Koskettava elämäkerta Mona-Liisa kertoo hiihtäjän, muusikon ja äidin tarinan ja valottaa ammattiurheilijan elämää sairauksien varjossa

Ennen kuolemaansa Mona-Liisa oli pyytänyt ystäväänsä urheilutoimittaja Laura Arffmania kirjoittamaan kanssaan kirjan. Arffman saattoi loppuun työn, jonka he aloittivat. Syntyi kaunis, ilon sävyttämä elämäntarina, joka valottaa naisurheilijan vaativaa harjoitteluohjelmaa ja eri valmentajien kontrollipyrkimyksiä, hiihtomaajoukkuetoveri Ville Nousiaisen kanssa syttynyttä rakkautta sekä äitiyden tuomaa elämänmuutosta.

Ystävien ympäröimä, mutta lapsuudessaan koulukiusattu Mona-Liisa kuvaa itseään kirjassa suorittajaluonteeksi, joka ei ole halunnut tehdä mitään huonosti. Kova harjoittelu niin hiihdossa kuin soittamisessa johti myös uupumukseen ja oman kehon ja jaksamisen kanssa kamppailuun aliravitsemuksesta ylikuntoon.

Ylikunnosta Mona-Liisan palautti raskaus. Isabella-tytär toi onnea kahden huippu-urheilijan elämään. 

”Mikään ei Isabellan lapsuusajoissa ollut minulle suurempi nautinto kuin se, että molemmat, mieheni ja minä, kävimme aamulla päivän ensimmäisessä harjoituksessa ja sen jälkeen nukuimme Isabellan kanssa päiväunet yhdessä.” Mona-Liisa kertoo kirjassa.

Nuotteja taskulampun valossa

Isabellan elämää varjosti 5-vuotiaaksi sydänsairaus, josta Mona-Liisa ei halunnut puhua julkisesti. Hän syytti sairaudesta itseään ja koki epäonnistumista. Isabella vietti pitkiä aikoja sairaalassa. Raskaimman sairaalajakson keskellä Mona-Liisa osallistui Ylen Maestro -kapellimestarikilpailuun. Hän opetteli sinfoniat sairaalassa öisin taskulampun valossa ja voitti.

”Vaikka toteutin tuolloin myös itseäni ja treenasin takaisin maastohiihdon huipulle, sain olla lapseni kanssa aamusta iltaan. Olimme sairaalassa, mutta koko ajan yhdessä. Avasimme siellä joulukalenterit ja yritimme elää perusarkea.”

Nopeasti hiipuva urheilu-ura päättyi keväällä 2018 ja heti perään tuli tieto vatsasyövästä. Arffman kuvaa koskettavasti viimeistä vuotta: kuinka Mona-Liisa valmistautui yhdessä lapsen kanssa siihen, kun äitiä ei enää ole, ja lopuksi hyvästelemään läheiset. 

Aina positiivisesti ajatellut ja omien vanhempiensa kanssa rakkauden täyttämän lapsuuden kokenut Mona-Liisa joutui lopuksi kohtaamaan elämän epäreiluuden.

”Olen aina kokenut, että haluaisin antaa omalle lapselleni sen saman avun ja turvan. Se on yksi syy kirjoittaa tämä kirja. Onkin pelottavaa, että minun tarinani loppuu tähän ja jää lyhyeksi.” kirjoitti Mona-Liisa Kouvolassa heinäkuussa 2019 paria viikkoa ennen elämänsä päättymistä.