Kuntaliitto huolissaan ennallistamisasetuksen kaupunkivaikutuksista

Jos asetus ja sen 6. artikla toteutuisivat ehdotetussa muodossa, Suomen kaupunkien kasvu hidastuisi ja ilmastotavoitteisiin pääseminen vaikeutuisi. Parhaillaan niin Euroopan parlamentissa kuin EU-neuvostossa neuvotellaan artiklaan liittyvistä viheralueisiin kohdennettavista tavoitteista. 

Kuntaliitto on keskustellut EU-instituutioiden kanssa viime kuukausina ja tuonut esille Suomen kaupunkien ja kuntien viheralueiden suuren määrän. 

–  Olemme esittäneet yhdessä kumppaneidemme kanssa konkreettisia ratkaisuja artikla 6:en muotoiluun tavalla, joka ei vesitä sen erittäin kannatettavaa tavoitettahuolehtia kaupunkien vehreydestä. Viestimme ovat menneet lähes poikkeuksetta perille. On hyvin todennäköistä, että komission ehdottama muotoilu muuttuu parempaan suuntaan EU-käsittelyn edetessä, sanoo Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen. 

Asetusehdotus edellyttää, että kaupunkien viheralueita ja puiden latvuspeittävyyttä ei vähennetä nettomääräisesti vuoden 2021 tasosta. Lisäksi kaupunkivihreää tulisi lisätä asteittain vuoteen 2050 mennessä.  

– On kasvavien kaupunkien etu, että varsinkin niiden keskustat ovat vetovoimaisia ja houkuttelevia. Vehreys on tässä tärkeä osa. Ohjauskeinoja ja velvoitteita viherpeittoisuuden suhteen tulisi kuitenkin harkita tarkkaan. Asetuksessa ei huomioida kaupunkiolosuhteiden erilaisuutta; Suomen kaupungit ovat viherpeitteisyydeltään jo EU:n kärkipäässä, sanoo Brysselin toimiston johtaja Ilari Havukainen. 

Artiklan velvoitteet koskisivat yli 60 Suomen kuntaa. Suomessa on useita pinta-alaltaan melko suppeita, nopeasti kasvavia ja tiheästi rakennettuja kaupunkeja. Niissä viherpinta-alan lisääminen voisi johtaa siihen, että kaupungin kasvu olisi mahdollista vain olemassa olevaa rakennettua ympäristöä purkamalla ja rakentamalla alueet uudelleen tehokkaammalla tavalla. Tällainen tilanne on esimerkiksi Helsingissä. 

–  Jos asetuksen velvoitteet koskisivat vain tiettyjä kaupunkeja, paine rakentamiselle näiden naapurikuntiin kasvaisi. Tämä hajauttaisi merkittävästi yhdyskuntarakennetta,hankaloittaisi ilmastotavoitteisiin pääsemistä ja aiheuttaisi kenties luontokatoa toisaalla, huomauttaa yhdyskunta ja ympäristö -yksikön johtaja Miira Riipinen. 

– Viheralueiden vähentämiskielto vaikeuttaisi taajama-alueilla merkittävästi täydennysrakentamista ja vähähiilisen kaupunkirakenteen kehittämistä. Kunnat tekevät jo todella kunnianhimoista luontotyötä. Ennallistamisasetuksessa on paljon hyvää, ja kunnat ovat edelläkävijöitä myös vihreässä siirtymässä. Mutta tämä artikla ei ole tarkoituksenmukaisin tapa torjua luontokatoa suomalaisissa kasvavissa kunnissa, Riipinen jatkaa. 

Tavoite kannatettava – keinot vaativat viilausta 

EU-politiikalla tavoitellaan määrätietoisesti ja johdonmukaisesti luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä. EU:n ennallistamisasetus on ensimmäinen kerta, kun unioni asettaa oikeudellisesti sitovia luonnon tilan parantamistavoitteita ja -velvoitteita. 

– Tämä on kannatettava tavoite. On kuitenkin tärkeää, että ohjauskeinoiksi valitaan toimia, jotka parhaalla mahdollisella tavalla huomioivat jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien erilaiset olosuhteet ja ympäristön, Minna Karhunen tiivistää.