Koruseppä Tuija Suutarinen: ”Nyt kotoilu saa riittää, hopeakorukurssit kutsuvat!”

Syksyn kurssit kutsuvat

-  Hopeakorukurssit alkavat aina pronssilangalla harjoittelulla. Siitä tehdään muinaisketju. Kaikki tekevät samanlaisen. Sen jälkeen ketju tehdään hopealangasta. Työtapa juontuu viikingeiltä, sillä he eivät osanneet juottaa. He käyttivät muita menetelmiä korujen valmistamiseen muun muassa renkaiden yhdistämistä ja neulomista. Esimerkiksi Presidentti Tarja Halosen Euran muinaispuvussa on solkien välissä pronssisia muinaisketjuja. Hän käytti pukua itsenäisyyspäiväjuhlissa vuonna 2001, selvittää vanhoja työtapoja koruseppä Tuija Suutarinen.

On uskomatonta mitä neljän tunnin hopeakorukurssilla saa aikaan. Sinä aikana aloittelija tekee yhden ranneketjun tai sormuksen. Jos yhdellä kurssilla ei ehdi tehdä tarpeeksi koruja vaikkapa joululahjaksi, voi osallistua toiselle, sillä syksyllä kursseja järjestetään joka keskiviikko Nuuksion Thuja Designin viehättävässä korupajassa.

Yrittäjäksi kasvaminen ja Nuuksion paja

- Olin työväenopiston hopeakorukurssilla vuonna 1999. Innostuin valtavasti ja sillä tiellä edelleen ollaan, selvittää Suutarinen alalle päätymistään.
Varsinainen liikeidean oman yrityksen perustamiseen alkoi muhia, kun Suutarinen huomasi, että hopeakorukurssit olivat erittäin suosittuja, eikä kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Myös silloinen elämäntilalle sysäsi yrittäjäksi, sillä rakennuspiirtäjän ammatti lähti alta 1990-luvun lamassa. Oli uusien kuvioiden aika.

- Koruseppä piirtää aina ensin mallin, siitä mitä hän aikoo tehdä. Piirtäminen on minulla verissä, sillä jo koulussa oli kuvaamataito kymppi. Harrastan ikonimaalausta ja käsitöitä, muistelee Suutarinen ammatinvaihdostaan.

- Päätin hakeutua opiskelemaan oppisopimuskoulutuksella kultaseppäartesaaniksi Lahden koulutuskeskus Salpaukseen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.
Ne olivat aikuisiällä korusepäksi kouluttautuneen omakotiatalollisen perheenäidin ruuhkavuosia.

Oman yrityksen Thuja Design Suutarinen perusti 2004. Hänelle oli aikoinaan suuri työ- ja koulutustila Helsingin Lauttasaaressa. Sen pito tuli kannattamattomaksi koronan myötä, joten business siirtyi kodin yhteyteen Espoon Nuuksioon. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä upea luonto voimaannuttaa itse korutaiteilijaa ja myös kurssilaisia. Nuuksioon matkaavat saavat nauttia kurssimaksun lisäksi myös koiraterapiasta. Tiibetinspanieli Jeni ottaa iloisesti vastaan jokaisen tulijan ja tervehtii häntä henkilökohtaisesti häntä heiluen. Itse kurssin alettu koiruus poistuu koiraportin taakse omiin touhuihinsa, jotta kurssilaiset voivat keskittyä hopeantyöstön saloihin.

Onnistumisen elämyksiä kerrassaan

Kenelle kurssit sopivat?
- Vaikka kenelle, huudahtaa Suutarinen.

Vuosien saatossa hänen kursseillaan on käynyt hyvin sekalainen seurakunta, ikäjakaumaltaan 12-65 -vuotiaisiin. Kursseille voi tulla yksin, kaksin, pariskunnittain ja kaveriporukalla. Muun muassa polttariporukat ovat yksi ryhmä, kuten myös Martat ja työyhteisöt.

- Muuan nuoripari tuli tekemään vihkisormukset toisilleen. Eräs toiselle kierrokselle tähdännyt rouva otti suuren haasteen, kun hän halusi tehdä sormuksen, jossa on istutettu kivi. Se ei ole aivan yksinkertaista varsinkaan vasta-alkajalle. Mutta, sisukkaalla opiskelulla, rouva sai kauniin vihkisormuksen lopulta. On opettajan vika, jos oppilas ei opi, vanha sanonta pitää kutinsa, kertoilee Suutarinen tarinoita oppilaistaan.

Hän lisää, että hopean työstämisen haasteellisuus on siinä, että monen asian on osuttava kohdalleen, sillä hopeakorun tekemissä on hyvin monta eri työvaihetta.

Kun viimeinen kiillotusvaihe koruntekemisessä koittaa neljän tunnin jälkeen, poikkeuksetta ihmiset ovat innoissaan, kun näkevät omien kättensä työn tuloksen.
- Oman korun tekeminen on aina elämys, tietää kokenut koruseppä.

Nuuksiossa ja neukkareissa

Suutarisen omalla pajalla Nuuksiossa onnistuvat haastavammatkin korutyöt perinteisin kultasepän menetelmin. Siellä ovat kaikki työkalut kuten muun muassa kultasepän juotospilli, valssi ja mikromoottori, sormusrauta ja -mittapinna ja lukematon määrä korupihtejä, vasaroita, kultasepän sahoja sekä muita metallin työstövälineitä. Nuuksion pajalla on tulityövalmius, jota juotostöissä tarvitaan.

Suutarinen järjestää hopeakorukursseja myös kodin ulkopuolella vaikkapa yrityksille neuvottelutiloihin, silloin tarvitaan minikokoisia kultasepänpöytiä, jotka on valmistanut aviomies Martti Suutarinen.

Kierrätysmateriaali luonnostaan

Jo kauan ennen kuin sana ”kiertotalous” keksittiin, ovat kulta- ja hopeasepät kierrättäneet materiaaleja kerta toisensa jälkeen. Hopea on väsymätön alkuaine. Vanhoja hopea-aterimia on helppo tuunata tai työstää riipuksiksi tai korvakoruiksi.

Tuija Suutarisella on omia korumalleja kuten: Neidonhiuspuu-korvakorut, Täysikuu-, Puolikuu-sarjat ja Stidikorvakorut. Työn alla on Liito-oravakorusarja. Hän käyttää enimmäkseen 925-hopeaa, joka tarkoittaa hopean pitoisuutta. Siinä on 92,5 % hopeaa ja loput kuparia. Nikkeliä korut eivät sisällä lainkaan, joten ne eivät allergisoi. Korut leimataan suomalaisen leimauslainsäädännön mukaan nimi- ja pitoisuusleimoilla.

Hopean lisäksi hän käyttää koruissaan myös jalo- ja puolijalokiviä sekä makeanveden helmiä.

Haastattelun lopuksi Tuija Suutarinen toivottaa sydämellisesti tervetuloa syksyn hopeakorukursseille.

Thuja Design tmi
Tuija Suutarinen

tuija@thujadesign.net

+358 40 5080208 (myös WhatsApp)

Instagram: @thujadesign_nuuksio

www.thujadesign.net

Linkki korvakoruihin.