiten polyklooratuille bifenyyleille (PCB), polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (PAH) sekä dioksiineille ja furaaneille (PCDD/F).

Suomalaiset jätepohjaiset kierrätyslannoitteet ja niiden raaka-aineet täyttivät selvityksen mukaan orgaanisille haitallisille aineille EU-asetuksessa ja eri maiden kansallisissa lainsäädännöissä asetetut laatuvaatimukset. Muutamia poikkeuksia kuitenkin ilmeni. Esimerkiksi sedimentin PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet ylittivät EU-asetuksessa säädetyn raja-arvon ja yhdyskuntajätevesilietteen lineaaristen alkyylibentseenisulfonaattien (LAS) pitoisuudet ylittivät tiukimmat EU-maiden kansallisesti soveltamat raja-arvot.

Yhdyskuntajätevesilietteen haitta-aineista on eniten tietoa

Yhdyskuntajätevesilietteiden haitta-aineista on Suomessa aineistoa huomattavasti enemmän kuin muista kierrätyslannoitteiden raaka-aineista. Lietteistä on viime vuosina määritetty erityisesti lääkeaineita, palonsuoja-aineita ja pintakäsittelyaineita.
Kirjallisuusselvityksen mukaan yhdyskuntajätevesilietteissä on kuitenkin paljon yhdisteitä, joiden pitoisuuksia ei tunneta, eikä niiden riskejä ole arvioitu. ”Tällaisia aineita ovat esimerkiksi siloksaanit, klooratut parafiinit, uudemmat palonsuoja-aineet ja synteettiset myskit”, kertoo tutkija Päivi Fjäder Suomen ympäristökeskuksesta.

Metsäteollisuuden sivuvirtojen haitta-ainepitoisuuksista on julkaistu vain vähän tutkimustuloksia, ja nekin ovat usein kymmeniä vuosia vanhoja. Esimerkiksi prosessikemikaalien esiintymistä metsäteollisuuden sivuvirroissa ei juurikaan ole kartoitettu. Hyvin vähän tietoa on myös elintarviketeollisuuden sivuvirroista ja eläinperäisistä lannoitteista.

Kierrätyslannoitteiden turvallinen hyödyntäminen edellyttää niihin liittyvien riskien tunnistamista, arviointia ja hallintaa. Vasta kun kierrätyslannoitteiden ja niiden raaka-aineiden haitalliset aineet ja niiden pitoisuustasot tunnetaan, kierrätyslannoitteiden käytölle voidaan asettaa laaduntarkkailuvelvoitteet ja laatukriteerit. ”Kestävä kiertotalous edellyttää, että kierrätyslannoitteiden käyttö on ympäristön ja terveyden kannalta turvallista”, toteaa Lauri Äystö.

Lisätietoa

Tutkija Lauri Äystö, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@syke.fi, puh +358 295 251 843

Tutkija Päivi Fjäder, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@syke.fi, puh +358 295 251 434

Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2022
Haitalliset aineet kierrätyslannoitteissa ja niiden raaka-aineissa (helsinki.fi)